Realms of Haunting yhdistää kolmiulotteiseen seikkailupeliin demonien eliminointia pyssyköillä. Lopputulos on sujuva ja kiinnostava jännityspeli, jossa mielenterveys järkkyy ja sanomattomat kauhut panevat pyörtyilemään.
Adam Randallin isän kuoleman jälkeen mystinen mies jättää hänelle laatikollisen outoja, kaiverruksia täynnä olevia rikkinäisiä sinettejä. Seuraavan parin viikon aikana Adam näkee outoja painajaisia. Lopulta hän ei enää kestä unia, joten hän matkustaa lentokoneella Englantiin vanhaan kartanoon, joka kiinnosti isää kovasti hänen viimeisinä aikoina.
Klassisesti tuulen ulvoessa ja sateen hakatessa ikkunoihin Adam astuu sisälle taloon, ja tietysti ovet iskeytyvät kiinni hänen takanaan. Hylätyssä kartanossa ei kaikki tunnu olevan kunnossa. Tämän vahvistaa myös isän haamu, joka pyytää päästämään sielunsa vapaaksi tuhoamalla talossa asuvan pahan. Adam ryhtyy tutkimaan taloa tietämättä, että hän on juuri sotkeutunut tuhatvuotiseen taisteluun hyvän ja pahan välillä.
Psykologista kauhua
Pahan valtaama talo on varmasti yksi kauhubisneksen käytetyimmistä kliseistä, ja pelipuolellakin ideaa on jaksettu hyödyntää muun muuassa Infogramesin Alone in the Darkissa ja MicroProsen Legacyssa.
Vanhasta ideasta huolimatta Adamin seikkailu halki synkän talon on mielenkiintoista seurattavaa. Pitkään hiljaa ollut Tony Crowther, muun muassa Captivesta tuttu, ei ole kangistunut perinteisiin kaavoihin, eikä peli pyöri pelkästään kartanon sisällä.
Adam aloittaa seikkailunsa yksin, mutta melko pian hänen seuraansa lyöttäytyy taloon harhaillut selvännäkijä Rebecca. Yhdessä sankaripari aloittaa ristiretkensä, jonka aikana he matkaavat ajassa ja paikassa sekä elämän ja kuoleman välillä. Mukana on niin keskiaikaisia ritaristoja kuin egyptiläistä mytologiaakin.
Pelin ehkä paras puoli on Adamin epävarmuus itsestään ja henkisestä tasapainostaan. Seikkailun edetessä hän joutuu alttiiksi talossa valtaa pitävälle oudolle voimalle, ja pian hän huomaa tuntevansa kiintymystä epäilyttäviä esineitä tai paikkoja kohtaan. Erilaiset äänet kertovat hänelle asioita, eikä Adam hetken kuluttua enää tiedä, onko hän hyvällä puolella vai hitaasti vajoamassa pimeyteen ja muuttumassa sen ruumillistumaksi. Adamin pelko ja epävarmuus on saatu esiin erinomaisesti, ja pelaaja elää vahvasti sankarin mukana.
Kolmiuloitteista kauhua
Adamin seikkailu vaikuttaa ensinäkemältä epäilyttävältä Doom-kloonilta. Vaikka pelimaailma on kuvattu sankarin silmien kautta, on peli selvästi toimintapainoitteinen seikkailu. Adam voi liikkua vapaasti näppiksellä, jolla homma hoituu kätevästi, tai hiirellä. Hän voi myös kuikuilla ylös ja alas sekä hyppiä ja ryömiä.
Ympäristöä tutkitaan kätevällä, vaikkakin hieman hitaasti omaksuttavalla hiirisysteemillä. Kursorissa on kaksi valoa, jotka syttyvät ilmaisemaan toimintavaihtoehtoja hotspottien kohdalla. Toinen valo näyttää, että hiiren oikean napin painalluksella kohdessa voi tutkia tarkemmin. Ylemmän lampun palaessa hiiren vasen nappi saa Adamin tekemään toimintoja, esimerkiksi poimimaan esineitä ja avaamaan ovia.
Koska hiiri toimii Adamin käsinä, täytyy pelaajan muistaa seisoa tarpeeksi lähellä kohdetta. Eli dynamiitteja ei sytytellä toiselta puolelta hallia...
