Mecharymistelyt sijoittuvat yleensä kauas tulevaisuuteen, mutta Ring of Redin dieseliä käryttävät romukasat ovat peräisin kultaiselta 60-luvulta.
Ring of Redin historiassa Japani hylkäsi toisen maailmansodan päättäneen Potsdamin sopimuksen ja Nipponin ylpeät sotilaat sinnittelivät surkeaan loppuun saakka. Neuvostoliitto hyökkäsi Japaniin pohjoisesta, jolloin Aasian sota sai viimeisen niitin. Katkerien kamppailujen jälkeen Japani oli jaettu kolmeen osaan. Etelä-Japani pysyi itsenäisenä, mutta Hokkaidosta tuli kommunistien käsikassara.
50-luvulla horjuvien voimakeskittymien välillä alkoi nelivuotinen Japanin sota. Atomipommien takia lentokoneet oli kielletty koko Aasiassa. Japanin vuoristoinen maasto ei suosinut panssarivaunuja, joten telaketjut korvattiin jaloilla. AFW- (Armored Fighting Walker) masiinoiden, eli panssaroitujen taistelukävelijöiden hurjaa kokoa kompensoi niiden suhteellinen ketteryys. Kansainvälinen voimapolitiikka lopetti sodan, mutta ratkaisemattomat asiat jäivät kytemään pinnan alle. Toiminta alkaa kymmenen vuotta Japanin sodan jälkeen, eli vuodesta 1964.
Retromechojen paluu
Puoliksi saksalainen Masami von Weizegger ja Ryoko Minagawa ovat etelä-japanilaisia AFW-testikuskeja. Purppura-aavena tunnettu pohjoisen agentti Takeshi Kaiho ryöstää heiltä tehokkaan Type 3 AFW -prototyypin. Tästä alkaa pitkä ja veristen kamppailujen täyttämä takaa-ajo. Tarinan edetessä Weizeggerin Streifen-ryhmä paisuu kahdeksan taistelukävelijän kokoiseksi.
Retromechat jakautuvat neljään luokkaan. Perus-AFW aiheuttaa melkoista tuhoa kaikissa tilanteissa. Kevyt ja nopea tiedustelukävelijä sopii lähinnä vihollisen härnäämiseen. Järkälemäinen nelijalka-AFW on taka-alalla toimiva tykistöyksikkö ja anti-AFW-jötikät ovat erikoistuneet juuri lähitaisteluihin.
Rakkineen mukana roikkuu kolme jalkaväkiosastoa. Niillä viritetään koko yksikön taisteluominaisuuksia sopivaan suuntaan. Kävelijöiden murskaamisen kannalta hyödyllisimpiä porukoita ovat kranaatti-, sinko- ja ohjusosastot, ja myös pilottien erikoiskyvyt, kuten pikatulitus ja väistö, vaikuttavat mechan toimintaan ratkaisevasti. Kokemustasojen karttuessa kykyjä voi hyödyntää yhä useammin.
Jaetun maan taktiikka
Taisteluissa on kaksi selkeästi erilaista osaa: yksiköiden taktinen sijoittuminen selviää neliöihin jaetusta kartasta ja mechojen kohtaamiset ratkaistaan reaaliaikaisilla kahakoilla.
Teräsmöykkyjen vuoropohjainen tepastelu on turvallisen perinteistä. Yksiköiden valmiusajat ratkaisevat marssijärjestyksen. Nopeimmat Streifenit aloittavat kompuroinnin, mutta pian joku Pohjois-Japanin jääräpäistäkin nytkähtää liikkeelle.
Maasto vaikuttaa etenemiseen sekin. Tiellä kaahaava mecha hölkkää selvästi vikkelämmin kuin mutavellissä rypevä romukasa. Kaikki yksiköt voivat liikkua vähintään yhden ruudun per vuoro.
Hyökkäysetäisyyksiä on kolme erilaista. Taistelu alkaa kivenheiton päästä, jos rotiskot ovat vierekkäisissä ruuduissa. Vinossa kulmassa olevat ruudut tulkitaan keskipitkäksi matkaksi ja kaksi ruutua tai enemmän on jo pitkä etäisyys.
