Ropecon 2002Viikonloppu vaihtoehtomaailmassa

Tänä vuonna jo yhdeksättä kertaa järjestetty Ropecon on yksi Euroopan suurimmista roolipelitapahtumista. Porttina toiseen ulottuvuuteen toimi jälleen kerran Espoon Dipoli.

Otaniemen teekkarikylä joutui jo viidentenä kesänä peräkkäin omituisten otusten valtaamaksi. Rispaantuneita bofferimiekkoja raahaavia pisamanaamaisia mustia ritareita, lajitelma erilaisilla harsosiivillä ja neon-tuntosarvilla varustettuja keijukaisia, armeija suihkurajoitteisia keräilykorttipelaajia ja läjäpäin muita riemunkirjavia hörhöjä olivat kaoottinen kokemus.

Vieraita oli enemmän kuin koskaan, ja ensimmäistä kertaa pääluku ylitti hulppeat kolmetuhatta. Kunniavieraina paikalla olivat Vampire: The Masquerade -roolipelin parissa mainetta kasvattanut Justin Achilli, sekä merkittävä liveroolipeli-teoreetikko ja pelinjärjestäjä, norjalainen Eirik Fatland.

Tuttuun tapaan kaikkea mielenkiintoista ei ehtinyt näkemään. Tarjolla oli paneelikeskusteluja, puheita, kaikenkarvaisia esityksiä, keskiaikatanssiaiset (sekä niiden tasapainoksi diskosimulaatio, jossa oli kaikkea popista HC-jumputukseen), roolipelejä, larppeja, miekkailuturnajaiset ja paljon, paljon muuta. Viikonlopun henkilökohtainen kohokohta minulle oli yllättäen Sampo Smolanderin pitämä Todelliset hirviöt -puhe, jossa hän esitteli kaikenkarvaisia kummallisia ja hirviömäisiä elämänmuotoja, joita maapallolta oikeasti löytyy. Miehen omat suosikit eli limasienet aivan totaalisesti räjäyttivät tajuntani.

Lautapeleistä kiinnostavilta näyttivät ainakin Carcassone, jota on kuvailtu toisena Settlers of Catanina, sekä Diplomacy, joka tarjoaa seitsemälle pelaajalle ilmeisesti mielenkiintoisen strategiaelämyksen. En nimittäin kysymyksilläni saanut mitään huomiota pelaajissa, jotka jännittyneenä väijyivät pöytänsä ympärillä. Myös ranskalainen figupeli Confrontation näytti hienolta, mutta pikku-ukkopelit ovat minulle hepreaa, joten en voi kovin ammattimaista lausuntoa antaa. Ainakin pelaajilla näytti olevan hauskaa, ja figuurit olivat kieltämättä komeita. Korttipeleistä yritin pysyä mahdollisimman kaukana.

Vampyyri vastaan viikinki

Ikävä kyllä missasin toisen kunniavieraan, Eirik Fatlandin kunniavieraspuheen, sekä hänen ja Mike Pohjolan yhdessä kirjoittaman kehutun inside:outside-larpin. Osallistuneilta sain kuulla, että kafkamainen vankilalarppi oli ollut varsin hieno kokemus. Vähän harmittaa kun omat livepelini jäivät hippilarppiin, joka sekin oli kyllä sinänsä ihan hupaisaa, vaikkakin pelihahmoni rakas ystävä ja kumppanini pelin juonessa ammuttiin alkumetreillä.

Toista kunniavierasta, Justin Achillia ehdin kuulemaan. Mies puhui Conissa kahteen otteeseen, lauantaina päivällä kirjan tekemisestä ja sunnuntaina suositun Vampire: The Masquerade -roolipelin pelillisistä teemoista. Justin puhui pitkään ja hartaasti tarinan ja eläytymisen puolesta eleissä, syleillen roleplaying as art -käsitettä ja dissaten toimintapainotteisia ropeja. Kysyessäni häneltä jatko-osasta Vampire: The Masquerade -tietokonepelille, Justin sanoi, ettei voi kommentoida asiaa tällä hetkellä, hymyillen tietävästi. Elokuvahuhut hän kielsi suoralta kädeltä.

