Simulaattorien suurvalta lähtee tosissaan mukaan ensimmäiseen maailmansotaan, vaikka osa ammuksista putoaa vielä omien niskaan.
Pelin nimi, pelimoottori ja julkaisija ehtivät mukavasti vaihtua vaatimattoman kolmen vuoden myöhästelyn aikana, mutta venäläisen Neoqb:n Rise of Flight nousee viimein siivilleen. Pahasti keskeneräisenä julkaistulla simulla on ollut puolisen vuotta aikaa kypsyä. On tullut aika selvittää, miten siivet kantavat.
Ensimmäisten ässien tarunhohtoisuus ei häviä koskaan. Melkoisia persoonia he olivatkin, sillä tervejärkiset ilmeisesti karsittiin tiukoissa psykologisissa testeissä täysin alalle sopimattomina. Heidän työkalunsa olivat lento-ominaisuuksiltaan vaarallisia, tulenaroilla kemikaaleilla pintakäsiteltyjä puu- ja kangasrakenteisia surmanloukkuja, joilla oli varmasti hauska kilvoitella vastapuolen sekopäiden kanssa. Keskivertosimulaattoristilla ei psykologisten edellytysten kanssa ongelmia tule, mutta onko heille luvassa tuskaa ja tulistumista kinkkisten kuolemankoneiden puikoissa vai karvas pettymys?
Hei, me hajotaan kappaleiksi
Kaikkein tärkein yksittäinen osa-alue ensimmäisen maailmansodan lentosimuissa on lentomalli. Sotilasilmailun aamunkoiton aikaan hävittäjien aerodynaamiset ratkaisut olivat tyypillisesti varsin mielenkiintoisia ja kun moottoritehotkaan eivät olleet erityisen messeviä, olivat epänormaalit lentotilat yleisempiä kuin nimestä voisi päätellä. Konetyyppien lento-ominaisuudet vaihtelivat myös rajusti, sillä vuosikymmenien kokemus lentämisestä ja lentokoneiden rakentamisesta ei vielä rajoittanut suunnittelijavelhojen mielikuvitusta.
Neoqb:n Digital Nature -fysiikkamoottori tuntuu ilmassa mukavan dynaamiselta hieman Eagle Dynamicsin Black Sharkin tapaan. Tappelulentäminen on välillä rasittavuuteen asti kiikkerää, mutta koneet pysyvät enimmäkseen luonnonlakien rajoissa ilman ilmailun riemua kahlitsevaa taulukkolentomallia. Koneet ovat yksilöllisiä ja niiden erityispiirteet tuntuvat kahvaan asti suunnilleen siten kuin voisi odottaa.
Aerodynaamisesti hämärän rajamailla lentäminen on pahin mahdollinen haaste lentomallille, eikä lopputulos ole ihan virheetön. Jotkut suorituskykyarvot ovat hieman epäilyttäviä ja koneet tuntuvat järjestään liukuvan turhan tehokkaasti. Historiallisten mittaustulosten vähäisyyden vuoksi lopullista totuutta on hankala selvittää, mutta ainakin koneita on hauska lentää.
Ilmakehän mallinnuksessa Rise of Flight suorastaan loistaa, sillä turbulenssi ja ilmavirtaukset toimivat vakuuttavasti. Termiikit paiskovat kangaskauhistuksia kumpupilvien alla ja lähellä tapahtuvat räjähdykset heiluttavat konetta. Upeaa! Pilvenhattaroiden välissä puikkelehtimisen pitääkin olla tunnelmallisinta avokonttorista käsin, Rise of Flightissa jo lähes tuntee tuulen tuiverruksen kaljussa ja kärpäsenraadot hampaissa.
Vauriomallinnus ei sekään ole hassumpaa. Koneet hajoavat kappaleiksi ja moottorit leikkaavat kiinni varomattomassa käsittelyssä, jos lentäjä ei tajua reagoida esimerkiksi koneen rakenteissa myrskyävän tuulen, tuskaansa ujeltavan moottorin tai selän takana papattavan konekivääriparin kaltaisiin varoitussignaaleihin. Kyllä kankaaseen reikiä mahtuu, joten luotikuurot kannattaa suunnata koneen moottoriin tai kuskiin. Kantaviin rakenteisiin tulevat osumat heikentävät konetta ja aiheuttavat näkökulmasta riippuen ikäviä tai iloisia ylläreitä seuraavassa tiukassa kaarrossa.
Progressiivinen vauriomallinnus ja luustoanimoidut koneet uurtavat uusia uria simulaattorigenressä, mutta miksi, oi miksi kantopinnat eivät vieläkään taivu ilmavirran ja G-voimien kurimuksessa? Pienemmät kolhut vaikuttavat realistisilta ja maahan tömähtävä kone on suorastaan puistattavan tyly näky, mutta ihan päreiksi asti koneet eivät suostu hajoamaan.
Vain peli puuttuu
Tekoäly on kehittynyt harppauksin julkaisun jälkeen ja nykyään siitä saa jo ihan hyvän vastuksen. Inhimillisyydessä on vielä tekemistä, sillä tekoäly lentää varsin kaavamaisesti ja toisaalta tietää erehtymättömästi kaiken, mitä lähiympäristössä tapahtuu.Virheitä se tosin osaa tehdä, varsinkin Kameli irtoaa näyttävästi tekoälylapasesta. Turbulenssi ei tunnu juurikaan vaikuttavan tekoälyn tähtäämiseen ja muutenkin se lentää koneita ampumatilanteessa äärimmäisen vakaasti ja tarkasti. Harmillista sinänsä, sillä sopivasti hajoavat luotikuurot loisivat mukavan tasapainon erehtymättömän ja täysin uunon ammuskelun välille, jännittävistä takaa-ajokohtauksista puhumattakaan.
