Keskustelu siitä, ovatko pelit taidetta, on osa nuoren viihdemuodon kasvukipuja. Rez mainitaan tässä keskustelussa usein, sillä se on muihin kaupallisiin peleihin verrattuna tehty eniten tunnelman ja vapaan ilmaisun ehdoilla.
Segalla meni 2000-luvun alussa huonosti. Dreamcastin jyräsi PS2, ja arcadejuuriin ja omaperäisyyteen luottanut Sega teki pelejä, joita pieni joukko rakasti, mutta jotka jäivät suurten massojen sivuuttamiksi. Näistä yksi on Rez.
Mies taidepelin takana on Tetsuya Mizuguchi (Sega Rally Championship, Lumines) ja tiimin nimi on osuvasti United Game Artists. Rez ilmestyi vuonna 2002 Dreamcastille ja PS2:lle (Pelit 1/2002, 82 pistettä). Menestys ei tainnut olla kummoinen, sillä Mizuguchi ei halua kommentoida myyntimääriä. Nyt kulttipelin mainetta nauttiva peli on saanut teräväpiirtopäivityksen ja houkuttelevan halvan hinnan Live Arcadessa.
Synteesi
Rezin tapahtumat sijoittuvat johonkin tulevaisuuteen. Ihmiskunnalle kriittinen Eden-tekoäly on ryhtynyt sammuttamaan järjestelmiään. Katastrofin voi estää vain murtautumalla kyberavaruudessa sijaitsevan virusten ja palomuurien suojaaman järjestelmän ytimeen. Rez on raideräiskintä eli eteneminen tapahtuu automaattisesti, huoleksi jää pelkkä ampuminen. Kuin luotu kulttuuripelaajille! Äärimmäisen yksinkertaisen pelin pääasia ei olekaan perinteinen pelaaminen, vaan pelin kokeminen. Kuulostaa kornilta, mutta kuvaa hyvin Reziä.
Rez on valoja, värejä ja viivoja taustalla jytkyttävän tylyn trance-musiikin tahdissa. Ulkonäöllä on paljon yhteistä Tron-tieteiselokuvan kanssa. Osa ympäristöistä ja vihollisista lainaa tosimaailmaa, mutta suuri osa on täysin abstrakteja. Maailma sykkii ja välkkyy musiikin tahdissa. Muoto ei silti mene käytännöllisyyden edelle, sillä jälki on selvää eikä psykedeelistä ilotulitusta kuten Space Giraffessa.
Kenttiä on viisi. Niistä neljä ensimmäistä koostuu kymmenestä osasta. Musiikki ja ympäristö ovat kenttien alussa yksinkertaisia, mutta eteneminen lisää elementtejä musiikkiin ja ruudun täytteeksi. Kenttien lopussa vastaan asettuu sitkeä pomo. Välillä kohti lentää hehkuvia ammuksia, jotka pitää ampua nopeasti alas. Välillä taas etenemisreitillä on este, joka pitää tuhota. Varsinainen haaste on kuitenkin ampua viholliset, ennen kuin niistä tulee välitön uhka. Moni virtuaaliolio on myös harmiton.
Ampua voi rämpyttämällä nappia tai pitämällä sen pohjassa, jolloin voi lukittua useampaan viholliseen ja päästää ne päiviltä komealla yhteislaukauksella. Toiminnan äänet ovat tahdissa taustalla soivan musiikin kanssa.
Virtuaalisankarilla on seitsemän energiatasoa. Energiataso nousee, kun kerää vihollisilta jäänyttä energiaa ja laskee, jos törmää vihollisammukseen tai esteeseen. Alimmalla tasolla sankari muistuttaa diskopalloa, keskivaiheella ihmistä ja ylimmällä tasolla 2001: avaruusseikkailumaisesti sikiötä. Mitään ei selitetä ja se on hyvä.
Aistien valtakunta
Rez on kuin tehty teräväpiirtografiikalle. Alkuperäisversion matala resoluutio heikensi pelin tavoittelemia puhtaita linjoja ja teräviä viivoja, mutta nyt peli pääsee vihdoin oikeuksiinsa. Lisäksi grafiikkaa voi ehostaa vapaavalintaisilla efekteillä, joista osa on outoja ja turhia, mutta pari, kuten esimerkiksi hehkuefekti, käyttökelpoisia.
Alunperin kaksikanavaiset musiikit ja ääniefektit on levitetty pelaajan ympäröiväksi 5.1-äänikentäksi. Parhaiten tunnelmaan pääsee pimeässä huoneessa naapureita häiritsevällä äänenvoimakkuudella. Jostain syystä monikanavaäänet ovat oletuksena poissa päältä. Poissa on oletuksena myös ohjaimen täristys.
Alkuperäisen Rezin japanilaisen version mukana tuli Trance Vibrator, erillinen täristin, jonka tarkoitus oli sykkiä musiikin tahdissa ja nostaa tunnelmaa. Nettihuhujen mukaan se päätyi seksileluksi. Rez HD:n vastine lisävärinöille on tärinän kytkeminen kaikkiin konsoliin liitettyihin ohjaimiin.
Rezin vaikeustaso on suorastaan helppo. Peliä voi kuitenkin pelata suoritusmielessäkin, sillä se kirjaa, kuinka monta prosenttia vihollisista tuhoaa. Läpipeluu avaa tarkemman pisteytyksen pelimuodon, jossa on tärkeää ketjuttaa ammuksia.
Parasta Rezissä on viimeinen kenttä, jossa sairas tekoäly kertoo elämän syntymisestä ja evoluutiosta. Yhtä vaikuttavaa yksittäistä kenttää on tuskin missään muussa pelissä.
Rez HD on Puzzle Questin ohella parasta, mitä Live Arcadessa on kaupan, eikä kuusi vuotta vanha peli ole ikääntynyt yhtään. Täysihintaiseksi Rez on liian lyhyt, mutta nykyhinta on sopiva. Taide kuuluu kaikille!
92
