”Resistanssin kasvaessa jännitekin nousee”, sanoi Sony, kun Resistance 3:n teki.
Resistance 3 on yksi Sonyn Halon-hakkaajista. Panokset ovat sen mukaiset. Mukana on 3D-tuki, Move-ohjaus, moninpeli ja kimpassa kaverin kanssa pelattava kokonainen räiskintäkampanja.
Resistancen todellisuudessa alienit, kimerat, hyökkäsivät maahan 50-luvulla ja alkoivat vallata planeettaa itselleen. Sotaa on kestänyt jo kaksi räiskintäpelillistä, mutta ei kovin suurella ihmismenestyksellä.
Teknisesti ylivoimaiset kimerat ovat tuhonneet 90 prosenttia maahanmuuttokriittisestä ihmiskunnasta. Jäljellä olevat rippeet elävät haaskoista, taistellen kimeroita vastaan niiden omilla aseilla. Maa on muuttunut painajaismaiseksi paikaksi, sillä tunkeutujat ovat alkaneet muuttaa Tellusta samanlaiseksi kuin oma kotopuoli oli.
Kakkososan antisankari Joseph Capelli on perheineen alkanut jo viihtyä maailmanlopun keskellä, kun tohtori Malikovilla olisi taas Capellille töitä. Kimerat aikovat jäädyttää maapallon avaamalla madonreiän avaruuteen, mikä pitäisi estää. Ennen kuin ehdin selittää tohtorille, että avaruuden rajalla ilmakehän lämpötila itse asiassa nousee, Capelli on jo jättänyt perheensä matkatakseen läpi tuhotun Amerikan madonreiälle.
Aseet eivät tapa, kikat tappavat
Tekijätiimi Insomniacilla tykätään ilmiselvästi vehkeistä. Ratchet & Clank -toimintapelien tapaan Resistance 3 tulvii kikka-aseita. Ainoastaan konepistooli, haulikko, automaatti- ja kiikarikivääri edustavat perinteistä tähtää ja tapa -ajattelua. Muut aseet eivät tapa vaan vain esivalmistelevat.
Esimerkiksi raskas revolveri ampuu räjähdepanoksia, joilla puhkaisee juuri ja juuri ilmapallon, jos se on tosi vanha. Vasta räjähdepanosten laukaiseminen tappaa uhrin. Onneksi tuhovoima vastaa vaivaa.
Atomiaseella luodaan joko uhrin hajottava voimakenttä tai ulottuvuuskaivo, joka sitoo liian lähelle joutuneet itseensä. Ansaan jääneet pitää vielä viimeistellä käsikranaatilla. Cryoase jäädyttää kimerat paikalleen, mutta ne sulavat hetkessä ellei jääpatsaita riko. Mutator taas sekoittaa vihollisen päät ajaen ne toisiaan vastaan, tai myrkyttää kohteen. Myrkytys tappaa, mutta tupakoinnin tahdilla.
Auger-kiväärillä luodaan kaiken (paitsi toisen Augerin) pysäyttävä voimakenttä ja ammutaan kaikkien esteiden läpi. Bonuksena aseessa on seinien läpi näkevä lämpökamera. Muuten mainiota, mutta ase on todella tehokas vain esteiden läpi ammuttuna. Avomaastossa käyttäessä kimerat loikkaavat yleensä hitaan säteen alta pois.
Aseet parantuvat käytön myötä, joten pitäydyn koko ajan alkupelissä saatuihin perinteisiin aseisiin. Bullseye-konepistooli osuu lähelle ja kauas, plus siihen saa päivityksenä osumasta räjähtävät luodit. Ykkösosassa vihollisia ei tarvinnut pahemmin ampua, koska lähitaisteluliike oli nopea ja tehokas. Nyt kimeroita joutuu mättämään olan takaa ja alienitkin ryntäävät päälle, jolloin nyrkkitappelu käydään tiukassa lähikuvassa. Ilmiselvä 3D-bonus.
Juokse, poika, juokse
Tehtäväsuunnittelussa paistaa se, että pelintekijät ovat ottaneet liian selvästi Moven kauniiseen käteensä. Hetkittäin olo on kuin valopyssypelissä. Tulitaistelut käydään suljetuilla kaduilla, joissa kimarat loikkivat suojasta esiin ampuakseen paikoiltaan. Suoja-ammuskelua seuraa välittömästi seuraa johtajaa -vaihe, jossa tekoälyhahmot meuhkaavat seuraavasta tavoitteesta, johon juostaan hirveällä kiireellä ammuskelemaan taas suojasta.
