Racing Spirits 2 jäljentää Gran Turismo -autopelin ideoita tarkkuudella, josta ammattitaitoinen väärentäjä olisi ylpeä. Lähtökohdat, pelimoodeista valikoihin ja niissä soivaan jatsin renkutukseen, ovat identtiset eikä häikäilemätöntä idearosvousta edes yritetä peitellä.

Arcade ja haaste sekä jaetun ruudun kaksinpeli ovat pelkkää riding spirit -tilan täytettä. Peliin on mallinnettu reippaasti yli 300 aitoa moottoripyörää: osa on suoraan ostettavissa, ja loput saa talliinsa palkintoina. Viritysmahdolllisuuksia on tolkuttomasti, ja tiettyjen osien, kuten pakoputken, vaihtaminen näkyy ulospäin.

Viiteen luokkaan jaetut kilpailut avautuvat pikku hiljaa voittojen kertyessä. Kilpaa ajetaan sekä suljetulla radoilla että tienpätkillä. Suurin osa tapahtumapaikoista on joko mielikuvituksen tuotetta tai Japanissa, mieleen ei jää yksikään.

Kaikki maailman mopot

Gran Turismo on hieno peli. Jos Riding Spiritsista kehtaisi puhua samassa lauseessa, kopioinnin voisi tulkita kunnianosoitukseksi. Riding Spirits kuitenkin epäonnistuu siinä missä esikuva onnistuu: Riding Spiritsiä ei kerta kaikkiaan ole hauskaa pelata.

Kun ajoavut kääntää pois päältä, Riding Spiritsin on vaikeimmin omaksuttava peli koskaan. Ohjauksen lisäksi joutuu huolehtimaan kuskin sivu-, etu- ja takakenosta, vaihteen vaihtamisesta, kaasusta sekä etu- ja takajarruista.

Ajoavuilla homma hoituu, muttei muutu juuri nautittavammaksi. Yliherkän tuntuman vuoksi suoraan ajaminen on yllättävän vaikeaa, ja jos nurmikkoa sattuu edes vilkaisemaan löytää itsensä hetken päästä turvaltaan. Jos vauhdintuntu ei olisi alle kahdensadan nopeuksissa kuin hidastetusta filmistä, en olisi nurmen lisäksi muuta nähnytkään.

Teknisesti Riding Spirits on valju. Radat eivät varsinaisesti ole rumia, mutta ilmettä leimaa kliinisyys. Valaistus on latteaa ja efektit puuttuvat kokonaan: ei kiiltoja, ei kumia asfalttiin, ei pakokaasun tuprahduksia lähdön jälkeen. Ehkäpä efektittömyyttä on kiittäminen siitä, ettei ruudunpäivitys pahemmin takkuile vaikka ruudulla olisi toistakymmentä pyörää.

Äänet ovat kertakaikkisen kauheita. Kuutiotilavuudesta riippumatta oudot suuttimet laskevat ilmoille korkeaa, hermoja riipivää ininää, jota ei ilman kuvallista tukea moottoripyörän ääneksi uskoisi.

Gran Turismo moottoripyörin ei ole mahdoton ajatus. Ehkä tulevaisuudessa näemme Riding Spirits 2:n kaltaisen puisevan, masentavan viritelmän sijaan toimivan näkemyksen aiheesta.