Ubisoftin Red Steel -räiskintä on yksi parhaimmin hypetetyistä Wii-peleistä, sillä mainosvideon sohvan taakse suojaan hyppäävän pelaajan eläytymiskyvyssä ei ole vikaa. Miekaniskujen väistely loikkimalla ei edes onnistu, sillä väistö tehdään oikeasta napista.
Sarjakuvatyyliin kuvatussa tarinassa appiukolle esiteltäväksi matkannut Scott Monroe joutuukin pelastamaan tyttöystäväänsä Miyu Satoa. Yakuzat kaappaavat pimun, joten takaa-ajo vie sankarin luotien viuhuessa läpi Tokion miljoonakaupungin. Fiilis ei ole perinteistä räiskintää vaan tuntuu valopyssypaukuttelulta. Sankari suojautuu autojen ja sohvien taakse, pomppaa ylös, tulittaa ja suojautuu taas lataamaan. Tekoäly pysyy kiltisti omalla puolellaan taistelukenttää nousten aina samasta kohdasta ylös ammuttavaksi kuin kiltti maalitaulu.
Ohjaus toimii samoin kuin Call of Dutyssa. Nunchukilla ohjataan hahmoa, remotella tähdätään sekä käännetään kameraa. Räiskinnän ohella taisteluissa päästään miekkailemaan, mutta turhauttavasti katana ei seuraa yksi yhteen pelaajan liikkeitä, vaan kaikki iskut ovat valmiiksi purkitettuja animaatioita. Jos huitaisee miekan ylhäältä alas, näkee aina saman yläiskuanimaation. Käytännössä iskut voisi tehdä pelkästä ristinapista. Kranaatin viskominen seuraa jo paremmin pelaajaa. Ennen huoneeseen kaahaamista sinne voi vierittää kranaatin heilauttamalla remotea alakautta. Yliolanheitto vaikka kakkoskerroksen ikkunaan tehdään heilauttamalla remotea yläkautta.
Red Steelissä ei ole erityisen näyttävä, mutta pyörii silti kankeasti. Varsinkin tiukoissa lähitaisteluissa, jossa ruudulla lentää luoteja, osumien repimiä huonekaluja ja miehiä, ruudunpäivitys putoaa häiritsevän alas. Takkuaminen tuntuu myös tähtäyksessä, sillä jyvä seuraa remoten liikettä selkeällä viipeellä. Ongelmaa korvataan automaattisesti hakeutuvilla luodeilla, jotka repivät hienosti pöydän hajalle, jos vastustaja yrittää kyykistyä suojaan.
Moninpelin rajoittuminen pelkkään kimppapeliin jaetulla ruudulla on pettymys. Kahdestaan ei voi pelata esimerkiksi kampanjaa läpi, vaan on tyytyminen neljän hengen tappotalkoisiin saman koneen ääressä, mikä ei 2000-luvulla enää innosta. Ruudun jakautuessa myös resoluutiota pudotetaan, joten laajakuvatöllössäkään ei erottanut, väijyykö nurkassa kukkaruukku vai Nixu dinosauruspuvussa. Kaksinpelissä ei saa miekkailla, vaan säilää käytetään kuin pamppua huumaamaan vastustaja hetkeksi.
Red Steel ei lunasta peliin kohdistuneita odotuksia, sillä se on selvästi runtattu kiireellä julkaisuun. Peli ei ole karmea, ainoastaan tylsä. Kenttien suunnittelu on mielikuvituksetonta ja tapahtumista puuttuu kunnon rytmi huippu- ja suvantovaiheineen. Ei ole hyvä merkki, että hauskimmassa kohdassa yakuzat pomppivat pelkkä pyyhe lanteilla kimppuun. Silloinkin lähinnä huvitti ajatus saunassa haulikon kanssa väijyvistä ammattirikollisista ja kuinka idea oli mennyt kehityspalavereissa läpi.
71
