Resident Evil: Revelations HD

Love Boat

Resident Evil: Revelations on kuin television hittisarja Sinkkulaiva: joukko aivottomia zombeja yrittää imutella laivan ainoaa järkevää naista.

2012 oli Resident Evilin vuosi. Ennätystyyriin kutosen ja keskinkertaisen Operation: Raccoon Cityn lisäksi julkaistiin myös Resident Evil: Revelations 3DS:lle. Kun isojen koneiden Resident Evilit olivat sarjan toiminnallisimmat osat, oli Revelations pitkästä aikaa lähempänä sarjan ensimmäisiä pelejä. Se oli täynnä autioita käytäviä, tiheää tunnelmaa ja harvempia, mutta kestävämpiä vihollisia.

Käsikonsoliallergikkojen on syytä iloita, sillä kesän kynnyksellä Capcom julkaisee kehutusta Revelationsista päivitetyn version kaikille konsoleille ja pc:lle. HD-brändätty uusressu lupaa yksityiskohtaisempia hahmomalleja, terävämpää resoluutiota ja parannetun ohjauksen.

Vaikka pelaajalla on koko pelin ajan kuolematon tekoälykaveri remmissä, ei Revelationsin kampanjaa kuitenkaan voi pelata tuoreimpien Ressujen tapaan moninpelinä.

 

Resident Evil: The Series

Tv-sarjamaisesti tusinaan jaksoon jaettu tarina alkaa, kun BSAA:n agentit Jill Valentine ja Parker Luciani lähtevät kadonneen Chris Redfieldin perään. Chrisin signaali bongattiin viimeksi keskeltä Välimerta. Kah, sieltä asiaparimme löytääkin sarjan henkeen sopivan, hylätyn ja pelottavan risteilijän.

Suurin osa pelistä vietetään loistoristeilijää komppaavan Jillin ja Parkerin kanssa. Satunnaisesti hypätään muiden hahmojen puikkoihin, joko nimeämättömään eurooppalaiseen vuoristoon, jossa on kuitenkin suomalainen lentokenttä, tai puolen vuoden päähän menneisyyteen, keskelle Terragrigian merikaupunkiin tehtyä bioterrori-iskua. Kaikki juonilangat punoutuvat toisiinsa.

Valtamerilaivalta ei löydy perusmatkustajia, noita halvan viinan ja halvemman petiseuran perässä löntysteleviä zombeja. Innoitusta on haettu buffet-pöydästä, sillä Revelationsin niljakkaiden merikummajaisten inspiraatio on syvän veden kaloissa ja äyriäisissä. Vaikka perusvihollisina toimivat limalöllykät ovat vähän tylsiä, on hirviösuunnittelulla hetkensä myöhemmissä kammotuksissa.

Ainakin merihirviöt osaavat ottaa iskua vastaan. Vaikka kohti horjuvaan pirulaiseen upottaisi lippaan poikineen, ei se pysähdy, ei edes horjahda niin kauan kuin siinä henki pihisee. 3DS-versiossa isoin haaste olikin liikkua kesken taistelun, kun ankeriaspää tunkee lähietäisyydelle ja yksitattinen käsikonsoli hankaa vastaan.

HD-version kontrollit on päivitetty länsimaisten räiskintästandardien mukaisiksi, joten ainakin previkan kolme ensimmäistä jaksoa tuntuivat selvästi helpommilta kuin vuosi sitten. Masokisteille on vaihtoehtona alkuperäinen Resident Evil 4 -tyylin näppäinasettelu.

Terävä kuin skalpelli

Ottaen huomioon että lähtökohtana on piskuinen käsikonsoli, Revelations HD on yllättävän hienoa katsottavaa. Etenkin hahmomallit ovat laadukkaita. Käsikonsolialkuperän huomaa lähinnä yksinkertaisista ympäristöistä. Kutosen kiiltokuoren tasolle ei ymmärrettävästi päästä, mutta Revelations HD asettuu jämäkästi jonnekin nelosen ja vitosen välimaastoon.

3DS:ltä on valitettavasti periytynyt pikkutyhmyyksiä. Ammuksilla on edelleen onneton,  järjetön parin lippaan kantoraja, ja muutamat vauhdikkaammat toimintakohtaukset tuntuvat kuuluvan johonkin toiseen peliin.

Pikkuongelmista huolimatta ennakkoversio vakuutti minut siitä, että Revelations HD on se parempi versio hyvästä pelistä. Vanhojen Resident Evileiden ystävät, älkää missatko!

Juho Penttilä

 

 

Kuvatekstit:

 

rev1: Oikeaoppiseen risteilypukeutumiseen kuuluu vähän paljasta pintaa.

 

Rev2: Vaikka viholliset näyttävät suomalaisilta tallinnanlaivalla, ne ovatkin vaarallisia mutantteja!

 

Rev3: Hiljaiset hetket ovat sitä jotain, mitä muissakin uusressuissa pitäisi nähdä useammin.

Ilmestyy: 24. toukokuuta

PC, PS3, Wii U, Xbox 360