Onneksi Resistance hylkää nykystandardin mukaisen puskahuohotuksen, joka parantaa vamman kuin vamman. Taistelussa elinvoima ei palaudu, vaikka makaisi loppupäivän suojassa. Parannusampullit on haettava kaatuneilta kimeroilta, mikä palkitsee aktiivisen pelityylin.
Käsikirjoitus paistaa liikaa tehtäväsuunnittelussa. Useammassa kohdassa tunsin olevani keskellä temppurataa enkä seikkailua. Taistelut ovat vahvasti skriptattuja. Muutamaan kertaan jäin pyörimään kentälle etsiessäni viimeistä piilossa olevaa kimeraa, jotta elämysjuna nytkähtäisi taas seuraavaan vaiheeseensa.
Resistance 3 on graafisesti sellaista ihan jees -tasoa, ei mitään tajunnanräjäyttävää. Paikoin oli jopa vaikeuksia hahmottaa, mitä ruudulla tapahtuu. Tosin ongelma oli osin itse aiheutettu, kun heitin keskellä auringonlaskussa kylpevää maissipeltoa Augerin suojakentän eteeni. Maissi, maasto, suojakenttä, tähtäin ja viholliset olivat kaikki samaa hehkuvaa keltaista.
Parhaimmillaan Resistance on lohduttomissa maailmanlopun näkymissään, kun 50-luvun Amerikka levittäytyy eteen rikottuna ja taivaanrannassa marssivat alieneiden valtavat taistelukävelijät. Koko maa on tuulen pieksemä painajainen, mikä kuuluu eloonjääneiden jättämissä päiväkirjamerkinnöissä.
Taistelukenttä Maa
Moninpelibeta antoi vähän osviittaa, mitä on luvassa nettipelissä. Mekaniikka eroaa yksinpelistä, sillä nettipelissä elinvoima palaa hetken henkeä vetämällä.
Moninpelimuodot ovat tutut ja turvalliset. Tavoitteena on tappaa tiimeillä tai ilman, pelata lipunryöstöä tai vallata kohteita. Varsinkin kohteiden valtaus eli Chain Reaction tuntui toimivan hyvin kenttäkokoon ja pelaajamäärään nähden. Pelimuoto loi taisteluihin hyvän rytmin.
Yksinpelissä aseet paranevat käyttämällä, mutta moninpelissä tapoista saa pinnoja, joita käytetään uusien aseiden ostamiseen tai vanhojen päivittämiseen.
Pinnoilla myös ostetaan kykyjä ja varusteita. Varusteet noudattavat asesuunnittelun mcgyver-linjaa. Hologrammikuva matkii pelaajan kaikkia liikkeitä hämäten vihollista. Kuvansa voi jättää paikalleen miinoitettuna ”kämppimään”, jolloin se räjähtää, jos joku yrittää puukottaa. Lämpönäkö paljastaa hologrammin, mutta sekin kyky pitää ensin hankkia.
Jos ei pärjää, voi tartuttaa hahmonsa alienviruksella, jolloin oma raato poikii kentälle pieniä, vikkeliä alientoukkia, joiden tapot lasketaan pelaajan hyväksi.
Kehittyvät ominaisuudet luovat muuten irrallisiin taisteluihin jatkuvuutta ja etenemisen fiilistä. Se vangitsee mielenkiinnon yllättävän pitkäksi aikaa. Moninpeli nostaa Resistance 3:n kokonaisarvosanaa, sillä kikka-aseet sopivat muiden nöyryyttämiseen. Yhteistyökampanjassa kimeroiden luova pudottelu aselajien yhteistyöllä huvittaa sekin.
Kokonaisuus ei ole mitään suurta taidetta vaan taas sellainen perusvarma veto. Tarina on yllättävänkin Half-Life 2, sillä Resistance 3 on kertomus matkasta halki muukalaisten tuhoaman maan. Kaavaa seurataan jopa niin pitkälle, että kesken kimera-sotaa jäädään hetkeksi ammuskelemaan aseistamattomia zombeja. Yksinpeli vei standardit kahdeksan tuntia.
Resistance 3:ssa leikitään aseilla, vaikka ei saisi.
80