Olen päässyt seuraamaan Xboxin kehitystä läheltä alusta loppuun. Samalla minusta on tullut toimituksen epävirallinen Xbox-henkilö. Kannan sitä manttelia lievästi sekavin tuntein.
Ensimmäiset huhut Microsoftin pelikonsolista kolmisen vuotta sitten kuulostivat naurettavilta. Microsoft ei silloin vielä ollut kovin kummoinen pelien julkaisija ja PlayStation tarkoitti nimeä, jonka tavallinen sukankuluttaja mielsi synonyymiksi pelaamiselle.
Yksikään länsimainen pelikonsoli ei ollut menestynyt maailmalla sitten Atarin 70-luvun lopulla. Miten akuutista katu-uskottavuuden puutteesta kärsivät Microsoft ja Bill Gates voisivat onnistua siinä, missä sentään peleistä jotain tajuavat yrittäjät ovat epäonnistuneet?
Takana loistava tulevaisuus
Huhut muuttuivat todeksi ja jopa herjana pidetty koodinimi Xbox osoittautui oikeaksi. Ensimmäinen todellinen kosketus tapahtui Microsoftin Gamestock-tapahtumassa. Microsoftin peleistä vastaava Ed Fries kysyi erittäin eksklusiiviselta ryhmältä toimittajia, olisivatko he kiinnostuneita Xboxista. Journot mylvivät innostuksesta. Xboxista oli tullut mediaseksikäs.
Seuraava kosketus oli vuoden 2000 E3-messuilla, missä pääsimme juttusille Xboxin pelivalikoimasta vastaavan hepun kanssa. Hän kertoili tiukkaan sävyyn, miten Xbox ei sortuisi julkaisemaan kahmalokaupalla sontaa kuten Sony ja että he pitävät huolen siitä, että samaan aikaan ei ilmesty liikaa samantyyppisiä pelejä. Samalla luvattiin, ettei Microsoft pakottaisi peleihin aluekoodeja. Xboxin äänipuolesta vastannut kaveri visioi ihan pokkana, miten Xbox osaa säveltää musiikkia reaaliajassa pelin tapahtumien mukaan. Näitähän on kuultu. Mitä tuo nyt on PS2:n tunteita tulkkaavan emotion enginen rinnalla.
Olin tiputtaa silmäni, kun näin millainen härveli Xboxin prototyyppi oli. Kromattu pystyssä jököttävä rasti, joka syöksi keskeltä vihreätä laseria, näyttäisi harvinaisen viileältä telkkarin päällä. Eivät perhanat suostuneet antamaan sitä tuliaisiksi.
Paluu maan pinnalle
Seuraavan vuoden Gamestockissa oli jo näytillä pelejäkin. Ne osoittautuivat aikamoisiksi pettymyksiksi. Nykiminen ja epävarma toiminta muistuttivat PC:n huonoimmista puolista ja yksipuolinen pelitarjonta konsoleista. Odotettu messiaspeli Halo oli kuin varjo vielä vajaa vuosi sitten E3:ssa PC:llä esitetyistä pätkistä. Quakemaisissa käytävissä yksin komppaaminen oli isku kasvoille, kun luvassa piti olla mahtavaa tiimipeliä älykkäiden tekoälykavereiden kanssa.
Apatia jatkui parin kuukauden päästä E3:ssa. Xboxin pelit eivät eronneet lainkaan PS2:n ja GameCuben tarjonnasta. Miten kukaan edes erehtyi luulemaan mitään muuta? Xboxeja ei vieläkään ollut oikeasti olemassa, vaan piuhat menivät edelleen pöytien alle PC-koneisiin. Pettymystä lisäsi tieto siitä, että Xbox ja sen pelit olisivat paljon odotettua kalliimpia.
E3:ssa show'n varasti GameCube. Nintendolla on varsinkin Amerikassa ollut aina vahvasti faneja, jotka eivät välitä lapsellisesta imagosta, vaan heille riittää, että Shigeru Miyamoto pysyy sorvin ääressä. Pilviä Xboxin taivaalle lisäsi myös PS2:n nopea tokeneminen kammottavasta aloituksestaan. Kisasta ei tulisikaan tasaväkinen, vaan GameCube ja Xbox joutuisivat ottamaan odotettua paremmin kaupaksi käyneen PS2:n etumatkaa kiinni vielä pitkän aikaa. Aika oli käymässä vähiin ennen jenkkijulkaisua.
