Ropecon 2003

Taas on yksi Ropecon takana. Tämä Suomen suurin ja kaunein roolipelitapahtuma pidettiin tänä vuonna jo kymmenennen kerran. Nostan hattuani järjestäjille.

Perjantaipäivästä sunnuntai-iltaan, elokuun toisena viikonloppuna, 3500 pelien harrastajaa kerääntyi Otaniemen teekkarikylän Dipoliin. Yleisöä oli kaikenkarvaista: mustaturpaisista Drow-haltioista keskiaikaisia haarniskoja kantaviin taistelukenttien sankareihin, ja heistä poliiseihin, teknofriikkeihin, hippeihin ja animekissoihin. Conissa on jatkuvasti jotain nähtävää.

Viikonloppu on pakattu täyteen ohjelmaa, kuten erilaisia paneelikeskusteluja, askartelutyöpajoja, puheita ja luentoja. Tänä vuonna kuultiin prostituution menneisyydestä, näyteltiin satuja, keskusteltiin roolipelien teoriasta ja koettiin jälleen legendaariset limasienet. Kuten aina, jäi tunne että paljon hienoa jäi näkemättä vain, koska ei osannut päättää, mihin haluaisi eniten tutustua.

Conissa on aina kansainvälisiä kunniavieraita, joiden ammattitaitoon, visioihin tai töihin pääsee tutustumaan. Tänä vuonna heitä oli suureelliset kolme. Jonathan Tweetin nimi ei välttämättä sano mitään, mutta hänen työnsä on koskettanut jo hyvin monen tietokonepelaajan elämää. Paitsi erikoisten Ars Magica- ja Over The Edge -roolipelien luoja, Tweet on myös D&D:n kolmannen painoksen suunnittelijoiden johtaja. Conissa Tweet piti pari puhetta, joihin kumpaankaan en ehtinyt. Sain kuitenkin miehen ahdisteltua nurkkaan Pro-Filesia varten (sivulla 92).

Lisäksi paikalla oli Martin Ericsson, pohjoismainen eloroolipelien erikoismies, joka on suunnitellut ja peluuttanut useita kuuluisia larpeja. Mielenkiintoiselta kuulosti muun muassa miehen vuonna 1999 kynäilemä Carolus Rex. Retro scifiseikkailu sijoittui avaruusalukseksi naamioituun, oikeaan venäläiseen sukellusveneeseen.

Hollantilainen Ramon Laan oli paikalla kertomassa työstään miniatyyrien parissa ja järjesti luennon niiden valmistamisesta sekä työpajan.

Mielimankelin kynsissä

Keskeisintä ovat pelit. Larpit eli eloroolipelit painottuivat varsin vinksahtaneeseen suuntaan. Tarjolla oli muun muassa karanneita mielisairaalan potilaita, psykologista cthulhu-kauhua, kokeellisten psyykelääkkeiden testaamista sekä tietysti hippilarp (ja sen vastapainoksi järjestetty kapitalismilarp). Kaikki tämä tapahtuu vain kuvitteellisesti, näytellen. Kaikki eivät hyväksy tällaista hauskanpitoa. Taisteluareenan vierellä muutama fundamentalistikristitty lauloi lauantaina virsiä ja rukoili sielujemme puolesta. Ettei sekin ollut vain joku hämärä peli?

Pöytäroolipelit tarjosivat aivan kaikkea mahdollista laidasta laitaan. Kymmenen vuotta kello kaulassa pöydän ympärillä istuneena en osallistunut tällä kertaa yhteenkään ropeen. Keskitin energiani enemmän lautapelien, korttipelien ja erikoisuuksien pariin. Pettymystä tuotti tosin se, että tällä kertaa lautapeli-infosta ei saanut lainata pelejä testattavaksi. Hyvältä näytti ainakin Murtokohta-strategian esittelypeluutus, joka kesti käytännössä koko lauantain. Useiden pöytien alustan vaatinut figupeli päästi johtamaan jalkaväkikomppaniaa.

Devil Bunny Needs A Ham Live oli paras "virallinen" peli. Yksinkertaista Cheap Ass Gamesin lautapeliä pelattiin lattiaan teipatulla laudalla. Pelaajat ovat apukokkeja, jotka kilpailevat talon katolle kiipeämisessä. Pelimekaniikkaan rakennetulla Devil Bunnylla on himo kinkkuun, ja paras tapa saada kinkkua on tiputtaa apukokkeja rakennuksista. Älä kysy, mutta erittäin hauskaa se on.

Etikoitumista havaittavissa

Suurin Conin ongelma on tapahtuman polkeminen paikallaan. Tuntuu jotenkin siltä, että yhä vain toistetaan vanhoja klassikkoja sekä menneiden vuosien vitsejä. Mikäs siinä, kliseet kuuluvat tietyllä tavalla alan luonteeseen, ja uusia haltiakorvia oli tälläkin kertaa 500. Jotain momenttia tapahtumalle silti kaipaisi, varsinkin näin monivuotisena konkarina.

Dipoli alkaa viimein käymään ahtaaksi tällaiselle määrälle ihmisiä, varsinkin kun perushygienia ei tarkoita isolle osalle teinipojista mitään. Enkä ymmärrä, miksi kaikilla tytöillä täytyy olla kissankorvat, vaikka sellaisten valmistamisesta järjestetäänkin työpaja.

Siinä ne pahat sanat jo tulivatkin, kaikki muu rokkasi. Odotan taas seuraavaa kertaa ja mahdollisesti sen mukana tulevia uusia tuulia. RopeCon on ehdottomasti pelikesän kohokohtia.

Lisää aiheesta