Ropet opetuksessa

Kaikki, jotka roolipelejä tuntevat, mieltävät ne luonnollisesti ensisijaisesti viihteeksi. Harva on tullut ajatelleeksi, ja vielä harvempi kokeneeksi, että roolipelejä voidaan käyttää muuhunkin.

En nyt tarkoita roolipelejä kiihkouskovaisen pirunkääntöpiirin saunanpesän sytykkeeksi, vaan lähinnä eriasteiseen opetukseen. Valitettavasti vain liian harvat opettajat, psykologit ja muut alan ihmiset ovat löytäneet roolipelit ja niiden tarjoamat mahdollisuudet.

Itse en ole onnistunut saamaan mitään senkaltaista opetusta tahi kurssitusta, joka olisi mitenkään liittynyt rooleihin tai niiden esittämiseen. Vaan eipä noita roolipelejäkään vielä pahemmin tunnettu silloin kun minä koulun käytäviä kulutin. Nykyisin, olen kuullut, on kuitenkin opettajia, jotka osaavat käyttää roolipelejä opetuksen tukena. Olen jopa tavannut tällaisia valveutuneita yksilöitä ja koettanut auttaa heitä parhaani mukaan. Ja se ei ole paljon se.

Kuten jokainen voi kuvitella, kouluaineista erityisesti historian pariin roolipelaaminen sopii kuin tikka kannonnokkaan. Sopivalla roolijaolla ja harkitulla käsikirjoituksella opettaja pystyy elävöittämään melkein mitä tahansa historian kirjan kertomaa tapahtumaa. Toki se vaatii työtä hiukan enemmän kuin tavallinen läksyn valmistelu, mutta onpa taatusti myös antoisampaa.

Sopiva pelityyppi lienee live-painotteinen. Siinä oppilaat pääsevät helpommin sisään rooleihin ja heidän on helpompi eläytyä historiallisiin esikuviinsa. Pääpaino opetusmaisessa pelaamisessa on tietysti esiintymisellä ja juonen sisäistämisellä. Säännöt eivät tällaisessa pelissä ole tärkeät, pääosan valtaavat hahmot ja heidän kuviteltu ympäristönsä.

Paluu menneisyyteen

Ideana esimerkiksi historian tunnilla pelatussa larpissa ei tarvitse aina suinkaan olla kyseisen historian tapahtuman tarkka toistaminen sen enempää kuin sen uudelleen kirjoituskaan. Yhtä hyvin se voi olla vain vapaata oleskelua tietyillä hahmoilla tietyssä kuvitteellisessa ympäristössä. Tällöin pelin tavoitteena on kyseisen aikakauden ja sen asukkaiden elämän kokeminen, ei historian uudelleen eläminen.

Mikäpä saisi nykyihmisen paremmin ymmärtämään menneiden aikojen elämää kuin sen kokeminen itse, vaikkakin hiukan siloteltuna. Tästähän on olemassa jo esimerkkejä kivikautisine kylineen ja linnaseikkailuineen, joihin kuka tahansa voi lähteä mukaan muutamaksi tunniksi tai koko päiväksi.

Tästä kehkeytyykin jännä idea: mitäpä jos esimerkiksi perinteinen leirikoulu korvataankin tällaisella viikon elämysmatkalla menneisyyteen? Tarvitaan vain sopiva paikka ja innostuneet opettajat/ohjaajat, niin tällainen vaihtoehtoinen toiminta varmasti onnistuisi. Koululaisillekin voisi olla kiinnostavampaa elää viikko kivikautisessa tai vaikka viikinkikylässä kuin tehdä ahvenanmaalaiseen yhden tähden hotelliin matka, jonka kohokohtana ovat laivan peliautomaatit.

Hyppää uffen housuihin

Paitsi historian elävöittämiseen varhaisnuorisolle, roolipelejä voidaan käyttää myös lukio- ja aikuisopetuksessa. Esimerkiksi vieraiden kielien opiskelussa roolipelityyppinen, erilaisina hahmoina esiintyminen voisi olla monelle opiskelijalle helpompaa ja mielekkäämpää kuin tavanomainen yksitoikkoinen lukeminen. Elävää elämää muistuttava oppimistapahtuma valmentaa lisäksi todelliseen maailmaan paremmin kuin paraskaan pänttääminen.

