Resident Evil -sarja kaipaa kipeästi uutta lihaa ja verta jo moneen kertaan kaluttuun ruumiiseensa. Zero-prologi sekoittaa kaavaa kahdella samaan aikaan seikkailevalla sankarilla.

Zombien valtaamaan Raccoon Cityyn tunkeutui ensimmäisenä poliisin S.T.A.R.S.-erikoisjoukkojen Bravo-ryhmä, jonka viallinen helikopteri teki pakkolaskun kaupunkia ympäröivään metsään. Muutaman juonenkäänteen jälkeen ryhmän nuorin jäsen Rebecca Chambers päätyy junaan, jossa hortoilee ihmislihaa himoitsevia eläviä ruumiita ja kuolemaantuomittu vanki.

Ainoina elossa olevina poliisi ja vankikarkuri muodostavat tiiviin tiimin. Rebeccaa ja Billy Coenia komennetaan useimmiten samaan aikaan. Jos neiti Chambersia ohjataan suoraan, Billy jää joko paikalleen tai seuraa naisen kintereillä tekoälyn tuuppimana. Koneen ohjaamaa heppua voi liikuttaa suoraan keltaisella tatilla. Konekamu ampuu lähelle ryysivien vihollisten suuntaan, mutta päiden pudotukset ja muut näppärät temput jäävät aktiivisen sankarin harteille.

Ohjaus noudattaa perinteisen jäykkää käännös, eteen tai pakkia -menetelmää, joka muistuttaa auton taskuparkkeerausta eikä kävelyä. Seiniin ja muihin esteisiin törmääminen ei pysäytä sankarin askelia, joten tallustelu näyttää paikoitellen huvittavalta esteitä vasten hiihtämiseltä. Kun tilaa ympärille jää tarpeeksi, Rebeccan, Billyn ja hirviöiden sujuvat animaatiot pyörivät uskottavasti.

Ohjaussysteemi aiheuttaa tuskaista ähinää etenkin nopeutta vaativissa matseissa ja tönköt kontrollit tekevät padista limaisia otuksia pelottavamman vastuksen. Resident Evil -veteraanit sietävät ohjausta hyvin, mutta ummikoilta pääsee ärräpäitä.

Capcomin kauhuseikkailu rullaa viivasuorasti alusta loppuun. Eteenpäin ei ole asiaa, jos pulmia ei ratkaise täsmälleen oikeassa järjestyksessä, mutta vapaa tallustelu avatuissa huoneissa lievittää putkimaisuutta riittävästi. Seikkailun alkupäätä hallitsevan junan ongelmat ovat suhteellisen loogisia, mutta jo Umbrellan koulutuskeskuksessa murretaan surkuhupaisan päättömiä, surrealistisia pähkinöitä pelkkien ovien takia. Suurin osa höperöistä pulmista ratkeaa onneksi melkein automaattisesti, kunhan vain muistaa putsata jokaisen nurkan hammasharjalla.

Kankeita kommelluksia

Resident Evil -sarjan pöhkö esinesysteemi kirvoitti kipakoita kommentteja jo vuonna 1996, kun ensimmäinen PSone-osa ilmestyi. Zero luopuu hassuista teleporttiarkuista ja esineitä saa pudottaa melkein minne vain. Tavaroiden vapaa tiputtelu minimoi fiilistä latistavan esinerallin ja lisäksi parivaljakon mukana liikkuu tuplasti enemmän kamaa. Lihaksikas Billy on vahvempi kuin hento Rebecca ja tästä erosta seuraa vähän väliä pientä päänvaivaa. Vastapainoksi lääkintäkurssilla istunut Rebecca osaa väsätä parantavista kasveista tehokkaita pulvereita.

Valitettavasti tavaroita ei lajitella painon tai koon mukaan, joten järeä pistooli vie yhtä paljon tilaa kuin magneettikortti. Lokeroajattelun seurauksena sekundakamat kasautuvat tallennuspaikkojen tuntumaan. Huoneisiin kiinteästi kuuluvia laitteita ja muita häkkyröitä ei korosteta lainkaan, joten nurkkien nuohoaminen toimintanäppäintä rämpyttämällä jonkin tapahtuman toivossa käy tutuksi. Tärkeät esineet onneksi korostetaan tummasta taustasta kimalluksella.

Tunnelman luomisessa Resident Evil -sarjalla ei ole koskaan ollut vaikeuksia. Synkät maisemat ovat tyylikkäitä ja huikeilla yksityiskohdilla kyllästettyjä taideteoksia. Eletyn näköiset ja rähjäiset loukot pursuavat romua, roskaa ja likaa. Ruokottomat vessat ja limaiset kellarit kruunaavat lohduttoman ympäristön.

Painostava ilmapiiri prässätään pelottavaan tiheyteen taustalta nousevilla huminoilla, huokauksilla ja narahduksilla. Taisteluissa hirviöiden muhevaa örinää höystetään mahtipontisilla kipaleilla. Liki täydellistä efektiarsenaalia latistavat ponnettomasti paukkuvat pyssyt.

Kahdelle kiekolle jaetusta Resident Evil Zerosta irtoaa mukavasti hyytävää hupia. Kahdesta samaan aikaan ohjattavasta sankarista ja viritellystä esinesysteemistä huolimatta Zero ei tunnu erityisen tuoreelta. Kaikki sarjan osat kolunneena Resident Evil -veteraanina iskee jo pieni puutuminen.