Realistisen tekoälyn ei oikeastaan edes pitäisi olla erityisen pätevä, ensimmäisen maailmansodan aikana vasta kehitettiin ilmataistelutaktiikoiden alkeita. Nykyisellään alokkaatkin paiskovat koneitaan innolla pitkin taivaita, tehden toki myös kiitettävästi mokia. Alkeelliset käytöstavat eivät olisi pahitteeksi, sillä tällä hetkellä keinotekoiset virtuaali-ilmailijat lentävät kuin kooste Hyperlobbyn pahimmista tappoja varastavista ja törmäilevistä peeloista.
Rise of Flightin selvästi pahin puute on olematon yksinpeli: irtotehtäviä ei ole monta ja kampanja on lähinnä perseestä. Tyhjästä ilmestyvillä vihollisilla ryyditettyyn, itseään toistavien satunnaistehtävien sarjaan perustuva kampanjan irvikuva ei varsinaisesti vakuuta enää 2000-luvulla. Mahtavan pohjatyön ansiosta modaajille suorastaan tarjotaan sankarin viittaa, mutta onko pelimoottorilla sittenkään kaikki hunnit taisteluhaudassa?
Surkea näköetäisyys on (tai oikeastaan ei ole) välittömästi näkyvin ongelma. Maasto on komeaa, mutta koneet ja maajoukot ilmestyvät näkyviin lähes kosketusetäisyydellä. Modaajien kiusaksi tehtävien tapahtumia ei saa selvitettyä automaattisesti, joten morjens kunnolliset kampanjageneraattorit. Nämä ovat lopulta pikkuvikoja ja kun päivitystahti on ihailtavaa, ei suurta syytä huoleen pitäisi olla. Olemassa olevat irtotehtävä- ja kampanjamodit kuitenkin paljastavat armottomasti, että vähänkin suurempien yksikkömäärien edessä pelimoottori on polvillaan kuin saksalaisdelegaatio junanvaunussa.
Suuruuden kynnyksellä
Rise of Flight saa rankimmankin myllyn huutamaan armoa, mutta vastapainoksi se näyttää upealta, kuulostaa vielä paremmalta ja taivaissa lipuminen tuntuu majesteetilliselta. Tyylitelty, maalauksellinen maastografiikka toimii enimmäkseen erinomaisesti ja kauniiden lentokoneiden rakenteissa tanssivat varjot ovat tyylikkäintä simulointia pitkään aikaan. Moniydinprosessoreista ja uusimmista näytönohjaimista imetään ansiokkaasti kaikki tehot irti, valitettavasti vain raja tulee vastaan turhan mitättömillä yksikkömäärillä.
Moninpeli on hienoista ideoista huolimatta vielä kehnohkossa jamassa. Maailmanlaajuinen ässien kunniataulu on kaunis ajatus ja hyödyntää näppärästi kopiosuojauksena toimivaa pelaajatiliin liitettyä autentikointia, mutta esimerkiksi koiratappeluserverien kaltainen perusjuttu puuttuu kokonaan eikä pelaajia roiku langoilla ihan Illun malliin.
Julkaisuhetkellä lennettäviä koneita oli tasan kaksi, karttoja yksi ja bugeja monta. Bugit liiskaantuvat vähitellen, (maksullisia) lisäkoneita ilmestyy hyvää tahtia, uusista kartoista ei ole vielä tietoa. Ensimmäinen kampanjamodi ja pikatappelugeneraattori antavat jo viitteitä lupaavammasta tulevaisuudesta. Ratkaisevinta on kuitenkin se, että kun kolmitasoinen Fokker ja Kameli kohtaavat Ranskan taivaalla, on luvassa aina ykkösluokan ilmailuviihdettä. Kaikista puutteista huolimatta itse pääasia on kunnossa ja pelillä on siten timantinkova ydin.
Keskinkertaisuudesta Rise of Flightiä ei voi syyttää, jyrkästä epätasaisuudesta kylläkin. Kehitystyö jatkuu edelleen ja pelin ympärille muodostunut yhteisö vaikuttaa elinvoimaiselta jo tässä vaiheessa. Pahimmat ongelmat ovat suhteellisen helposti korjattavilla osa-alueilla. Tärkeintä on kuitenkin se, että lukemattomista hienoista yksityiskohdista suorastaan huokuu tekijöiden intohimoinen suhtautuminen työhönsä.
* * * * *
RoF Campaign ja Quick Dogfight Generator
Vankka ja vakuuttava perusrunko on houkutellut innokkaat modaajat täyttämään valtavaa sisältötyhjiötä. Kampanjamoottorille pitää vielä käsin kertoa tehtävän jälkeen mitä ilmassa tapahtui, mutta sen kehittämät tehtävät pieksevät vakiogeneraattorin vastaavat mennen tullen. Kannattaa tosin jättää rintamaa koristavat konekivääripesäkkeet pois tai tekoälyttömyydet saavat kestohepulin.
Rise of Flightin uusimmassa versiossa on vakiona mukana pikatappelugeneraattori, mutta ulkoinen Quick Dogfight Generator on edelleen parempi. Sen avulla on ainakin helppo todeta, miten suuremmat konelaumat kyykyttävät pelimoottoria.
Molemmat apuohjelmat ovat ilmaisia ja saatavissa osoitteesta www.wingsofhonour.com/riseofflight/resources/html_woh_riseofflight_resources_files_unofficialaddons_gameplay.en.html
81
