Red Faction 2 (PS2) – Maassa Marsin tavalla

Red Faction -räiskintä kohahdutti PS2-pelaajia, mutta PC-serkut jäivät kylmiksi Marsin kapinalle ja sen rajoja särkevälle Geo-Mod-pelimoottorille. Kostoksi ylenkatseesta THQ jatkoi kapinaa vain PS2:lla.

2100-luvulla Marsin kaivoksissa alkanut Red Faction -kapinaliike laajenee diktaattori Victor Sopotin rautaisen otteen alla kituvaan Maahan. Sopotin nanotekniikalla parannellut kommandot pyyhkivät kapinallisilla lattiaa, mutta vainoharhainen diktaattori kokee lopulta nanotaistelijat uhaksi itselleen. Sopotin nanovainoista selviää hengissä vain yksi kuuden hengen kommandoryhmä, joka siirtyy tukemaan Red Factionin vallankumousta.

3D-räiskinnässä pelaajalla on ryhmän räjähde-ekspertin eli Aliaksen rooli. Miehen perustyökalu on tehokas kranaattikivääri, joka muussaa sotilaat, siviilit, koneet ja seinät. Pistooli- ja kiväärivariaatioiden ohella sopottisolttuja niitetään muillakin scifi-aseilla, kuten raketinheittimellä ja raidepyssyllä. Näppärin käsikranu on seinään liimautuva lätyskä.

Aliaksen leveään selkään mahtuvat kaikki löydetyt aseet, joten tiukassa tilanteessa sopivan kanuunan esiin pläräämisessä palaa turhan paljon aikaa. Tykit ovat komeita köriläitä ja kudeissa piisaa tuhdisti ruutia, sillä repivät räjähdykset näyttävät ja kuulostavat mahtavilta. Jylhässä jytinässä on sopivasti järisyttävää bassoa ja hyytävää terävyyttä.

Pommimies pysyy padilla mukavasti aisoissa, mutta kontrollit tukevat myös USB-näppistä ja -hiirtä. Sihtiä ei aviteta juuri lainkaan, mutta onneksi viholliset eivät ole amfetamiinia natustaneita mutanttijänöjä, vaan tyytyvät enimmäkseen tulittamaan sankaria laatikon tai nurkan takaa kuikuillen. Pääosumat tiputtavat perusukot välittömästi, mutta turkasen koviin pomoihin pumpataan posketon pino paukkuja. Silti verellä läträtään maltillisesti. Ketsuppi lentää ja ruumiin kappaleet pomppivat posahduksen jälkeen, mutta homma ei vajoa splatteriksi ja ruumiitkin katoavat kuin Jeesus haudasta.

Modaa muuri

Tarina etenee ärsyttävän suoraviivaisesti. Toki sama vaivaa lähes jokaista räiskintää, mutta Red Faction 2 rajoittaa tallustelua pari pykälää liian räikeästi. Kulkuesteet koostuvat turhan usein rupuisista laatikoista, pahimmillaan meno tyssää näkymättömään muuriin. Eläydy siinä sitten rankan soturin arkeen, kun ruosteinen verkkoaita karsinoi äijän kuin ikälopun pässin.

Halo naamioi lie'assa rimpuilun rajoitetuilla, mutta muutoin aukeilla paikoilla. Red Factionin jatko-osassa aakeeta ja laakeeta lääniä sattuu tossun alle aivan liian harvoin. Sekin vähä sössitään useimmiten aidoilla. Alias komppaa jatkuvasti ahtailla kujilla, käytävillä ja viemäreissä, joissa kimppuun ryysii parhaimmillaan vain puolen tusinaa heppua samaan aikaan.

Geo-Mod-pelimoottori sallii ympäristön muokkaamisen seiniä ja lattioita murskaavilla kranaateilla ja muilla räjähteillä. Muurin paksuudesta riippuen osumakohtaan jää kolo tai selvä aukko, jolloin parin posautuksen jälkeen Alias mahtuu raosta läpi. Periaatteessa loistavalla systeemillä on tunnelmaa murentava varjopuoli. Sankari ei tietenkään saa tepastella minne haluaa, joten suurin osa seinistä kestää rankaisua loputtomiin ja Geo-Mod-muurit ja muut hajoavat kappaleet jäävät harmillisen irralliseksi huviksi.

Puolivälin jälkeen ilmaantuvassa katutaistelukentässä systeemiä käytetään miellyttävän luovasti, sillä kerrostalon yläkertaan juuttunut Alias rytistelee eteenpäin seinien ja lattioiden läpi. Vanhan kirkon pihalla ja katakombeissa paukutellaan myös aukkoja pirteään tahtiin, mutta loppumatkalla piiskataan jo puolikuollutta konia. Viimeiset kentät rapautuvat tylsiksi teknoluoliksi ja Geo-Mod unohdetaan suunnittelupalaveriin. Puutteistaan huolimatta Geo-Mod-kikkailu nousee kohkauksen pelastavaksi enkeliksi ja persoonallisimmaksi yksityiskohdaksi.

Tuhtia tykitystä

Perusräiskintää rytmitetään hauskoilla ajoneuvokentillä, joissa ahtaudutaan kuljetuskoneen tai panssarivaunun tykkitorniin. Viholliset täytyy ampua nopeasti ja tarkasti tuliasemasta masiinoiden lyllertäessä valmiiksi määrätyillä reiteillä tekoälyhahmojen ohjaamina. Raidekiertoajelusta huolimatta mahtava tulivoima ja särkyvä sälä nostavat naamalle Jokeri-virneen.

Taistelukävelijällä ja sukellusveneellä sompailu on vielä astetta lystimpää, sillä Alias hipelöi liipaisimien ohella myös ohjaussauvaa. Paikoitellen Aliaksen mukana tarpoo tarkkaan skriptattu kuolematon kamu.

Red Faction 2:n maailma näyttää siltä kuin Neuvostoliitto olisi noussut aikoinaan maailman ykkösmaaksi. Suuren johtajan pärstävärkki loistaa kaikkialla, muoti on rumaa ja kansalla kurjaa. Diktaattorin valtakoneiston rakennukset ovat tiptop, mutta kulissien takana ryvetään sonnassa.

Peliteknisesti meininki on moitteetonta, sillä huima näkyvyys, runsaat yksityiskohdat ja tasainen ruudunpäivitys takaavat miellyttävän kokemuksen. Tappomatseista ja lipunryöstömuunnelmista koostuva jaetun ruudun moninpeli rullaa nätisti. Päivitys on riittävän ripeää ja otteluihin mahtuu myös teköälyn ohjaamia taistelijoita. Moninpelin jälkipeliä parantamaan tallennetaan pelaajaprofiilien mukana paljon hauskaa triviaa, kuten itsemurhien ja ammuttujen luotien määrä.

Valitettavasti arvostelukappale oli jenkkimalli, joten kehuissa pidätän oikeuden mahdollisiin euroversio-ongelmiin pyörimisen suhteen. Jos putkimaisuus ei kuulosta ongelmalta ja hyväksyy Geo-Modin rajat, Red Faction kakkosta kannattaa ehdottomasti kokeilla. Se on perusvarma 3D-räiskintä ja Mustan tornin parhaimmistoa lajityypissään.

86