Rollercoaster Tycoon 3 yrittää harppoa jatko-osien sudenkuoppien yli sillä tavallisimmalla tavalla, eli vanha hoito on pantu uusiksi messevällä 3D-plastiikkakirurgialla.

Uuden grafiikan ansiosta huvipuiston pikku vieraat eivät enää ole pieniä, persoonattomia ruudullapiipertäjiä, vaan heidän joukkoonsa voi kirjaimellisesti mennä vaeltamaan.

Piipertäjä piipertäjien joukossa

Huvipuistossa pitää olla hauskaa, joten homman nimi on rakentaa virtuaalipiipertäjille viihdekeskus sadoista, ellei tuhansista eri laitteista, nakkikiskoista, koristeista ja maastoelementeistä. Luomuksen pitää tyydyttää asiakkaita ja tuottaa rahaa kaikista ylläpito- ja huoltokustannuksista huolimatta.

Uratilassa useita eri skenaarioita, joista suurin osa käsittelee riutuvaa puistonpahasta, joka pitäisi saada kannattavaksi ja suosituksi. Pelin edetessä aukeaa uusia härveleitä ja palveluja asiakkaiden houkuttelemiseksi, sikäli kun on muistanut budjetoida kehitystiimille riittävästi rahaa. Lisäksi puisto vaatii siivoojia, huoltomiehiä, turvamiehiä, viihdyttäjiä ja muuta henkilöstöä, jotka eivät palkatta työtä tee.

Tavoiteporkkanaksi on asetettu alussa olevien skenaarioiden läpäiseminen eri vaativuustasoilla, joista kukin avaa lisää lukittuja haasteita. Mukana seuraa myös skenaarioeditori, joka todennäköisesti täyttää netin pikavauhtia muiden pelaajien mitä ihmeellisimmillä virityksillä.

Hiekkalaatikkotilassa rahaa on rajattomasti ja heti alusta lähtien voi rakentaa lähes mitä huvittaa. Silti haasteellisuus säilyy, sillä pelkkä raha ei takaa puiston suosiota ja toimivuutta.

Asiakasnäkökulmaa

Koska jokaisella vieraalla on yksilöllinen ulkonäkö ja ne myös ilmeilevät ja elehtivät mielialansa mukaan, peli on jonkun aikaa sangen hupaisaa katsottavaa. Jos asettuu johonkin lukuisista vuoristoradoista tai muista laitteista katselemaan meininkiä siinä istuvan uhrin silmien läpi, voi lähes tuntea vatsanpohjassa hurjimmat silmukat ja menon ja meiningin. Kiskot kolkkaavat ja edessä joku extreme duudsoni nauraa hysteerisesti, kun herkkähermoisempi porukka takana kirkuu täyttä kurkkua.

Kauhukokemuksen jälkeen voi katsella, kun kovat jätkät tuulettavat innoissaan ja joku arempi parka hoipertelee kaidetta vasten värihaukotuksen partaalla. Jokaisella piipertäjällä on oma arasta täyskahjoon vaihteleva luonteenpiirteensä ja mieltymykset laitteisiin sen mukaiset.

Mukavana, mutta melko turhana kuriositeettina Rollercoaster kolmosessa voi luoda huvipuistovieraita vaikka perheestään tai kaveripiiristään. Editori on rajoittunut lähinnä muutamaan yksinkertaiseen ulkonäkövaihtoehtoon, mutta kieltämättä ajatuksessa jonkun oman hyypän luomisesta ja puistopäivän viettämisestä hänen messissään on oma hetkellinen viehätyksensä. Upeassa dynaamisessa iltavalaistuksessa käppäily kultsin kainalossa uutuusilotulitusten täyttäessä yötaivaan on hauskaa - aikansa.

Lapsikin sen oppii

Karu tosiseikka on se, että kolmonen kaikessa komeudessaan jää pelirakenteeltaan melko puuduttavaksi mikronysväykseksi. Tämä ei ole paha asia sellaisen ystäville, mutta kun soppaan lisää hieman liikaa sujuvaa pelaamista haittaavia pikku omituisuuksia, jossain on vikaa.

Nimensä mukaisesti Rollercoaster Tycoon kolmosen pääasiana ovat (tai pitäisi olla) vuoristoradat ja niiden rakentelu. Mikä surullisinta, juuri siitä on tehty liian hankalaa. Eivätkä köykäiseksi jäävä tutoriaali tai melko suppea ohjekirja auta.

Voi olla, että osa hankaluuksista johtuu hiukan ontuvasta ja paikoin epäselvästä suomennoksesta, mutta se on vissii, että jokin pelattavuudessa pissii, vaikka käyttöliittymä päällisin puolin näyttääkin selkeältä.

Palautetta, kiitos

Jotkut laitteet tuntuvat olevan hajalla useammin kuin käytössä, eikä toisinaan mekaanikkokaan saa niitä korjattua. Lisäksi nakkikiskat, pankkiautomaatit ja sen sellaiset voivat "särkyä", ilman että niihin voisi edes kutsua korjaajaa. Pelkkä partiointipolkujen asettelu ei tunnu riittävän.

Ihmetystä herättää mahdollisuus seurata sekä vieraiden että työntekijöiden ajatuksia. Puiston pupupukuinen viihdyttäjä saattaa ajatella maanis-depressiivisesti "olen tosi motivoitunut" ja sekunnin päästä kelata "inhoan työtäni". Varsinkin puiston kasvaessa suuremmaksi mikronysväyksen määrä leviää käsiin. Puistonvalvoja ei anna palautetta saati neuvoja läheskään riittävästi, eivätkä asiakkaatkaan useimmiten ajattele mitään hyödyllistä.

Kovasti mainostetussa laumatekoälyssä mättää jokin, sillä eilinen suosikkilaite saattaa muuttua yllättäen turhaksi rahareiäksi, joka ei kiinnosta enää ketään. Sama tyyppi, joka hetki sitten ajatteli "hilavitkutin on hintansa arvoinen" saattaa yhtäkkiä ollakin sitä mieltä, että "kaksi euroa hilavitkuttimesta on kyllä ihan liikaa". Sen sijaan on hauska katsella, kun perheen vanhemmat odottelevat kiltisti jälkikasvuaan kaalimadosta ja jatkavat jätskikiskan kautta uusiin seikkailuihin kuin kunnon ydinperhe ainakin.

Roller 3 saisi neuvoa pelin aikana paljon enemmän mitä kannattaa tehdä, missä olisi parantamisen varaa, ja antaa edes mahdollisuuden automatisoida jotain perustoimintoja, kuten esimerkiksi mekaanikon hälyttämisen rikkinäisen laitteen luokse.

Rollercoaster Tycoon 3 on kaunis katsella ja erilaisia härveleitä useammasta eri teemasta riittää maailmanloppuun asti, mutta jokin pelin logiikassa ja perusmekaniikassa tuntuu olevan laastarin tarpeessa. Ellei peräti pitkällisen psykoterapian.