Rogue Leader: Rogue Squadron II (GameCube)

Pelikone ilman peliä, jossa Luke Skywalker lentää läpi Kuolontähden kuilun, ei ole oikea pelikone. Niinpä koneita voisi pistää riviin Deathstar Trenchmarkilla sen mukaan, kuinka vaikuttavasti kuilulento on toteutettu. Kärjessä kuikuilisi KameKube.

Star Wars Rogue Leader: Rogue Squadron II oli odotuslistani ykkösenä ja yksi syy hankkia GameCube. Pelattuani sitä viikon putkeen tunnelmat ovat sekavat: Rogue kiehtoo ja ärsyttää yhtä aikaa.

Rogue Squadron II sijoittuu alkuperäisen Star Wars -trilogian tapahtumiin. Pelaaja saa puikottaa X-Wingiä Kuolontähden pinnalla ja pujotella Millenium Falconilla asteroidiparvessa Imperiumin TIE-hävittäjät kannoillaan. Rastafareja halventaviin CGI-kummajaisiin on vielä aikaa.

Lähes kaikki elokuvien ikimuistettavat taistelut ovat mukana. Oma suosikkini on jäiselle Hoth-planeetalle sijoittuva lumikiiturikohtaus, jossa taistellaan jättimäisiä AT-AT-kävelijöitä vastaan. Melkein kaikki elokuvissa esiintyneet alukset on mallinnettu. Valitettavasti eksoottisempien bonusalusten saaminen on erittäin vaikeaa.

Varsinaisia tehtäviä on vain kymmenen. Jottei peli loppuisi liian pian, vaikeustaso nousee dramaattisesti helpon alun jälkeen. Porkkanaksi peliin on piilotettu viisi ylimääräistä bonustehtävää, joiden avaaminen edellyttää todellisia jedi-taitoja.

Kovasta vastuksesta huolimatta palkinnot ovat vaivan arvoiset. Yhdessä bonustehtävässä pääsee Darth Vaderin Advanced TIE -hävittäjän ohjaimiin kapinallisia kurittamaan. Lisäksi tekijät ovat piilottaneet levylle uskomattoman määrän ylimääräistä Star Wars -ekstraa, niin kuin DVD-elokuvista tutun kommenttiraidan, jossa pelintekijät kertovat pelinsynnystä pelaamisen aikana, kuvia suunnittelupöydältä ja pelintekijöiden esittelyt. En voi kuin ihmetellä miten se kaikki on saatu mahtumaan mukaan.

Komeuden kruunaavat viimeisen päälle upeat grafiikat ja äänet. Erikseen avattavassa dokumentissa verrataan Rogue Leaderin kuvaa vastaavaan kohtaan elokuvassa, eikä eroa juuri huomaa. John Williamsin pauhatessa taustalla tuntuu kuin käsissä olisi täydellinen avaruusräiskintä.

Vaan eipä ole, sillä alusten lentomalli on syvältä. Vaikka valikosta kytkisi kaikki avut ja helpotukset pois päältä, alus tuntuu laiskalta mopolta. Liian usein huomaa sormi punaisena puristavansa tattia, kun ketterät Imperiumin TIE-hävittäjät kiertävät selän taakse. Siipimiehet saa joko lentämään rinnalla tai vapautettua saalistamaan itsekseen, mistä on mukavasti apua.

Sinnittelin pitkään ohjaamonäkökulmassa, mutta jouduin taipumaan aluksen takaa kuvattuun näkymään, sillä kunnollinen tähtäys- ja lukitussysteemi puuttuu. Paljaalla silmällä ei pieniä vihollisaluksia erota millään tähtien joukosta. Tähtäystietokone helpottaa asiaa hieman korostamalla kohteet, mutta sen käyttö vaatii Y-näppäimen pitämistä koko ajan pohjassa. Viimeisestä tehtävästä löytyvä päivitys poistaa ongelman, mutta silloin on jo myöhäistä. Ja huonompaa tutkaa en ole nähnyt missään. Ainoa hyöty on valokeila, joka osoittaa suunnan, jonne pitäisi pyrkiä.

Harmittavasti lentoalue on rajattu. Juuri kun on saanut kiivaan takaa-ajon jälkeen vihollisen jyvälle, autopilotti kääntää aluksen tulosuuntaan. Ja se ärsyttää.

Valituksista huolimatta Star Wars Rogue Leader: Rogue Squadron II on Tapaus isolla t:llä. GameCuben rautaa hyödynnetään tehokkaasti, ja visuaalisesti peli on upein Star Wars -peli koskaan. Myös tuki Dolby Pro Logic II -äänille ja 480 juovan progressiiviselle kuvalle löytyvät.

Rajusti hankaloituvat tehtävät ja kankea ohjaussysteemi koettelevat hermoja. Mutta viimeisen päälle hiottu tekninen toteutus, tehostettuna aidolla Star Wars -fanipoika-asenteella, saavat miinuksetkin tuntumaan plussilta. On se vaan niin pirun hyvä.

90