Katkeraa nostalgiaa, hävytöntä kaipuuta

Vuosien saatossa Ropecon on tapahtumana muuttunut huomattavasti. Paasitornissa alkujaan syntyneestä, pääosin roolipeleihin keskittyneestä pienehkön porukan tapahtumasta on kasvanut jo melko suuri: Kaikki marginaalisestikin scifihtävät tai fantasia-orientoituneet pelit ja leikit ovat löytäneet tiensä pysyvästi repertuaariin. Liveroolipelaamisen merkitys on kasvanut vuosien saatossa niin paljon, että tapahtumaa voisi kutsua Larpconiksi.

Monet valittavat Conin muutoksesta kovaan ääneen, muistelevat menneitä hyviä päiviä ja itkevät kun kellään ei ole enää chain-mail-bikinejä. Totta on, että tapahtuman luonne on muuttunut paljon, mutta on siellä yhä helkutin hauskaa. Jos ei osaa pitää kivaa kuin yhdellä tavalla, pitäisi opetella lisää sosiaalisia taitoja, eikä kitistä siitä että muut osaavat.

Vuoden Con-pettymyksenä ihmisten asut olivat selvästi keskivertoa mielikuvituksettomampia. Haltiakorvia ei onneksi näkynyt ihan niin paljon, mutta kissankorvatyöpaja oli täyttänyt Dipolin anime-kissatytöillä. Jollekin tämä saattaisi olla meriitti, minulle ei. Mustanpuhuvia goottityttöjä ei onneksi näkynyt normaalimäärää, mutta Morticia-look vallitsi yhä vahvasti joissain osissa Conia. Keskimäärin asuvalikoima oli melko mitäänsanomatonta, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Reflat alkavat olla vähitellen ohi. Jopa se ettei ympärillä olevilla ihmisillä ole siipiä, tuntuu taas normaalilta. Con on jälleen takana. Hauskaa oli, ja vaikka (limasienien lisäksi) mitään täysin ainutkertaista ei tänä vuonna ollutkaan, oli häröilyn määrä taas maksimissaan. Viikonlopun loma arkitodellisuudesta jonnekin missä keijukaistytöt ja cyberpunkahtavat murhaajat lyövät yhdessä leikkiä on aina hyvästä. Paitsi että leikkiä voi sattua.

10 faktaa limasienistä

1. Limasienet ovat solulimaa, jota ympäröi solukalvo.

2. Limasienet liikkuvat valumalla.

3. Limasienet eivät ole kasveja, eivätkä eläimiä. Itse asiassa ne eivät suuresti muistuta mitään muuta eliömuotoa, eivätkä edes toisiaan.

4. Limasienet voivat jakaantua useaksi limasieneksi, tai yhtyä muodostamaan yhden isomman sienen.

5. Limasienet osaavat tunkeutua läpi esimerkiksi talouspaperista ja säilyttää silti rakenteensa.

6. Limasienet syövät kaikkea orgaanista materiaa ympärillään.

7. Amerikassa erään pikkukaupungin väki hyvänä limasienivuotena olivat pelänneet ulkoavaruuden hirviöiden hyökänneen kaupunkiinsa, kun joka paikassa oli hitaasti liikkuvia, yhtyviä ja eroavia kämmenenkokoisia vihreitä limaklönttejä.

8. Halutessaan lisääntyä limasienet valuvat johonkin korkealle, pysähtyvät, kuivuvat paikalleen ja poksahtelevat itiöinä tuuleen.

9. Limasienilajeja on käytännössä kaikkialla maailmassa missä on metsiä.

10. Limasienen voi kasvattaa itse, laittamalla pieneen muovimaljaan kosteaa talouspaperia ja sen päälle rehevän metsän pohjalta kerättyjä maatuneita kaarnanpaloja, lehtiä ja muuta orgaanista materiaa. Suljetaan malja, ja odotetaan viikko. Hyvällä onnella olet nyt uuden limasienen ylpeä isä!

Lisää aiheesta