Syksyllä 2001 Microsoft ennakoi Xboxin Euroopan-julkaisua valtavilla bakkanaaleilla Cannesissa. Tunnelma oli vähintäänkin surrealistinen, kun sadat toimittajat väänsivät pari vuorokautta yli viittäkymmentä Xbox-peliä ylellisessä huvilassa Välimeren rannalla. Hirvittävästä määrästä pelejä mieleen jäi vain muutama helmi ja tolkuttomasti keskinkertaisia tauhkaa.
Marraskuussa Xbox julkaistiin menestyksekkäästi Amerikassa. Vuoden loppuun mennessä siellä oli myyty jo yli puolitoista miljoonaa Xboxia ja keskimäärin jokaisen mukaan oli mennyt kolme peliä. Xboxista tuli pelikonsoleiden historian menestyksekkäin julkistus.
Tänään kotona
Vuodenvaihteessa saimme ensimmäisen jenkki-Xboxin. Muutamasta mukana tulleesta pelistä Halo nousi kirkkaasti yli muiden. Laadukkaaksi se tiedettiin jo etukäteen, mutta silti se yllätti intensiivisyydellään. Se toinen suuri peli, kuvankaunis Dead or Alive 3 jäi vain pariin maisteeseen Remedyn itse hankkimalla kappaleella.
Entä nyt? Päällimmäisenä mielessä kaivertaa hirvittävä pelien määrä. Pelkästään maaliskuun aikana Xboxille on tulossa yli kolmekymmentä peliä. Seassa on pari Halon ja Dead or Alive 3:n kaltaista pakkohankintaa, muutama peruslaadukas peli kuten Oddworld: Munch's Oddysee ja Project Gotham Racing, mutta loput ovat ihan samoja pelejä kuin muillekin konsoleille. Itse asiassa monet julkaisijat ovatkin päättäneet lyödä kolme kärpästä yhdellä iskulla ja julkaisevat pelinsä kaikille kolmelle konsolille. Mielenkiintoista nähdä, millä konsteilla Xboxia täsmäpommitetaan koteihin, kun se jakaa osan viidensadan miljoonan dollarin markkinointikampanjastaan täällä.
Moni lupauksista unohtui matkan varrelle. Täsmävalitusta ja ajoitetusta pelivalikoimasta ei ole tietoakaan. DVD-toisto pitää ostaa erikseen. Leffafirmojen politiikka oli jo etukäteen tiedossa, joten DVD-leffojen aluekoodien noudattaminen ei ollut mikään yllätys. Ikävämpi juttu, että sama systeemi pakotettiin myös peleihin.
Suurin yksittäinen kummallisuus on se, ettei Xboxin nettiyhteyksistä ole vielä mitään tietoa. Xboxin sisäinen verkkokortti on toistaiseksi tyhjän panttina, eikä Microsoft ole hiiskunut sanallakaan miten ja milloin nettiyhteyttä voi alkaa käyttämään. Tuleeko siitä maksullinen? Täytyykö käyttää jotain tiettyä operaattoria?
Kilpailun kiristyessä olisi luullut Microsoftin heittävän pöytään suurimman yksittäisen valttikorttinsa. PS2:n nettiyhteydet kun ovat vielä suurempi kysymysmerkki, eikä konsoleiden lisälaitteet ole koskaan saaneet kovin merkittävää pelitukea. GameCubelle nettiyhteyksiä ei edes ole tulossa.
Lukuisista kysymysmerkeistä huolimatta minulla on ollut Xboxin kanssa luvattoman hauskaa. Syynä ovat pelit. Xboxin muutama erinomainen peli on paljon enemmän kuin useimmilla konsoleilla ja varsinkin PS2:lla oli ensimmäisen puolen vuoden aikana. Halo, Dead or Alive 3 ja Project Gotham riittävät minulle enemmän kuin hyvin muutamaksi kuukaudeksi. Silti jää hinku hankkia vielä ainakin mahdottoman hieno Wreckless, Segan omaperäinen Jet Set Radio Future ja Konamin futispeli ISS 2, jos se on läheskään yhtä hyvä kuin muilla koneilla.
Kuulen jo jonkun mutisevan, että helppohan lellityn pelitoimittajan on hekumoida. Niinpä. Paha sanoa, olisinko ensimmäisten joukossa ryntäämässä kaupasta Xbox kainalossa. Järki sanoo, että kannattaisi odottaa jouluun asti, kun hinta on tippunut järkevämmälle tasolle ja pelien valikoima rikastunut. Sitä ennen houkutus olisi varmasti kova.
