Electronic Arts julkaisee yllättäen puhtaan toimintapelin. Tarkemmin käsikirjaa selaamalla paljastuu kuitenkin, että pelin toteutuksesta vastaakin espanjalainen Dinamic Software. Triviasta kiinnostuneille mainittakoon, että kyseessä on viimeksi mainitun firman 57 tekele. Jonkinasteisesta kokemuksesta voitaneen siis puhua.
Tällä kertaa ovat viisaat vanhat munkit kateissa. Ja kaiken lisäksi he ovat kivettyneet pahan Draxoksen vielä pahempien voimien takia. Niinpä sinä nuoren soturin Rohanin hahmossa lähdet kävelylle Vaarallisiin metsiin vapauttaaksesi munkit kirouksesta ja maailman pahasta.
Peli koostuu 12 horisontaalivierittyvästä kentästä, joista joka kolmannessa asustaa suurehko hirviö. Jokaisen kentän lopussa on mahdollisuus vierailla myös kaupassa. Taustoja on kahdeksan erilaista, kaikki kaunista parallaksigrafiikkaa.
Pelin tarkoituksena on edetä kenttä vasemmalta oikealle mahdollisimman vähän osumia saaden. Välillä hypitään kuilujen yli, välillä pompataan tasojen päälle. Eliminoiduista Draxosin kätyreistä lennähtää useimmiten kolikko, joka kerätään kumartumalla sen päälle. Lisäksi on löydettävä kaksi avaimen osaa, joilla avataan esteenä olevat ovet. Kivettyneet munkit vapautetaan tulittamalla niitä hetkinen.
Silloin tällöin eteen tupsahtaa aarrearkku, josta ilmestyy enemmän tai vähemmän miellyttäviä lahjoja. Pääkallo vie Rohanin energiaa, salama antaa suojan hetkeksi, sydän ja eliksiiripullo tuovat lisävoimia. Jokaisessa tasossa on suhteellisen ankara aikarajoitus. Tiimalasin kerääminen lisää kellonlukemaa minuutilla, omenan syöminen toisaalta saattaa vaivuttaa sankarin uneen.
Peli alkaa kolmella elämällä, joista jokainen kestää onneksi useamman osuman. Jatkoyrityksiä (continue) ei anneta pelin alussa, mikä on hivenen turhauttavaa. Tietyistä arkuista ponnahtaa kuitenkin esiin pikku-Rohan, joka vipeltää pakoon. Jos hänet saa kiinni kolme kertaa peräkkäin, ovat lisäelämä ja jatkoyritys onneksi tosiasia.
Kaupat ovat aseiden ja lisäenergian ostopaikkoja. Neljä eri asesysteemiä on tarjolla veitsenheiton lisäksi: ketjut, tulipallot, kirveet ja bumerangit. Jokaisen aseen voi lisäksi vahvistaa kolminkertaiseksi, jos vain käteistä riittää. Kuolema heikentää asetta yhden kertaluokan verran.
Rohanin kontrollointi on riittävän sujuvaa, tosin nopeampi reagointi olisi toivottavaa kaikkein kiivaimmilla hetkillä. Hypyn suuntaa voi vaihtaa kesken ilmalennon, mikä on tärkeää pelattavuuden kannalta. Törmäysarvionti on myös onneksi kohdallaan. Parasta pelissä on kuitenkin ehdottomasti Raul Lopezin värikylläinen grafiikka.
Kyseessä on periaatteessa tasohyppely siinä missä toisaalla tässä lehdessä arvosteltu Braybrookin Fire and Icekin, tosin graafinen tyyli on kokonaan toinen. Kojootin seikkailu on yllätyksellinen ja idearikas, sydämellä tehty. Risky Woods on malliesimerkki nautittavasta grafiikasta ja hyvästä ohjelmoinnista, mutta samalla myös tasapaksuudesta.
Alhaalta ylöspäin vierittyvä kiipeämiskenttä tai vaikkapa pari bonusvaihetta olisivat huomattavasti piristäneet kokonaisuutta. Nyt kentät toistavat liikaa itseään. Jopa kaksi ensimmäistä sinänsä herkullisen näköistä loppuhirviötä noudattavat samaa hyökkäyskuviota. Tällaisenaankin Risky Woods on silti pelattava peli ja antaa odottaa paljon tiimin myöhemmiltä projekteilta. Kunhan vain saisivat palkattua lahjakkaan pelidesignerin.
80
