Road Rashin jatko-osa on maustettu isolla kauhallisella naftaliinia, takaa-ajoja, jengiuhoa ja lainkouran väistelyä. Lisää aseita, erikoisliikkeitä, vastustajan pieksemistä ja verta pakkiin -mentaliteettiä, sitä on Road Rash: Jailbreak.
Road Rash -sarjan ensimmäinen osa julkaistiin jo vuosia sitten ja se oli ilmestyessään tappelua ja kilpa-ajoa -idean pioneeri. Seurannut jatko-osa Road Rash 3D ei ollut erityisen ylistettävä luomus, jo senkin vuoksi, että siinä oli pelkästään yksinpeli.
Road Rash: Jailbreakin juoni ilostuttaa ainakin niitä pelaajia, joilla on pihalla mopedi, ja joiden mielikuvituksessa tuo menopeli on kustomoitu kaunotar ja kuljettaja kaljamahainen vankikarkuri. Yksinpelissä tehtävänä on vapauttaa pahamaineinen kaveri Spaz vankilasta. Pako onnistuu, jos pystyy nousemaan jengiläisten silmissä korkeaan asemaan voittamalla kilpailuja ja selvittämällä tehtäviä.
Jokaisen kilpailun jälkeen saa käteistä taitavasta ajamisesta ja vastustajien likvidoinnista. Voittobonuksilla voi viritellä menopeliään tai hommata lisää aseita ja nitroja. Kaahailutehtävissä vastustajia houkutellaan lähelle huutelemalla hävyttömyyksiä. Kun heikosta itsetunnosta kärsivä mies koittaa kostaa kettuilun, karvanaaman voi tiputtaa vaikka nopealla kettingin sivaisulla. Tiellä on ruuhkaa autoista jalankulkijoihin, eivätkä kiusaavat sinivuokot helpota menoa yhtään.
Yksinpelissä pääsee lisäksi poliisiksi Five-O-moodissa, jossa pidätetään roistoja. Moninpelejä on viisi erilaista, sivuvaunukaahailusta rosvo ja poliisi -hippaan. Ehkä hauskin on nelinpeli, jota pelataan puoliksi jaetulla ruudulla. Kuski ajaa ja voi hyökätä omalta puoleltaan ja sivuvaunussa kykkivä purkkiorja keskittyy vastustajien neutralointiin.
Pyöriä on toistakymmentä, sivuvaunujakin on kuusi ja aseita riittävästi nunchakusta sorkkarautaan. Vaikka ratoja on yli 100, kaikissa tuntuu olevan samat tienhaarat eikä vaihteluksi riitä, että maisemat vain muuttuvat kaupungista aavikoksi.
Lähtikö mopo käsistä?
Jailbrake on kaikin puolin helppo ja mukava pelattava, sillä kontrollit oppii helposti ja ainoastaan pyörän ohjaaminen vaatii hetken totuttelua. Taistelut on tehty erittäin hyvin. Vastustajaa voi teloa nopeilla, yllättävillä iskuilla tai lyödä voimalla ja harkitusti kilpailijan pois pyörän selästä mätkintäpelimäisillä näppäinyhdistelmillä.
Road Rash 3D oli jo aikoinaan muuten hyvännäköinen, mutta kuva nyki ajoittain häiritsevästi. Perusongelmalle ei vieläkään ole saatu tehtyä mitään. Ruudunpäivityksen sulavuus häviää kolmen tai useamman pyörän ollessa kuvaruudussa, mikä tällaisessä pelissä haukkaa pelattavuudesta Ahtisaaren lounaan kokoisen palan. Mistään katastrofista ei ole kuitenkaan kyse, vaan grafiikka piirtyy tarpeeksi pitkälle, hahmot erottuvat ja liikkeistä saa selvää.
Sorkkaraudalla päähän osuva isku kuulostaa aidolta (luulisin), ja monet vastustajalle tarkoitetut pilkkahuudot ovat hassun hauskoja. Ennekaikkea musiikin sopivuus pelin tiimellykseen hämmästyttää. Musiikkiin on selvästi käytetty aikaa ja Road Rashin nettisivuilta löytyykin koripallopelaajan pituinen lista yhtyeistä, jotka rock'n rollia pelin soundtrackilla vinguttavat. Musiikin etsimiseen järjestettiin oikein Road Rash Band -etsintä, jonka tuoreita, nousevia musikkimaailman tähtiä kaahailun ohella kuunnellaan.
Road Rash: Jailbreak on onnistunut yhdistelmä perinteistä kilpa-ajoa ja toiminnantäytteistä tappelua. Se on kaikkea mitä pelin odotetulta jatko-osalta uskalsi toivoa. Täynnä huumoria, jännitystä ja raakaa toimintaa.
84
