Mäkihyppyyn mahtuu muutakin draamaa kuin urheilua, mutta niin kehittynyttä ihmissuhdesimulaattoria ei ole, että se ottaisi mäkimiehen aivoituksista selvän. RTL Skispringen 2004:n aiheena on kova työ, jota juorulehdet eivät raportoi.
Pelin suola on uramoodi, jota tahkotaan itse luodulla hahmolla. Maailmalle lähdetään viisitoistakesäisenä ja yhtä sarjaa kierretään niin kauan, kunnes taskussa on vähintään yksi turneevoitto. Uran päätepiste on 40 vuotta. Kolme sarjatasoa, juniorit, amatöörit ja ammattilaiset, koostuu useammasta kilpailusta. Esimerkiksi huipulla kamppaillaan paitsi maailmancupin sijoituksista, myös lentomäen kuninkuudesta ja maajoukkueiden marssijärjestyksestä.
Kauden alkuun on varmistettava sponsori sekä mahdollisesti päivitettävä varusteita. Sponsori kantaa rahaa kirstuun urheilijan neuvottelutaidoista ja suosiosta riippuen. Uudet sukset, vaatekappaleet ja välineet syövät varoja, mutta parantavat mahdollisuuksia mäessä. Jopa hanskoille ja monoille on annettu aerodynaamiset arvonsa, joiden mukaan tuotteet on hinnoiteltu.
Kahisevaa on jaossa lisäksi pistesijojen, fanituotteiden ja mainoshommien muodossa, mutta palkansaanti on satunnaista ja tulolähteet käyvät yksipuolisiksi. Täyteen ahdettua kisakalenteria ajatellessa ei jää aikaa elämäkerroille.
Vain mäkimies voi tietää sen
Erikoisin tapa tienata on Haluatko miljonääriksi -tyyppinen tietovisa, jonka kysymykset harvoin edes liittyvät mäkihyppyyn. Samanlainen tilaisuus kelpaisi köyhyysrajalla kituutteleville urheilijanuorukaisille varmasti myös oikeassa elämässä.
Joka kisan välissä hiotaan hyppykuntoa ja voidellaan sukset. Harjoitteluun on varattu sata pistettä, jotka voi jakaa hyppyvoiman, yleiskunnon, motivaation ja dieetin kesken. Yksin ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, vaan valmentajan erikoisosaaminen on arvossaan. Koutsi kannattaa valita päämäärää ajatellen, sillä yhden ohjauksessa paino putoaa tehokkaammin ja toinen motivoi paremmin.
Suksivoiteet voi joko hommata itse tai antaa työn ammattilaisen hoidettavaksi. Hauskinta vahaajan valinnassa ovat ehdokkaiden taustatarinat, sillä kehenpä ei tekisi vaikutusta Espanjan ykkösvoitelijan titteli. Myönnän jääneeni heikkona hetkenäni koukkuun hauskaan, joskin äärimmäisen simppeliin managerointiin. Itse urheilusuorituksen toteutus ei sen sijaan vakuuttanut.
Ohjaimen tatilla on tarkoitus pitää hyppääjä suorassa linjassa laskun ja lennon ajan. Oikea-aikainen ponnistus takaa korkean lentoradan ja V-tyyli pitkän liidon. Ennen kuin maa tulee vastaan, on V suljettava ja näpäytettävä uudemman kerran hyppynappia telemarkin merkiksi.
Pelaaminen käy reaktiotestistä, mutta tosimaailman muuttujat eivät hyppyyn paljon vaikuta. Realismin tuntu on lentämisestä kaukana, eikä tavallinen kuolevainen pääse osalliseksi mäkihypyn hurmasta kuin ajoittain.
Kuvakulma on hyppääjän takaa. Koska tasapainoilu ja ponnistuksen ajoitus onnistuu pelkkiä mittareita tiiraamalla, voisi ruudun täytteeksi tarjota monipuolisempaakin kuvaa. Lisäksi pelistä puuttuu myös tyystin replay-optio, joten analyysi rajoittuu tilastotaulukkoon, joka kertoo millä hypyn osa-alueilla on vielä parannettavaa.
RTL Skispringen 2004 ei ole järin puoleensavetävän näköinen ja vilisee pikkubugeja siellä täällä. Erityisesti äänisuunnittelu on tylsän minimalistista. Oma lukunsa on kuitenkin kielikurssienglantia mökeltävä kommentaattoripari, joka saa keskittymisen herpaantumaan useammin kuin kerran. Letkautusten sujuvuudesta päätellen studiossa ovat paperilaput kuluneet.
RTL-televisioyhtiön lisenssi ei takaa aitoja naamoja, vaan urheilijat on randomilla nimettyjä tuntemattomuuksia. Kisapaikat sen sijaan ovat oikeita ja ne erottuvat toisistaan mäkiprofiililtaan ja maisemiltaan. Mäkihyppy ei hevin taivu peliksi. Kisat ovat tiukkoja rypistyksiä, mutta oma suoritus on ohi helposti minuutissa. RTL Skispringen 2004:ssä tämä minuutti on pelin heikoin osa-alue. Hinta on kuitenkin puolet normaalista, joten siitä hieman plussaa.
69
