Resident Evil on PlayStation-megahitti, jota tietyt piirit ovat odottaneet kuin susihukat täysikuuta. Onpahan se jossain gallupissa valittu PlayStationin parhaaksi peliksikin.
Juoneltaan Resident Evil on kuin kauhuleffa. Raccoon Forest on metsä paikkakunnalla, jonka voisi sijoittaa melkein mihin tahansa. Nyt alueella tapahtuu outoja: ihmisiä katoaa, ihmisiä murhataan ja vaeltavia hirviöitä havaitaan. Apuun kutsutaan Stars-iskujoukot.
Tilannetta tutkimaan lähtee kaksi ryhmää. Retki ei ala hyvin: toisen helikopterin moottori tekee lakon, ja se joutuu tekemään pakkolaskun synkeän kartanon maille. Yhteys katkeaa. Kun toinen ryhmä laskeutuu tovereitaan etsimään, he eivät löydä kuin kiireessä hylätyn kopterin. Sitten helvetti repeää valloilleen paholaiskoirien hyökätessä ja vain kolme ryhmän kuudesta jäsenestä pääsee nippanappa kartanon sisään "turvaan", muiden kohtalo jää epäselväksi.
Kartano paljastuu valtavaksi, hirviöiden täyttämäksi kompleksiksi. Löytyvät päiväkirjamerkinnät kertovat tieteellisistä kokeista, jotka ovat karanneet hallinnasta. Tarkoituksena on yksinkertaisesti selvitä hengissä, etsiä mahdolliset eloonjääneet ja paeta.
Tasa-arvoa
Valittavissa on kaksi hahmoa, mies ja nainen, joilla pelaten peli ratkaistaan hieman eri tavalla. Vaikka juoni pysyykin samana, pelitapahtumat muuttuvat jonkin verran sen mukaan, mitä tekee, ja jotkin kohdat voi selvittää useammalla kuin yhdellä tavalla.
Peli on toteutettu hieman Alone in the Darkin tyyliin, eli kuvakulma vaihtuu elokuvamaisesti kaiken aikaa päähenkilön liikkuessa. Tämä ei kuitenkaan sekoita suuntatajua, sillä huoneiden ja käytävien sisustuksen tyyli vaihtelee, ja useimmiten yksi vilkaisu kertoo, missäpäin kulloinkin toikkaroi. Pelialue avautuu tutkittavaksi pala kerrallaan ja kartoittuu automaattisesti. Lisäksi jaossa on valmiita karttoja, joten eksymisestä ei ole pelkoa.
Aina välillä juonta siivitetään välianimaatioilla. Siirtyminen pelitilanteesta animaatioon ja takaisin on katkotonta, ruutu vain kapenee letterboxatun näköiseksi, ja hahmot toimivat jonkin aikaa omin nokkinensa. Sitten ruutu taas kasvaa normaalimittoihinsa, ja kontrolli palaa pelaajalle. Nättiä.
Yksin pimeässä
Ratkaistavat arvoitukset ovat aika yksinkertaisia, lähinnä oikean esineen käyttämistä oikeassa paikassa. Resident Evil ei silti ole aivan helppo, sillä vain kahdeksaa tavaraa voi kantaa kerrallaan. Jos ja kun tavaraa kertyy vähänkin enemmän, joutuu juoksemaan varastohuoneissa jättämässä tavaroita säilytykseen. Pitääkin miettiä tarkkaan, kantaako mukanaan esimerkiksi lisäammuksia, avaimia vaiko parannusyrttejä. Tavarasysteemi on muutenkin huono, sillä esimerkiksi löytyvää lipasta ei voi iskeä suoraan pistooliin, joten jos reppu no täynnä, ei asetta voi ladata.
Taistelua on paljon ja se on hyvin yksinkertaista, lopputulos ratkeaa lähinnä käytössä olevan aseen perusteella. Aseiden käytössä kannattaa käyttää harkintaa. Jos ei ole pakko tapella, niin älä tappele, suuren osan hirviöistä voi ohittaa juoksemalla. Pistooli on hyvä ase esimerkiksi koiria vastaan, matkan varrelta saatava haulikko puolestaan lyömätön zombien torjuntaan. Bazooka monine panostyyppeineen sopii kaikkiin tilanteisiin, mutta panoksia on harmittavan vähän, joten ase kannattaa säästää isompia hirviöitä varten. Puukko kuuluu varustukseen, mutta sillä ei tee mitään. Raketinheitinkin kuulemma on, mutta se jäi löytymättä.
Pelattavuutta ei voisi paremmaksi hioa, sillä ohjausnapit, kaikki kahdeksan, on nerokkaasti valittu. Tallennus sen sijaan on tehty valitettavan hankalaksi: tilanteet tallennetaan käyttämällä mustenauhaa kirjoituskoneessa. Kirjoituskoneita on ripoteltu harvakseen pelialueelle, mustenauhoja samoin. Äkkikuoleman iskiessä joutuu selvittämään pahimmassa tapauksessa pitkänkin pätkän peliä uudestaan.
Tunnelma on hyvin vahva. Rauhallista taustamusiikkia on jonkin verran, ja se sopii tapahtumiin. Erilaiset taustaäänet elävöittävät muuten staattista ympäristöä, ja usein oikeasti säpsähtää joutuessaan yllätyshyökkäyksen kohteeksi.
Laiskaa koodausta
Taustat ovat piirrettyjä ja aika rosoisia, ainoastaan liikkuvat objektit on tehty vektoreilla. Tästä seuraa hassu ilmiö: liikuteltavat ja kerättävät tavarat piirretään paljon tarkemmin ja pehmeämmin kuin muu grafiikka, mikä helpottaa havaitsemista tavattomasti.
Hahmojen liikehdintä on kovin tönkköä jonkin Laran rinnalla, sen sijaan hirviöt loikkivat ja liikkuvat aidon näköisesti. Varsinkin isot hämähäkit ovat iljettävän näköisiä.
Resident Evil toimiakseen 3D-kortin, vaikka suoraan sanottuna se ei sellaista vaatisi. Niin tai näin, 3D-kortinkin kanssa peli nyksähteli P120:lla silloin tällöin. Toinen kauneusvirhe on suhisevat äänet. Lisäksi äänet jäävät latausten ajaksi luuppaamaan ja naksumaan. Maanantaivapinakoodaus on siis kyseessä. Kiintolevylle asennuksen tason voi määritellä itse, mutta alle 290 megatavun asennuksilla huoneiden latautuminen kestää liian kauan.
Resident Evil on ankean näköinen, mutta pelattava ja tunnelmallinen seikkailu, jossa riittää tutkittavaa viikkokausiksi. Konsolimaisuudet tilanteentallennuksessa ja tavarankäsittelyssä jättivät pelin karvan päähän hyväpeli-leimasta, joka muuten olisi kuulunut asiaan. Suosittelen.
87
