Suomalainen tasoloikkasankari Rochard on niin kivikovis, että hän vie Dukeltakin äänen.
Kotimaisen Recoil Gamesin kunnianhimoinen idea oli aloittaa uransa AAA-luokan Earth No More -scifiräiskinnällä, mutta rahat loppuivat kesken. Pelaajien onneksi suunnitelma B on erinomainen puzzletasoloikka Rochard.
Tulevaisuudessa arki ei eroa nykyisestä. John Rochard vetää Skyrig-firman surkeimmin tuottavaa kaivostiimiä, jota uhkaa irtisanominen, koska malmia ei vain löydy. Voisi kuvitella, että rahaa tulee ilmalukoista ja ikkunoista, kun ryhmä löytää asteroidistaan muinaisen alien-rakennelman. Ei, sen jälkeen asiat menevät pieleen ja vauhdilla. Rochardin tiimi katoaa ja kaivosaseman valtaa joukko avaruusroistoja.
Tunnelma on toimintakomediamaisen kepeä ja hahmosuunnittelu toimii. John Rochard näyttää Burt Reynoldsilta, mutta on äijempi, sillä Rochard antaa ikänsä näkyä eikä ole kiristyttänyt kasvoistaan uimalakkia. Bonuksena Rochard on ylpeästi ylipainoinen ja kehtaa tulla töihin kirkkaankeltaisessa slipoverissa.
Naisaisapari Skyler ei ole yhtä huima hahmo, mutta saa lisäpisteitä, koska perinteisen tissiblondikropan sijasta neidillä on kotimainen synnyttäjälonkka.
Viritetyt vehkeet
Rakenne on kivan retro: Rochard saapuu huoneeseen, josta ideana olisi päästä jotenkin eteenpäin. Yleensä loikkareitti vaatii laatikoiden sijoittelua oikeisiin kohtiin, voimakenttien sulkemista ja sähköovien avaamista.
Yhdet voimakentät kannattelevat vain eläviä olentoja, mutta eivät laatikoita. Toisilla pysyvät vain laatikot, mutta Rochard rojahtaa niistä läpi. Kolmas kenttä pysäyttää räjähdykset ja säteet, ja neljännet kaiken. Voimakenttiä pystyy vielä käynnistämään ja sulkemaan sulakkeilla, joten kentistä ei puutu liikkuvia osia.
Rochardilla on aseita nolla, mutta työkaluja sentään yksi, G-lifter. Gravitaationostimella pystyy kuljettamaan valtavan kokoisia rahtikuutioita ja sinkoamaan niitä kauas pinoamista varten. G-lifterin jatkuvat päivitykset pitävät tapahtumat tuoreena, kun tuttuihin ongelmiin saadaan uusia ratkaisutapoja. Viritetyllä painovoimanostimella pystyy repimään seinästä robottitykkejä, vetämään Rochardia kuin tarttumakoukulla pitkin käytäviä, ampumaan piraatteja kaivoslaserilla ja paljon muuta hyödyllistä.
Peli pursuaa pieniä kekseliäitä yksityiskohtia, joita hyödynnetään tilanteiden ratkaisussa. Esimerkiksi laatikkoa nostaessa G-lifter luo voimakentän, jolla pystyy myös heijastamaan säteet takaisin ampujaansa.
Temppu ei suju automaattisesti, vaan kulman pitää olla juuri oikea, mikä tekee onnistumisesta tuplasti hauskempaa. Jotkut kohdat vaativat tarkkuutta, jota ei PS3:n löysästä tatista löydy. Säätämisen kanssa oppii elämään, sillä välillä kohellusten ketjureaktiot ovat viihdyttävämpiä kuin onnistumiset.
Rochard pystyy milloin vain sammuttamaan asteroidin keinopainovoiman, mitä hyödynnetään fysiikalla leikkimisessä. Rochard ei leijuessaan pysty juoksemaan lujaa, koska kengät eivät pidä. Jos ottaakin vauhtia normipainovoimassa ja heti ilmalennon alussa kytkee painovoiman päältä, lentää korkealle ja kauas. Painovoima vaikuttaa myös vihollisiin ja esineisiin.
Vaikka kyse on kympin hintaisesta PS3-digikauppapelistä, sitä ei näe eikä kuule ainakaan toteutuksen tasosta. Sarjakuvamainen tyyli on loppuun asti hiottu ja varsinkin Poets of the Fall- Markus Kaarlosen säveltämät musiikit ovat erinomaisia. Musiikin lajityyppi vaihtelee alkukohtauksen Grinder’s Blues -rautalankarockista kasinoasteroidin discoon. Dialogi on hauskaa ja hyvin näyteltyä, esmes Rochardia esittää itse Duke Nukem eli Jon St. John.
Rochardissa viehättää puzzleratkaisuiden monipuolisuus. Liki jokaiseen kohtaan on vaihtoehtoisia ratkaisutapoja ja turhauttavat, väkisin väännetyt pelinpidentäjäpuzzlet puuttuvat kokonaan.
Recoililla ei ole töissä kovin isoa tai ilkeää porukkaa, joten pisteiden suomilisä on olematon. Rochard on erinomaista toimintatasoloikkaviihdettä koko seitsemän tunnin kestonsa ajan.
Hienoa Recoil, hävisin sen Jallu-pullon ihan mielelläni!
No Rochard feelings!
85
