Muhammed Ali vastaan Rocky Marciano? Ei tunnu missään. Michael Jackson vastaan Hillary Clinton kuulostaa jo huomattavasti hauskemmalta.
Nyrkkeilypelit kuvaavat lajia yleensä totisella ja melkein simulaattorimaisella otteella. Midwayn Ready 2 Rumble heittää realismin romukoppaan ja viskaa kehään sirkuksesta karanneita pugilisteja. Homma kruunataan älyvapailla komboilla, hurjilla erikoisiskuilla ja suoraviivaisilla säännöillä.
Paino- ja sukupuolisyrjintää ei tunnetta, joten köykäiset supermallit lähtevät matsiin samalta viivalta järkälemäisten tysonien kanssa.
Kahden tusinan nyrkkeilijän joukossa on varsin erikoisia veijareita. Poptähti Michael Jacksonin ja rouva Clintonin ohella ottelijakaartiin kuuluvat koripalloilija Shaquille O'Neal ja Yhdysvaltojen edellinen presidentti. Clintoneja ei toki ole mainittu nimeltä, mutta ulkonäöstä ja ottelijanimistä The First Lady sekä Mr President ei voi erehtyä. Lisäksi G.C. Thunder on kuin ilmetty artisti, joka tunnettiin aiemmin nimellä Prince.
Poppooseen kuuluvat myös tuhti havaijilaismamma, hippi, punkkari, cowboy ja robotti. Joukon pakolliset povipommit ovat Selene Strike ja Lulu Valentine. Kaikilla on kaksi erilaista asua ja kolmannen saa Championship-moodia tahkoamalla.
Areenojen taustat ovat yksinkertaisia ja katsojien yli on körötelty höyryjyrällä. Kehät ovat useimmiten sisätiloissa, mutta myös ulkona toikkaroidaan satunnaisesti. Avustajia ei ole lainkaan ja tuomari pomppaa kehään vain luvunlaskun aikana.
Lätty lätisee
Liikevalikoima on selkeä. Analogitattia tai ristiohjainta töytäisemällä ottelija tassuttelee pitkin kehää ja jokaisesta kuvionäppäimestä irtoaa yksi peruslyönti. Etukäden nopea jabi sekä takakäden suora suuntautuvat päähän ja vatsaan tuikataan koukuilla. Sivusuuntaan askeltaessa voi heittää raskaan hookin eli vaakasuunnassa kaarevan koukun.
Jokaisella nyrkkeilijällä on muutama oma erikoisisku ja kombo. Vakiolyöntien nopeus, teho ja kantama vaihtelevat ottelijakohtaisesti. Liikkeet lähtevät kamppailijan ominaisuudet huomioiden ajallaan. Pitkien iskuanimaatioiden takia tuntuma ei ole aivan yhtä terävä kuin Tekkenissä ja Dead or Alivessa.
Olkanäppäimiä tökkäämällä ottelija suojaa joko päätä tai vartaloa. Suuntanäppäimiä mukaan sotkemalla blokki muuttuu väistöksi oikealle, vasemmalle tai taakse. Torjuntaa kaksoisnapauttamalla hyökkäyksen voi läimäyttää sivulle, jolloin vastustajan kylki on hetken aikaa avoinna vastaiskulle. Moinen temppu vaatii tietysti hyvää ajoitusta.
Nyrkkeilylle ominaisesti kyyristyminen, heitot sekä erilaiset loikat eivät kuulu liikearsenaaliin ja se vaikeuttaa puolustusvoittoisen taktiikan soveltamista. Niskan päällä olevan kamppailijan tarvitsee vain rykiä iskuja satunnaisesti ja hanskojen takana piilotteleva heppu halaa pian kanveesia.
Ruudun ylälaidassa on kaksi mittaria. Iskutehoa kuvaava palkki laskee jokaisen lyönnin jälkeen. Jatkuva huitominen on silti täysin käyttökelpoinen hyökkäystyyli, sillä vahvakeuhkoiset ottelijat palautuvat nopeasti. Veren maku suussa rynnistämisen ainoa haittapuoli ovat kombot, jotka eivät toimi, jos iskuteho ei ole täysillä.
Sietokyky laskee suojauksen läpi päässeistä mojauksista. Kun puhti on loppu, kamppailija hortoilee muutaman askeleen ja rojahtaa rytinällä kanveesiin. Sekavassa tilassa vaeltavan raukkaparan kärsimyksiä voi pitkittää puikottamalla surutta pötsiin muutaman kerran kaupan tekijäisiksi. Lattialla lepäilystä saa jonkin verran voimia takaisin ja kahta näppäintä rämpyttämällä energia palautuu nopeammin.
