Hengästyttävä vauhti on Ridge Racerille kaikki kaikessa eikä siitä tingitä edes mutkissa.
Vauhti humahtaa neljään sataan ja syöksyn hetkessä viidestä autosta ohi. Sulavalinjainen asvalttiohjus nielee pitkän suoran muutamassa sekunnissa. Kaasun kevennys, reilu käännös mutkan suuntaan ja lusikka pohjaan. Kumi irtoaa tiestä ja masiina taipuu hirmuista haipakkaa kahva edellä kurviin. Renkaat ulvovat tuskissaan ja lieskat loimuavat pakoputkista, kun seuraava suora avautuu. Kevyt oikaisu ja sama uudestaan.
Ridge Racer on estotonta, adrenaliinia vapauttavaa arcadekaahailua. Sitä on turha kritisoida siitä, että kokonaisuutta ei edes haluta koristella puolirealismin kaapuun. Jos autorälläys yrittää olla kaikkea kaikille, se ei ole mitään kenellekään. Ridge Racer 7 on mannaa taivaasta niille, jotka uhraavat neitsyitä kevyesti rullaavan graafisen kromin alttarille.
Mahtipontiset ja fysiikan laeille nauravat dramaattiset luisut ovat aina olleet Ridge Racerin tavaramerkkejä. Kaasun hölläys, käännös ja hanaa -nelipyöräluisto muistuttaa mätkintäpelimäistä erikoisliikettä. Vaikka auto lähtisi suoralla sivuluisuun, se kääntyy kunnolla vasta mutkissa. Kurveista pääsee läpi vaikka ympyrää pyörimällä: kunhan auto vain jotenkin luisuu, se kääntyy raiteilla mutkaan. Kontrolloidut sladit helpottavat oikaisua ja vauhdin säilymistä.
Monipuoliset ja kauniit radat on tehty alppimaisen mutkaisiksi. Baanoissa on paljon mäkiä, kapeikkoja ja tiukkoja kurveja, mutta ne eivät hidasta kokenutta ja omalaatuisen luisufilosofian sisäistänyttä kuskia kuin nimeksi. Suurin osa tyylikkäistä radoista on tuttuja Xbox 360:n Ridge Racer 6:sta ja sarjan muista vanhemmista osista. Veteraanien harmiksi täysin uusia kisapaikkoja on vain kourallinen. Loppuun sijoitettu tuore painos aivan ensimmäisestä Ridge Racer -radasta oli mukava nostalgiahuurujen kyllästämä yllätys.
Virityspaja
Kilpureita viritellään seiskaosassa totuttua enemmän. Masiinoja rukataan sekä pintapuolisesti että konehuoneen puolella. Spoilereita, teippauksia ja vanteita on joka kaaraan useita erilaisia ja värit saa valita lähes vapaasti. Moottoreihin hiotaan lisää huippunopeutta tai kiihtyvyttä. Näppärillä alustaosilla ärsyttävän yliherkät dynamic-luisuluokan vehkeet vaimennetaan pelikelpoisiksi.
Normaalisti nitroa tiivistyy maagisesti ilmasta tankkiin aina luisun aikana. Erikoisosilla nitroa kertyy joko jatkuvasti perusajossa tai ainoastaan huippunopeissa nitrosladeissa. Nitro laukaistaan tarpeesta ja käyttövarasta riippuen yhden, kahden tai kolmen tankin satseissa. Mitä isompi klöntti, sitä hurjemman lisävauhdin kaara saa. Luisuttelun ohella oikein ajoitettu turbotus on tärkeä taito.
Tappiin asti tuunatuilla kisakoneilla valtaosa kisoista helpottuu liikaa, sillä vastustajat ovat lähinnä liikkuvia pujottelukeppejä. Koneen autot peittävät ajolinjoja korkeintaan vahingossa. Tosi tiukkaa vastarintaa kaipaavien kaahareiden täytyy mennä nettikisoihin, joihin mahtuu 14 autoa. Ennen eurojulkaisua en kuitenkaan törmännyt kuin muutamaan satunnaiseen pelaajaan. Mikäli Xbox 360:n kutososasta voi tehdä joitakin päätelmiä, nettikisat ovat todennäköisesti viihdyttävää ja vauhdikasta hällä väliä -kaahailua.
Ridge Racer seiskan rakennetta on virtaviivaistettu kutososasta. Yksittäisiä kisoja ja sarjoja on edelleen paljon, mutta ne esitellään helpommin sulatettavissa ja tiiviimmissä hakemistokokonaisuuksissa. Näkökulman muutoksen ansiosta vaikeustaso nousee nopeammin ja tasaisemmin. Rakenteen säätämisestä huolimatta Ridge Racer 7 ei pistä kovin tiukasti hanttiin. Kun radat on opittu, loppu on enää muodollisuus.
Jos hyväksyy lennokkaan otteen mukisematta, puutteet ovat vähissä. Tutut radat eivät yleensä ole nitkutusta kirvoittava ongelma, mutta arcadekaahailu kaipaa uusia baanoja simutyyppisiä turismoja enemmän. Kun auton hallinta ei ole Ridge Racerissa juttu eikä mikään, ratojen oppiminen on ainoa puristusta vaativa sisältöelementti.
Ridge Racer 7 maistuu ratavalikoiman takia vahvasti Ridge Racer 6:n päivitysversiolta. Puhtaasti omana itsenään arvioituna Ridge Racer seiska on hauskaa ja pätevää arcadekaahailua.
80
