Aivan kuten kahden bändin välinen paremmuus, myös bändipelien kuninkuus ratkaistaan biisivalikoimalla.
Jotain meni Rock Bandin (Pelit 3/08, 94 p + Pelit suosittelee) eurojulkaisussa pahasti mönkään. Alkuvuoden innostus kääntyi viivästysten takia tyytymättömyydeksi ja lopulta jo huonoksi vitsiksi. Kesti kauan saada peli Eurooppaan, ja kun se viimein tuli, oli hinta hirveä.
Rock Band 2 ei lähde bändikatselmukseen uusin tempuin, vaan luottaa Rock Band Store -nettikaupassa julkaistuun laajaan musiikkikirjastoonsa. Ensimmäiselle Rock Bandille julkaistut biisit toimivat nimittäin jatko-osassakin.
Biisikaupassa luottokortille laulaa seireenimäisesti jo reilut 300 kipaletta. Uusin trendi on kokonaisten albumien julkaisu: Pixiesin Doolittle, Judas Priestin Screaming for Vengeance, Red Hot Chili Peppersin Blood Sugar Sex Magik ja Foo Fightersin The Colour and the Shape.
Nettikaupassa erikoisrakkautta saavat Nirvana, The Who, Nine Inch Nails ja Rush. Jokaiselle löytyy jotakin, ja koska kaikkia ei voi miellyttää, ei sitä edes yritetä, sillä mukana on myös Tokio Hotel! Puhetta on ollut jopa country-uikutuksesta. Ainoana harmina on pelin Yhdysvallat- ja Iso-Britannia-keskeisyys, sillä europopille olisi kysyntää. Die Toten Hosenin Hier Kommt Alex on vasta hyvä alku.
Harmonixin pöyhkeä viesti on, että Rock Band pysyy samana, mutta sisältöä saadaan lisää. Kakkosbändi on ydinpeliltään identtinen ykkösbändin kanssa, vain pelimuodoiltaan hieman monipuolisempi. Kovin juttu ovat 84 uutta biisiä. Kattauksessa ovat mukana muun muassa biisit AC/DC:ltä ja Bob Dylanilta, ensimmäistä kertaa musiikkipeleissä.
The Song Remains The Same
Oman Rock Bandini keplottelin itselleni vuosi sitten USA:sta. Kavereita tulee bänditreeneihin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta myös yksin tiluttaminen ja kannujen takominen pysyvät tuoreena, kun uusia biisejä julkaistaan lähes viikoittain. Bändipaketin kokonaishinta on ostettujen biisien takia tosin jo vähintään kaksinkertaistanut.
Jos bändipelit eivät ole tuttuja, on Rock Bandilla potentiaalia iskeä jalat alta. Yhdessä rokkaaminen on kirkkaasti parasta bilepelaamista, ja rumpujen takominen yhtä hauskaa tai jopa hauskempaa kuin kitarasankarointi.
Hauskinta on fiilistellä yhdessä kaikkien tuntemia kuluneita hittejä. Ei haittaa, vaikka Livin’ on a Prayer saisi normaalisti vaihtamaan radioasemaa. Itse rokattuna ja yleisön laulaessa mukana kappale saa hymyilemään kuin ulkoministeri. Hiteissä on sekin etu, että niihin löytyy laulajia, sillä tiukemmat mätöt päätyvät yleensä instrumentaaliversioiksi. Niitä ei kukaan halua laulaa, ja vaikka haluaisikin, kukaan ei halua kuunnella.
Turmion tapiot ja muut armoitetut kitarasankarit saavat tällä kertaa enemmän haastetta expert-tasolla. Se ei silti ole vieläkään Guitar Hero 3:n tapaista HC-vääntöä – onneksi! Myös basistina jammailu on entistä mielekkäämpää, sillä bassokuvioihin on panostettu aiempaa enemmän. Komppeihin kompastuvia rumpaleita on muistettu trainerillä, jossa valitaan harjoiteltava komppi ja sen tempo.
Ensimmäisissä Guitar Heroissa nuotitustaitonsa hionut Harmonix on hanskannut hauskojen sormirallien tekemisen aina, mutta viime vuoden julkaisutahti on hionut nuotitukset entistä paremmiksi. Mukana ei ole enää rämpytinkäden kuntotestejä.