Hyvä osuma palkitaan kirjaimella. Kun sanan "rumble" kuusi kirjainta on kerätty, ottelija voi siirtyä hetkeksi eräänlaiseen hurmostilaan. Tällöin hanskatkin hehkuvat ja osumat ovat huomattavasti tavallista tinttausta jämäkämpiä. Rumble-tilassa on kolme tasoa, joista korkeimmalla yksi navakka koukku leukaan viskaa vastustajan ulos kehästä kuin räsynuken. Taso nousee kun hankkii lisää kirjaimia entisten päälle.
Kirjaimia voi kerätä myös brassailemalla vastustajalle. Nyrkkeilijä on suojaton ilveillessään, joten kikkailut kannattaa ajoittaa hyvin. Jos esitys rullaa loppuun asti ilman häiriöitä, palkintona on yksi tai useampi kirjain.
Matsit ratkaistaan yleensä tyrmäyksellä. Jos molemmat seisovat omin jaloin loppukongin jälkeen ja kanveesikosketuksia on likimain yhtä monta, voittaja on yleensä paremmassa kunnossa oleva nyrkkeilijä. Voittoon vaadittavat tyrmäykset voi säätää yhdestä kymmeneen ja kamppailussa saa olla enintään kaksitoista erää.
Koomikkojen kokous
Grafiikka on areenojen tylsiä taustoja lukuunottamatta tyylikästä ja taidolla viimeisteltyä. Sama pätee ottelijoiden ulkonäköön ja animaatioon. Liioittelusta huolimatta iskut ja kehässä tepastelu ovat uskottavan näköisiä. Dead or Aliven tyyliin naisten katseenvangitsijat hölskyvät.
Hyökkäysten lisäksi komeita liikesarjoja on varattu esittelyä, voittoa, rumble-efektiä ja kanveesiin putoamista varten. Animaation ainoa selkeä puute ovat raajojen jäykät liitoskohdat vartaloon. Nekin tosin ilmenevät vain muutamien nyrkkeilijöiden läheltä kuvatuissa voitonjuhlissa. Ehdottomasti hauskin show on Michael Jacksonilla. Naama ei kertakaikkiaan pysy peruslukemilla, kun mies heittää moonwalkkia ja ketkuttelee lantiotaan.
Pelimoodeja on vain muutama. Arcaden kahdentoista matsin läpäisy palkitaan lukitun nyrkkeilijän avaamisella. Samassa osoitteessa on myös kaksinpeli. Championship-moodissa otteluiden välillä treenataan nyrkkeilijää hauskoissa minipeleissä, jotka muistuttavat bemani-villityksen pinnalle nostamia musapelejä. Esimerkiksi aerobicissä seurataan ensin opettajan liikesarjaa ja tehdään itse sama perässä oikeaa rytmiä noudattaen.
Mukana on myös Track & Fieldistä tuttua näppäimien rämpytystä. Team Battlessa valitaan liuta kamppailijoita ja matsataan siten, että voittaja jää aina kehään. Tournamentissa kahdeksan osanottajaa voi setviä paremmuutensa pudotuspelityyliin.
Ääniefekteissä on mukavasti jytkettä ja jyminää. Osumat päähän tussahtavat napakasti ja iskut vatsaan losahtavat kumeasti. Nyrkkeilijät ähisevät ja puhisevat iskiessään ja voihkaisevat saadessaan navakan niitin päin näköä.
Matsien kuuluttaja Michael Buffer on erinomainen. Nimet, ottelijan kotipaikka ja asu kailotetaan oikeaoppisesti mahtipontisella nuotilla joka sanaa venyttäen. Kamppailun aikana taustalta kuuluu vain yleisön ja avustajien mölinää.
Vähäisen liikevalikoiman ja olemattoman ottelutilastoinnin lisäksi isompia valituksen aiheita ei ole. Kamppailijat ovat tasaväkisiä ja ainoastaan Lulu Valentinella tulee selvästi useammin turpiin kuin muilla. Matsit ovat melko suoraviivaista mättämistä, jossa puolustaminen on selvästi taka-alalla ja aktiivinen hyökkääminen palkitaan.
Midwayn nyrkkisankarit eivät tarjoa mitään syvällistä kokemusta, mutta huumori ja toimiva, joskin yksinkertainen taistelusysteemi kantavat yllättävän pitkälle.
84