Puhumista laajempaa esiintymistä voidaan käyttää myös apuna eri oppiaineissa. Tällöin pääpaino olisi johonkin asiaan tai asiakokonaisuuteen perehtymisellä, ei niinkään hahmojen henkilökohtaisella elämällä. Kaukana ropeilusta ei liene esimerkiksi skenaario, jossa opetellaan talousasioita firman perustamisineen, pörssikauppoineen ja lainaneuvotteluineen. Tällaisessa tosielämää simuloivassa opetuksessa jokaisella hahmolla pitää olla hallussaan omaa alaa koskevat tiedot, mutta pelivaraa jää aina silti, aivan kuin tosielämässäkin.

'Pankinjohtajan' on osattava päättää, kannattaako pankin antaa luottoa asiakkaalle ja kuinka paljon, 'arvopaperivälittäjän' taas on seurattava toimeksiantojaan ja koetettava varjella niin asiakkaan kuin omaakin etuaan. Parhaimmillaan luokassa voitaisiin järjestää kurssin mittainen virtuaalitalous erilaisine instansseineen ja vaikutuksineen. Jokaisella opiskelijalla olisi oma rooli, joko yksityisenä henkilönä tai jonkin laitoksen tai yrityksen edustajana. Opettaja toimisi tämän talousmallin pelinjohtajana ja tuomarina, puuttuen asioihin silloin kun ne lipsahtavat liian utopistisiksi tai kun jokin tärkeä seikka unohtuu. Helppoa se ei välttämättä olisi, mutta antaisi varmasti paremman käsityksen talouselämän laeista ja käytännöistä kuin kuiva oppikirjan jankkaaminen.

Viisaat loppusanat

On huomattava, että paraskaan oppimisropeilu ei ainakaan vielä korvaa perinteistä opiskelua. Parhaimmillaan se kuitenkin täydentää ja ennen kaikkea elävöittää sitä, ja saa varmasti ainakin osan oppilaista kiinnostumaan aiheesta aktiivisemmin.

Roolipelien tai senkaltaisten metodien käyttämismahdollisuudet terveydenhuollon piirissä on myös kiinnostava asia, johon ehkä joskus palaan.

Ylipäänsä nykyinen yhteiskuntamme arvostaa aivan liian vähän empaattisuutta ja muiden huomioon ottamista. Valitettavasti kouluopetus seuraa tätä yleistä suuntausta kovin selvästi. Pääpaino on tiedollisesti maksimoidussa ulkoa oppimisessa. Niinpä mikä tahansa roolipeliin vähänkään viittaava toimintatapa tasoittaisi hiukan tuota pelottavaa suuntausta.

Mikä tahansa joukossa koettu toisen rooliin eläytyminen auttaisi osaltaan ihmisiä oppimaan sosiaalisia taitoja, jotka muuten ovat kohta katoavaa kansanperinnettä. Joskus olisi jokaisen hyvä huomata se tosiseikka, että maailmassa on muitakin ja heillä kaikilla on omat tarpeensa ja tunteensa.

Lisää aiheesta

  • Roolipelaamisen riemua

    Tässä lehdessä olen uusi. Nimeni ja kuvani näkyvät yllä. Joillekin lukijoille olen varmasti tuttu Mikrobitin sivuilta, jossa viime vuoden syksyyn asti hoitelin Peliluolaa. Tästä numerosta alkaen palstani löytyy suunnilleen tältä paikalta.

    Palstallani aion keskittyä edelleen…
  • Roolipeli tappoi pelaajan!

    Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.

    Suomessa ropevastaisuus on jäänyt…
  • Taisteluun!

    Eräs kiinnostavimpia asioita roolipelien seikkailuissa ovat epäilemättä taistelut. Monessa pelimaailmassa ja -kampanjassa ne ovat oleellinen osa peliä ja sen tapahtumia. Pelataan sitten örkkejä vilisevässä Keski-Maassa tai Darth Vaderin hallitsemassa Imperiumissa, aina löytyy vihollisia…