Nokkapokan aikana kamera kelluu mechojen tuntumassa. Nujakointi on näennäisen reaaliaikaista, mutta mitä tahansa ei voi tehdä milloin tahansa. Pilotti komentaa taistelukävelijää ja kahta jalkaväkiosastoa. Etäisyys ja maasto riippuvat niistä karttaruuduista, joista taistelu alkoi. Kohtaaminen päättyy, kun aikaa on kulunut 90 sekuntia. Tosin kello ei raksuta animaatioiden ja menuvalintojen aikana.
Kamppailu jakautuu lataus- ja tähtäysvaiheisiin. Miehistö näpertelee tykin parissa melko kauan, joten liipasinta ehtii rutistamaan vain noin neljä kertaa vuorossa. Pilottien erikoiskyvyillä, kuten Quick Fire -pikatulituksella, voi räiskiä useamminkin. Latauksen aikana hätistellään jalkaväkeä ja ajetaan mechalla. Raskas rakkine voi rahjustaa eteenpäin, pakittaa tai jäädä paikoilleen.
Tähtäyksen aikana vihollista syynätään tykin sihtien läpi. Näkymä kiikkuu ja vaappuu, mutta sillä ei ole käytännön merkitystä. Ainoa tärkeä seikka on olosuhteista riippuva osumaprosentti, joka nousee sitä ylemmäs, mitä kauemmin uskaltaa odottaa. Riittävää lukemaa vartoessa panssareihin rysähtäneet kudit laskevat tarkkuutta hetkeksi.
Yksi jalkaväkiosasto lepää laitteen kyydissä ja kaksi muuta joukkiota pyörivät jaloissa. Selässä roikkuva tiimi määrää käytössä olevat erikoisammukset, kuten savukranaatit ja valoraketit. Maastossa ryynäävät porukat ovat joko AFW-romun takana suojassa tai etulinjassa hyökkäämässä. Joukkojen tyyppi ratkaisee iskun kohteen, ja sotilaat ovat erikoistuneet joko mechojen tai jalkaväen rankaisuun.
Upea fiilis
Taistelu on yksinkertaista ja tarpeelliset komennot oppii nopeasti. Suoraviivaisesta meiningistä huolimatta tunnelma on mahtava, ilma on lyijystä raskaana ja luoteja viuhuu tauotta. Massiiviset diesel-hirviöt rymisevät, murisevat ja ärjyvät selkäpiitä karmivasti. Taistelukävelijöiden jokaisessa liikkeessä tuntuu laitteiden valtava massa. Tämä näkyy etenkin verkkaisissa askelissa ja järeiden tykkien rekyyleissä. Panssarikolossien lisäksi ihastellaan dramaattisesti kuvattuja jalkaväen operaatioita.
Polygonipinot eivät ole mitenkään mullistavia, mutta animaatioiden valmiiksi purkitetusta luonteesta johtuen häiritseviä ongelmia ei ole. Päivitys on riittävän rivakkaa, vaikka se ei jostain syystä olekaan täysin sulavaa. Räjähdykset ja mechoja korventavat tulipalot ovat nättejä. Lintuperspektiivistä kuvattu karttataso on lähinnä käytännöllinen, mutta kaikki kohteet erottuvat selkeästi.
Ääniefektit ja musiikki ovat soveliaan mahtipontisia. Tykit jyrähtävät, taistelutallustelijoiden polttomoottorit jyrisevät, hydrauliset raajat sihahtelevat ja kolisevat onnistuneesti. Muista äänistä mieleen painuu valorakettien hyytävä rätinä. Taustalta kuuluu huutoja, laukauksia ja muuta sekalaista mekkalaa jatkuvasti.
Kokonaisuutta laimentaa pari harmillista puutetta. Pitkän session aikana riepoo se, että kaikki taisteluanimaatiot on pakko katsoa loppuun asti. Ännännen kerran nähty kranaatin viskaaminen tympii rankasti, sillä kuvakulma on aina sama. Lisäksi juoni on muutamia turhanpäiväisiä keskusteluja lukuunottamatta täysin suoraviivainen.
Perustaltaan yksinkertainen pelimoottori kestää hyvin sitkeää jauhamista. Uusia mechoja, jalkaväen osastoja ja erikoiskykyjä tiputellaan siihen tahtiin, että jokaisessa taistelussa on jotain mielenkiintoista kokeiltavaa. Vaikeustaso ei ole erityisen kireä, joten homman puurtaa mielellään loppuun asti. Ring of Red on pakkohankinta mechafaneille ja kevytstrategioiden ystäville.
86
