Haluatko Marsiin kaivosmieheksi? Red Faction -vastarintaliike, upeat efektit ja kauniit maisemat odottavat sinua ja asettasi.
Red Faction on ensimmäisen persoonan näkökulmasta pelattava 3D-räiskintä, jossa ei ole valtavasti mitään omaperäistä, mutta joka on myös välttänyt tyylilajin virheet. Tyyli kertoa tarinaa on lainattu myöhemmin myös PlayStation 2:lle ilmestyvästä PC:n Half-Lifestä ja pelattavuus ja tapa käyttää aseita Nintendon 64:n Perfect Darkista. Lainat on tehty ilman suoraa kopiointia ammattitaidolla.
Red Factionin omaperäisin idea on Volitionin luoma Geo-Mod-tekniikka, joka mahdollistaa elävän ja aidosti käyttäytyvän ympäristön. Tyypillisin ja tärkein esimerkki Geo-Modista on mahdollisuus muokata ympäristöä.
Oven takana väijyvien vihollisten selustaan voi kiertää räjäyttämällä seinään aukon ja yllättämällä porukan kranaatinheittimellä takaapäin. Vaihtoehtoisesti voi vaikka ampua kaasuputkeen reiän. Ulos virtaa kuumaa kaasua, joka vahingoittaa sankaria siinä kuin vihollisiakin. Eräässäkin huoneessa vihollinen juoksi tällaiseen kaasuvuotoon, syttyi tuleen, kirmasi kivusta kirkuen ympäri huonetta, törmäsi sankariin vieden elinvoimaa, kaatui sitten lattialle ja kuoli.
Geo-Modin merkitystä ei kannata kuitenkaan yliarvioida. Mistä tahansa ei pääse läpi minne tahansa, vaan vain ennalta määrätyt seinät voi hajottaa. Rikottavan seinän tunnistaa sen pinnasta, sillä pelimaailmassa voidaan tuhota kaikkea muuta paitsi terästä. Seinät ovatkin sitten melkein pelkkää terästä.
Miehet ovat Marsissa
Mars on asutettu ja siellä harrastetaan suurimuotoista kaivostoimintaa. Planeetta on Maan ulkopuolinen vapaa-alue, missä eivät lait ja käytännöt ole vielä luoneet yleistä yhteiskuntajärjestystä.
Kaivostoiminta on Ultor Corporationin monopolissa ja Marsiin saapuu valtavasti kaivosmiehiä: osa suurten tulojen vuoksi, osa unohtamaan menneet ja aloittamaan uuden elämän. Tämä oli myös päähenkilö Parkerin idea alunperin.
Parker ei ole synnynnäinen sankari, vaan ihan tavallinen duunari, joka pian huomaa, että Ultor kohtelee työntekijöitään kuin orjia. Luvatut suuret rahasummat jäävät unelmaksi, työläiset joutuvat asumaan ylikansoitetuissa kopperoissa ja työntekoa vahtivat aseistetut, liipaisinherkät vartijat.
Lopulta Parker saa tarpeekseen. Hän lyö vartijaa turpaan, pakenee ja ajautuu lopulta Red Faction -vastarintaliikkeen ja itse pelin toimintaan.
Ulkonäkö pettää
Graafisesti Red Faction ei ole loistelias, mutta hyvää nykytasoa kuitenkin. Värejä ja tekstuureja on käytetty tyylitajuisesti. Näin on luotu uskottava maailma, joka saa aikaan harvinaisen onnistuneen siellä olemisen tunnun. Tässä poiketaan täydellisesti steriilistä saman tyylilajin TimeSplittersistä.
Huoneet ovat aina erilaisia. Niistä löytyy rojua, jolla ei ole sinällään mitään merkitystä, siis muuta kuin luoda uskottavuutta. Kuten genrekaavaan kuuluu, matkan varrelta ja ammutuilta vihollisilta saa aseita, ammuksia ja ensiapupakkauksia.
Graafinen takuulaatu jatkuu myös hahmoissa. Vastaan tuleva jättimato aiheuttaa melkein sydärin ja tuhovimmainen robotti pakottaa vaihtamaan alushousut. Ihmisten kasvot ovat tosin kumman kaksiulotteisia, eivätkä niin eläväisiä kuin voisi odottaa. Ruudunpäivityskään ei ole aivan niin nopeaa kuin pitäisi, sillä selvää nykimistä on jonkin verran.
Koolla on merkitystä
Päinvastoin kuin useimpia muita PS2-pelejä, Red Factionia ei pelaa läpi yhdessä viikonlopussa. Laajuutta on valtavasti. Noin 20 kertaa peli tuntuu vihdoin saapuvan loppuunsa, kun nurkan takana on taas uusi yllätys. Vaikeusaste kovenee edetessä, varsinkin lopun lähestyessä mahdollisuutta tallentaa missä tahansa arvostaa kovasti.
