Raccoon City on taas hädässä. Taas muuttuvat ihmiset zombeiksi, taas on pelastus kahden nuoren sankarin käsissä.
Sankarit aakkosjärjestyksessä: Carlos Oliveira: puoli-intiaani Maukka Perusjätkä, joka on perehtynyt raskaisiin aseisiin. Jill Valentine: 166 senttiä feminiinistä dynamiittia.
Resident Evil 3, lempinimeltään Nemesis, ei käytännössä eroa edellisistä kuin yhdessä suhteessa. Kaikki niissä ihastuttanut on nyt kulunutta kamaa, joten tarina, kuvakulmilla kikkailu, veret seisauttavat yllätykset ja gorella mässäily eivät enää säväytä lainkaan. Hyvä jos edes kohottavat kulmakarvaa.
Capcomin pelien PC-versioiden tekninen kehitys pysähtyi siihen mistä se alkoikin. Tarkkuutta saa nyt huimasti, ainakin 1600x1200 pikseliä, mutta se vaikuttaa vain vektoriobjekteihin. Piirretyt taustat venäytetään raa'asti alkuperäisistä Pleikkari-rosokuvista ruudun kokoisiksi, mikä näyttää aivan hirveältä.
Nemesis tarjoaa mullistavan, pelattavuutta parantavan innovaation: rappusiin voi nyt juosta suoraan, enää ei tarvitse painaa action-namiskaa. Aaltoja! Mutta älkää vielä kauppaan rientäkö, parannuksia on muitakin. Hahmon valinta ei enää ole joko-tai-tilanne, vaan peli alkaa aina Jillinä, ja seikkaillessa vaihdetaan ajoittain Carlos-vaihteelle. Seikkailuun on lisäksi koetettu saada epälineaarisuutta antamalla tiukoissa tilanteissa valita kahdesta toimintatavasta mieluisampi.
Pelin nimikkohahmo on Nemesis, kaksi- ja puolimetrinen, singolla varustettu frankenstein, joka murisee "S.T.A.R.S..." ja tappaa kaikki tielleen osuvat. Mikä on mies heppujaan, se totuus on tuolla jossain, todennäköisimmin pahan Umbrella-yhtiön arkistokaapeissa.
Vanhat kuviot
Pikakertaus niille, jotka eivät ole Resident Evileitä nähneet: pelit ovat toimintapainotteisia seikkailuja, joissa tapetaan zombeja, hirviökoiria sun muita mutantteja ja ratkaistaan avain-vipu-linjalle sijoittuvia puzzleja. Eteneminen käy huone kerrallaan. Huoneiden välillä kuljetaan ovien kautta, jolloin peli pysähtyy lataamaan hetkeksi.
Kuvakulma vaihtelee koko ajan, mikä tuo omat harminsa. Vihollisia ei läheskään aina näe ajoissa ja kokemattomalla suuntavaisto menee helposti sekaisin. Ratkaisu kylläkin antaa Resident Evileille aivan oman lookinsa.
Asepuolella on nyt yksi parannus: latauslaitteella erilaisia ruuteja sekoittamalla voi luoda omia ammustyyppejään. Tuttu kasvien sekoittaminen lääkintätarkoituksiin onnistuu sekin.
Resident Evilien suurimmat mokat, eli liian pieni reppu ja typerä tallennussysteemi, ovat vieläkin kuvioissa mukana. Veskaan mahtuu niin vähän esineitä, että käytännössä koko ajan joutuu ravaamaan tilavien, astraalitason kautta toisiinsa yhteydessä olevien arkkujen luona säätämässä mukana kuljettamaansa tavarasettiä.
Pelin tallennus onnistuu vain löytämällä kirjoituskone. Tallentaminen syö mustenauhoja, joita kovemmilla vaikeustasoilla on niin rajallisesti, että temppua kannattaa tosiaan harkita kahdesti.
Jill työpöydälle
Hahmot voi PC-versiossa suoraan kääriä haluamanlaiseensa kankaaseen, special-asusteet ovat siis käytössä heti pelin alusta. Kieltämättä minihameiseen poliisiasuun tai 70-luvun jakkupukuun sonnustautuneen Jillin touhuja on jonkin aikaa kiva seurata.
Resident Evilien ääninäyttely on aina ollut koomisen surkeaa, ja niin nytkin. Tätä on kylläkin paha laskea miinukseksi, vaan se menee aitojen B-elokuvien hengessä camp-osastolle. Sen sijaan taustamusiikki on varsin onnistunutta ja särkyy räväköiksi parin sekunnin menopätkiksi, kun jotain tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu.
Vaikka videot ovat aiempaa näyttävämpiä, on Nemesiksen tekniikka itse asiassa huonompaa kuin aiemmissa osissa, sillä peliin on lisätty kopiosuojaus suoraan helvetistä. Peli jumitteli CD-asemasta riippumatta niin Win95:llä kuin Win98:llakin aivan liian usein latauksien aikana. NoCD-pätsit nousevat taas arvoonsa.
Nemesiksessä on myös toimintapeli Mercenaries, jossa kuljetaan pitkin Raccoon Cityn kujia ja katuja zombeja räiskien. Kello tikittää kohti nollaa, mutta tapoista saa pari sekuntia lisäaikaa. Hassumpi idea on pelin mukana tuleva maskottiohjelma. Se lisää työpöydälle ees taas talsivan Jillin, joka räiskii pelin hirviöitä hengettömäksi.
Jos Resident Evilit 13 nyt ilmestyisivät samaan aikaan, tietenkin kolmonen voittaisi parasta valittaessa, mutta kyllä aika on ajanut ohi legotaustoista, typeristä välianimaatioista huonetta vaihtaessa, idioottimaisesta tilanteentallennussysteemistä ja hermoja raastavasta tavarapelleilystä.
Kaikesta vanhanaikaisuudestaan ja laimeasta kauhuelementistään huolimatta Nemesis tarjoaa ihan kivan pikapalan lajityypin ystäville. Jos ei ole aiemmin pelannut sarjan pelejä, on kolmosesta hyvä aloittaa, sillä helpoimmalla vaikeustasolla pelaten voi täysipainoisesti keskittyä ratkomaan arvoituksia. Käyttöönsä saa heti rynnäkkökiväärin ja niin paljon muuta aseistusta, ettei zombeista ole vaivaa.
Missä viipyy genren uudistaja?
75
