Veikeä Riff: Everyday Shooter on samalla nimensä mukainen jokapäiväinen ammuskelu ja jotain ihan muuta. Kompaktisti yhdelle ruudulle sijoittuvan räiskinnän jokapäiväistä antia ovat pikselialuksen robotronmaiset toisistaan riippumattomat liike- ja tulitussuunnat. Omaperäinen audiovisuaalinen vyörytys ja nokkela pistesysteemi ovat sitä ihan muuta.
Riff tihkuu tyyliä: vektoreita ja geometrisiä kuvioita hyödyntävät eloisat viholliset vellovat ruudulla vapaasti tai kamikazena. Taustalla aaltoilevat letkeät efektit, kaoottiset vihollismassat ja koko värimaailma vaihtuvat kentän mukana. Ammuskelua siivittävä musiikki ei ole tyypillistä teknojumputusta, vaan nasevaa kitararämpytystä. Tetsyua Mizuguchin luomusten tapaan soittimia muistuttavat ääniefektit ovat kiinteä osa musiikkia. Mizuguchi ja Kenta Cho eivät syyttä ole Jonathan Makin esikuvia.
Riffissä on yksi parhaista pistevirityksistä aikoihin: vihollisista sinänsä ei irtoa juuri mitään. Pisteitä ropisee ainoastaan silloin, kun vihollisten kosahduksia ketjutetaan kentän mukaan vaihtelevien sääntöjen mukaan. Kun pojoja lopulta tulee, ne pitää kerätä: yksi klimppi on yhden tai useamman pisteen arvoinen. Jokainen piste on hauskasti käypää valuuttaa pelin sisäisessä kaupassa, jossa on paljon kiinnostavaa sälää. Kun hieno pisteviritys naitetaan upeisiin graafisiin oivalluksiin ja terävään tempoon, (kitara)Riffin imu on vastustamaton.
90