Rock Band kakkosta myydään aluksi ilman soittimia ja vain Xbox 360:lle. Paketti soittimineen ja PS3-versio ilmestyvät kauppoihin loppu- tai alkuvuodesta. Soittimia emme saaneet vielä testiin, mutta niihin palataan myöhemmin. Uudet soittimet näyttävät alkuperäisiltä ja toiminta on edellisosasta tuttua, mutta yksityiskohtia on hiottu. Rummut ovat langattomat ja niihin voi kiinnittää erikseen myytävät symbaalit. Symbaaleille ei ole biiseissä omia lyöntejä, vaan ne toimivat vaihtoehtona perusrummuille.
Bändipelien soittimet sopivat tietyin poikkeuksin pelistä toiseen. Guitar Hero -kitarat toimivat Rock Bandissa ongelmitta. Myös Guitar Hero World Tour -rummut toimivat, mutta toistaiseksi vain Xbox 360 -versiossa.
No Sleep ’til Nakkilan työväentalo
Yksinpelissä on täysiverinen maailmankiertue-pelimoodi. Humppilan seuraintalolta ponnistetaan maailmansuosioon vetämällä onnistuneita yksittäisvetoja ja pikkukeikkoja sekä kasvattamalla fanipohjaa. Suosion myötä pääsee reissaamaan uusiin kaupunkeihin ja isommille areenoille soittamaan vaikeampia biisejä sekä keikoille että pikapeliin. Keikkojen jälkeen palkataan managereita ja muuta henkilökuntaa. Apureiden avulla pääsee uusille keikkapaikoille ja voi tehostaa maailmanvalloitusta.
Kiertue-elämää voi viettää myös netin välityksellä. Toisaalta bänditreenit etäyhteydellä on niin laimea kokemus omalla kämpällä soittamiseen verrattuna, että itse en uudistusta kaipaa. Tosin eipä minua kiinnosta kiertuepeli juuri paikallisestikaan, vaan vaivaton quickplay vie yleensä voiton.
Suorituspelaaja saa kannustinta pelaamiseen keikkakaupunkien Battle of the Bands -kisoista, joissa vaihtuvat biisit, keikkakelpoiset kokoonpanot ja suoritusperuste. Osallistujat rankataan netissä ja kisat vaihtuvat tiheään.
Kiertuepelin laajeneminen yksinpelipuolelle on sinänsä hyvä juttu, mutta sillä on kääntöpuolensa. Nyt joutuu näkemään enemmän vaivaa saadakseen kaikki biisit käyttöönsä. Ennen biisilista piti soittaa kerran läpi yksinpelissä, mutta nyt on soitettava pitkiä keikkoja ja samoja biisejä uudestaan ja uudestaan. Homma ei hoidu yhdessä illassa.
Biisien avaamisesta sietäisi jo päästä kokonaan eroon. Sisällön panttaaminen ei ole bilepeleissä tätä päivää, vaan kaupasta kannetun parin sadan euron paketin pitäisi olla täysin pelivalmis. Netistä ostetut biisithän ovat joka tapauksessa soitettavissa.
Failure is an option
Muuten bilepelaajien tarpeita on kuunneltu. Kun laittaa päälle no fail -moodin, ei treeneihin päästettyjen bändäreiden tai liian rankkaa rockelämää viettäneiden kavereiden mokailu katkaise biisiä. Siitä on iloa myös pidemmälle ehtineille, sillä omien taitojen rajoilla olevan vaikeustason valinta ei ole enää riski koko bändille.
Ensimmäisen Rock Bandin pelilevyllä olevat biisit saa siirrettyä boksin kiintolevylle ja kakkososan käyttöön. Siirto vaatii viiden euron hintaisen päivityksen nettikaupasta. Päivitys hoitaa tekijänoikeusasiat kuntoon, joskaan aivan kaikkiin biiseihin tämä ei päde. Joukkoon kuuluu, yllätys yllätys, nettijakelun suurystäväbändi Metallica! Muut poisjäännit ovat covereita, joita ei jää kaipaamaan.
Rock Band 2:sta saa etsimällä etsiä uudistuksia. Vaan eipä vanhassa ollut juuri muuta vikaa kuin alkuvuoden huono saatavuus Suomesta. Olisi luullut, että soittamiseen tai pisteytykseen olisi keksitty jotain uutta vaarantamatta pelien yhteensopivuutta.
Keikkavideot ja muu ulkoasu olisivat saaneet ammentaa vaikutteita oikeasta rock-elämästä. Missä on minibaarin pähkinävalikoima, missä hotellin ikkunasta rämähtävät televisiot? Missä ovat lavalle lentävät pikkuhousut? Hyvä luoja, mihin ovat jääneet bäääändärit!
92