Varsinaisia tasoja ei ole, vaan koko peli on yhtä suurta maailmaa. Tästä syystä kone pysähtyy välillä latailemaan 10-20 sekunniksi uutta dataa, mikä voi haitata hätähousuja.
Aseet tuntuvat realistisilta, vaikkakin myös scifi-henkisiä tappovälineitä on. Aluksi pitää pärjätä pistoolilla, lopulta käyttöön saa tankkeja tuhoavan maailmanlopun vempeleen. Useimmilla aseilla on kaksi eri toimintoa, esimerkiksi kerta- ja sarjatuli tai normaali tähtäys ja kiikaritähtäys.
Pelinautintoa lisäävät vastustajat, joista todella on vastusta. Tekoäly on selvästi keskivertoa fiksumpaa. Viholliset osaavat suojautua ja antaa suojatulta toisilleen. Ne seuraavat hahmoa toiseen huoneeseen, jos kuulevat sieltä laukauksia. Jotkut aseettomat pirulaiset anovat armoa, mutta nämä rentut juoksevat pian hakemaan lisäapua ja itselleen tulivoimaa. Joten nappi vain otsaan. Jos ei muusta syystä, niin ihan vain varmuuden vuoksi.
Tapa kaikki mikä liikkuu -logiikka ei kuitenkaan ole aivan luodinkestävä, onneksi. Välillä tehtävänä on liikkua pelkän äänenvaimennetun pistoolin kanssa ja välttää senkin käyttämistä viimeiseen saakka. Välillä joutuu suojaamaan vastarintaliikkeen jäseniä ja raahaamaan ruumiit piiloon, jotta vartijat eivät huomaisi niitä ja tekisi hälytystä.
Ei mitään hiphoppia
Ase- ja muut tehosteäänet ovat vakuuttavia ja ääninäyttelijät ilmiselvästi ammattilaisia. Tosin minusta pari näyttelijää hoiti useammankin roolin, mikä hieman tuhoaa uskottavuutta. Musiikki ei soi kaiken aikaa, vaan luo tunnelmaa silloin, kun fiilis tiivistyy ja pelaaja hikoilee adrenaliinia. Musiikki on elokuvamaista, jossa melodisuus ei ole tärkeää vaan tunnelmallisuus.
Ohjaus on suunniteltu loppuun saakka miettien. Hahmo liikkuu kumpaakin tattia käyttäen, mikä vaatii noin puolen tunnin harjoittelua. Kaikki liikkeet ovat loogisilla paikoillaan. Esimerkiksi hartioissa ovat ensisijainen ja toissijainen tulitus, kumarrus ja hyppy. Perinteisillä suuntanäppämillä on nyt aivan toisenlaista käyttöä. Niillä voi vaikkapa selata läpi käytyjä keskusteluja tai pistää aseen piiloon. Tietenkin joku PC-intoilija narisee siitä, että padi ei voita 3D-ammuskeluissa hiirtä ja näppäimistöä, joita peli ei tue.
Red Faction on parhaimmillaan yksinpelinä, mutta ei hassumpi kaksinpelinäkään. Moninpelitasoja on useita ja ne on juuri tätä pelityyppiä ajatellen suunniteltu. Kaksinpeliin voi myös pistää mukaan neljä keinoälyhahmoja menoa vauhdittamaan.
Ei vain jalan
Pelihahmo Parker ei liiku vain kävellen ja juosten, vaan matkan varrelta löytyy monenlaisia kulkuvälineitä. Käyttää voi esimerkiksi aseistettua maastoautoa (ajaen tai ampuen), sukellusvenettä tai vaikkapa jättiläismäistä poraa. Jokainen laite liikkuu ja toimii omalla tavallaan, eli veden alla todella tuntuu siltä, että ollaan nesteessä. Suuren uppopaatin äkkikäännökset ovat mahdottomia ja valtava kaivospora kestää paljon, mutta liikkuu hitaasti.
Laitteet on aseistettu eri tavoin. Silti liikkuminen ja ampuminen toimivat aina saman logiikan mukaisesti eikä pelaaminen ei muutu säheltämiseksi.
Se on siinä, sanoisi urheilutoimittaja. Red Faction on A1-laatuluokan ammuskelu, jossa pelattavuus kohtaa tunnelmallisuuden, eikä järjenkäyttöäkään ole unohdettu. Kun vielä elinikää ja haastavuutta on ihan tarpeeksi, voittajan on helppo hymyillä. Hänen nimensä on Red Faction.
93