Esineiden käyttäminen sujuu pelimoodista riippuen joko kätevästi tai hankalasti, sillä toimiakseen käytettävän esineen pitää olla Adamin oikeassa kädessä. Realistisemmassa moodissa pelaajan täytyy itse laittaa esineet Adamin käteen. Helpommassa tilassa peli valitsee automaattisesti tarvittavan tavaran Adamin laukusta pelaajan klikatessa kohdetta, johon jotain mukana olevaa esinettä voi käyttää. Alussa pelasin realistisella moodilla, koska uskoin sen helpottavan peliä liiaksi. Kyllästyin kuitenkin melko pian vaihtamaan eri esineitä Adamin käsiin kokeiltavaksi, ja siirryin pelaamaan helppokäyttöisemmässä tilassa. Peli on kummassakin tilassa aivan samanlainen, ja automaattinen esineiden valinta tekee pelaamisesta huomattavasti soljuvampaa.
Pelin ongelmat ovat kautta linjan onnistuneita. Inventaario ei toimi pelkästään esineiden säilytyspaikkana, vaan sen avulla sankari voi myös pohtia tilaansa ja keskustella esineistä tai asioista Rebeccan kanssa, mikä antaa mielenkiintoista lisäväriä. Näin tuntuu siitä, että mukana on toinen ihminen, vaikka seuralaista ei varsinaisesti pelimaailmassa sankarin rinnalla näykään.
Demonia turpaan
Pahan voimia vastaan kun toimitaan, on pelissä mukana myös taistelua. Räiskintä pelaa Dukesta ja Doomista tutulla tavalla, ja tähtääminen hoituu vaihtoehtoisesti joko näppiksellä tai hiirellä. Etenkin rottaeläimellä hoidettu taistelu toimii hyvin, sillä Adam voi ampua mihin tahansa ruudulla erittäin tarkasti.
Erilaisia aseita on tarjolla kaksitoista, mukana on niin pistooli, miekka kuin pumppuhaulikkokin. Adam saa mukaansa myös taika-aseita, kuten eräältä alttarilta löytyvän itsestään latautuvan taikapalloja ampuvan kepin.
Tavanomaiset aseet eivät haittaa yhtään, pelin pääpaino kun lepää seikkailussa ja ongelmien ratkaisussa. Aseet on sitä paitsi saatu harvinaisen eläviksi pienillä yksityiskohdilla ja animoinnilla. Esimerkiksi pistoolin lataaminen vie hetken, joten lippaan on paras olla täynnä oikeaan aikaan. Kätevästi aseet voi itse asettaa inventaariossa haluamaansa järjestykseen niin, että haluamansa aseen saa valittua tietyllä numeronäppäimellä.
Vastustajina pelissä toimivat demonit, joita mukana on parikymmentä erilaista, hitaista ja melko vaarattomista yksilöistä nopeisiin ja erittäin kestäviin. Toimintaa ja hirviöiden ilmestymistä osataan käyttää hyvänä tehokeinona.
Realms of the Haunting on mukavaa katseltavaa. Pelimaailma on sopivan painostava ja synkkä, ulkona sataa alituisesti ja puut huijuvat tuulessa. Tunnelmaa luo erinomaisesti myös sankarin öljylampusta lähtevä lepattava valoefekti. Toimintaa katkovat videopätkät ovat erittäin onnistuneita, ja näyttelijät osaavat hommansa hyvin.
Peli on onnistunut myös audiopuolella, vaikka musiikkia onkin mukana lähinnä vain videoiden aikana. Musaa ei kuitenkaan kaipaa, sillä tehosteet tekevät pelimaailmasta elävän paikan. Tuuli humisee, lattia natisee ja oven takana odottava hirviö kolistelee aseitaan. Myös hiljaisuutta on osattu käyttää painostavasti hyödyksi.
Realms of the Haunting on nautittava yhdistelmä perinteistä seikkailupeliä ja kolmiuloitteista toimintaa. Pelin kauhuelementti toimii pelaajan samaistuessa voimakkaasti Adamiin ja eläessä peliä hänen mukanaan. Kokeilemisen arvoinen kauhupala.
90
