Mäkimiehen ura on tunnetusti yhtä alamäkeä, mutta RTL Ski Jumping 2007:ssä pitkät leiskautukset voi muuttaa rahaksi. Kojonkoskeksi Kojonkosken paikalle mielivät heittävät hyppyhaalarit nurkkaan ja keskittyvät valmentamiseen.
Viihdyttävä uramoodi on mäkihyppypelille lajin simppelin luonteen vuoksi yksinpelin elinehto. RTL Ski Jumping 2007 vastaa huutoon mallintamalla hauskasti mäkisirkuksen lainalaisuudet. Maailmancupin kestomenestyjät käärivät kahisevaa paitsi kisapalkinnoista myös sponsoreilta, kun taas jämäsijojen eddie-edwardsit joutuvat tyytymään pikkuhiluihin ja kuvattomiin hikinauhoihin.
Pelaajan tavoitteena on nousta junioriliigasta amatöörisarjan kautta ammattilaisten maailmancupiin ja aina vain paremmille tienesteille. Hyppäämisen ohella mäkikotkan tulee hioa neuvottelutaitojaan ja kiillottaa imagoaan, jotta sponsoreilta irtoaisi lisämassia. Pätäkkää voi haalia kassaan jopa vedonlyönnillä tai osallistumalla tietokilpailuun. Suurin menoerä muodostuu valmentajapalkkioista, jotka vaihtelevat treenarien tason mukaan. Rahaa kuluu myös suksien vahaukseen ja hyppyasusteisiin. Varustehuollolle ei kannata viitata kintaalla, sillä ammattilaisen käsittelemien ja itse vahattujen suksien luistolla on vissi ero.
Taitoarvojen kohottaminen ei onnistu vain palkkaamalla paras mahdollinen valmentaja, sillä harjoittelun maksimoimiseksi pelaajan on suoritettava kullakin harjoituskerralla jokin haaste. Tehtävät vaihtelevat tietyn metrimäärän hyppäämisestä telemark-alastulon tekemiseen. Harjoittelu kannattaa ottaa tosissaan, sillä ammattilaissarjan kilpailuissa raakileilla ei ole asiaa karsintakisaa pitemmälle.
Mäkivalmentajan homma on kevyttä puuhaa, jos RTL Ski Jumpingia on uskominen. Maajoukkueluotsin ainoa tehtävä on ohjastaa vuorollaan neljää hyppääjää harjoitushaasteissa, jotka ovat täsmälleen samanlaisia kuin tavallisessa uramoodissa. Kisoissa voi päättää, hoitavatko mäkikotkat itse hyppäämisen vai ottaako valmentaja senkin harteilleen. Valmentamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä touhussa ei ole kyse.
Wax on, wax off
Hyppääminen on tutun mittarivetoista ja perustuu vakaaseen tattisormeen sekä rautaiseen ajoitukseen. Hyppytornista alas laskettaessa ja ponnistettaessa katse kiinnittyy tiukasti ruudun oikeassa reunassa olevaan mittariin, ei varsinaiseen animaatioon. Ponnistuksen jälkeen V-asento kiskaistaan auki, pidetään hyppääjää tatilla mahdollisimman suorassa ja oikaistaan sukset hyvissä ajoin oikeaoppisen alastulon varmistamiseksi. Uutuutena mäkikotkan täytyy alastulon jälkeen tasapainoilla pystyssä kaatumisrajan paremmalle puolelle, mikä sujuu muutaman harjoituskerran jälkeen rutiinilla.
Merkittävin pelillinen uudistus on kolme uutta hyppykuvakulmaa, joista ainoastaan hyppääjän takaa ylhäältä kuvattu kamerakulma vetää vertoja perinteiselle. Mäkikotkan silmien tasolle tuotu kamera ja sivuttaisnäkymä toimivat vielä hyppytornissa ja hyppyrinnokalla, sillä vauhdinotto ja ponnistus eivät ole riippuvaisia kuvakulmasta. Telemarkin tekeminen on sen sijaan hankalaa, sillä hyppääjän etäisyyttä maahan on vaikea arvioida. Itse suosin lyhyen kokeilun jälkeen perinteistä kuvakulmaa.
Väkinäiseltä kuulostava selostuskaksikko ei yrityksestä huolimatta onnistu olemaan hauska, kehuu toisinaan umpisurkeita hyppyjä ja hehkuttaa vielä mahtavaa ponnistusta, vaikka epäonninen mäkikotka jo laskettelee kummulla lentämisen sijaan. RTL-televisioyhtiön vaikutus ei välity ainakaan kisatoteutuksesta, sillä mäkikotkat eivät hyppyjen jälkeen irvistele kameroille tai jäykistele kisan loputtua palkintopallilla. Hyppääjät ovat nimiväännöksiä, mikä latistaa tunnelmaa, mutta kaikki kisakalenteriin kuuluvat oikeat mäet ovat sentään mukana.
RTL Ski Jumping 2007:n uudistukset eivät uramoodin harjoitteluoptiota lukuun ottamatta oleellisesti paranna jo entuudestaan viihdyttävää mäkihyppypeliä. Mäkitornin kutsu on sen verran houkutteleva, että yön pikkutunneilla huomaan kiskovani keskarin sijasta hyppyhaalareita päälle.
