Pc, ilmestyy kesällä
Kolmas tuleminen
RuneScape jakaa pelikansan kahtia. Yhdelle se on Run! Escape!, toinen valmistautuu 24/7-naksutteluun.
On varmasti turhauttavaa olla RuneScape. Aina kun yrittää saada jonkun leikkimään kanssaan, se joko epäilee kuolleeksi tai ilkkuu mörppien Habbo Hoteliksi. Senkin dorkat, olen edelleen olemassa ja minulla on paljon kavereita! Oikeasti!
RuneScapella on peliharrastajien keskuudessa kyseenalainen maine, mitä ei pelkän numerotiedon valossa uskoisi. Ei ole mikään pieni saavutus pysyä hengissä yli 12 vuoden ajan ja houkutella sinä aikana 200 miljoona rekisteröityä tiliä. Varsinkin kun kyseessä on perinteiseen fantasiamaailmaan sijoittuva nettirope, joka on ohjelmoitu Javalla ja joka pyörii selaimessa. Huh.
RuneScape on siis edelleen voimissaan, myös päivittymässä kesän aikana uuteen kolmosversioon, jota hehkutetaan pelin! Suurimmaksi! Muutokseksi! Lähes kymmeneen vuoteen. Viekö RuneScape 3 epäilijöiden jalat alta? Ja mitä tarkoittaa järjestysnumero näin vanhan pelin perässä?
Olipa kerran
RuneScape 3 on ison mittakaavan kasvojenkohotus, mutta uusi peli se ei ole. Pohjalla on vuosia sitten luotu runko, jonka päälle on hiljalleen pinottu lisää ja yhä lisää sisältöä. RuneScape onkin siitä erikoinen, että se on kehittynyt nykyiseen muotoonsa kuin varkain.
RuneScape on brittiläisen veljespari Andrew ja Paul Gowerin luomus. Kaksikko lähti rakentamaan omaa virtuaalimaailmaansa kynä & paperi -roolipelien ja varhaisten tekstipohjaisten nettipelien innoittamana, kuinkas muuten. MUDien hengessä RuneScapeen ei aluksi edes suunniteltu grafiikkaa, mutta niin vain hassut spritet olivat mukana, kun Gielinoriksi ristityn maan portit avattiin yleisölle tammikuussa 2001.
RuneScapen identiteettiin olennaisesti kuuluva selainpohjaisuus eksyi mukaan puolivahingossa. Yliopistolla opiskelleet Gowerit kyllästyivät siihen, että luokkatilaa vaihtaessa peli piti aina asentaa uudelleen. Pääteohjelma sai tehdä tilaa Internet Explorerille ja ongelma oli ratkaistu. Yhä edelleen osa RuneScapen viehätyksestä perustuu siihen, että sitä voi pelata missä vain. Kun yrität päästä kirjaston koneelle ohi expaa keräävien vaahtosammuttimien, tiedät mitä ja ketä syyttää.
Alussa RuneScape ei sisältänyt kuin kourallisen tehtäviä ja skillejä, joita harjoittaa. Selainpohjaisuuden lisäksi pelillä oli se valtti, että se oli mainosrahoituksen ansiosta ilmainen. Vasta vuotta myöhemmin Gielinoriin ilmestyi oma maksullinen puolensa. Kukaan ei estänyt (eikä estä nykyäänkään) pelaamasta ilmaiseksi, tilausmaksu vain toi peliin enemmän kaikkea kamaa.
Päivitys päivitykseltä tekemisen määrä on noussut ja peli kehittynyt. Vuosi 2004 toi mukanaan 3D-grafiikan (minkä kunniaksi peli oli hetken nimeltään RuneScape 2), 2008 taas ääninäyttelyn. Pelaajamäärän kasvaessa myös kehittäjä Jagex (aluksi se oli lyhenne sanoista Java Game Experts, nykyään Just About the Game Experience) on kasvanut kolmen hengen makuuhuonepuljusta liki 500 työntekijän jättifirmaksi. Jagex mainostaakin itseään Britannian isoimpana indie-pelitalona, mitä ikinä se tarkoittaakin.
Hype!
Mikä on kaiken tämän pitkällisen kehitystyön päätepiste? Jagexin pressitilaisuus sen kertoi: RuneScape 3 on kuin RuneScape, mutta parempi.
Tekninen runko lähtee vaihtoon. Java-clientti jää käyttöön niille, joiden koneissa on vanhaa rautaa, mutta tulevaisuus on duossa HTML5 ja WebGL. Se tarkoittaa paitsi teknisten mahdollisuuksien päivittymistä uudelle vuosikymmenelle myös, ta-daa, uusia alustoja. Täppäritukea lupaillaan ”lähitulevaisuudessa”, mutta ainakin iPad-ihmisten kannattaa vielä panna jäitä housuun. Apple ei kauheasti pidä kauppapaikkansa kiertävistä ohjelmista.
Uusi koodi mahdollistaa paremman ulosannin. Runescape 3 todella näyttääkin paremmalta kuin edeltäjänsä. Hahmomallit ja ympäristöt ovat yksityiskohtaisempia, katseluetäisyyttä on nostettu, valaistusta rukattu ja niin edelleen ja edelleen. RuneScape ei edelleenkään kilpaile samassa sarjassa isojen mörppien kanssa, mutta selainpeliksi anti on ihan miellyttävää. Midimusasta siirrytään orkestroituun fantasiapaisutteluun, mutta testiversiossa sitä ei vielä kuultu. Harmi, sillä Jagex lupailee dynaamista, tilanteen mukaan vaihtuvaa muzakia.
Myös käyttöliittymä on viilattu uuteen, helposti kustomoitavaan muotoon. Pelaamisen ei enää pitäisi olla ainakaan siitä kiinni, että ikkunat ovat väärän kokoisia tai väärässä paikassa. Jees!
Suurimpana sisällöllisenä muutoksena RuneScapen juonelliset rattaat pyörähtävät käyntiin kunnolla. Gielinorille koittaa uusi aikakausi (The Sixth Age), kun vanhat jumalat palaavat takaisin ottamaan itselleen sen, minkä ovat aikoinaan luoneet.
Jagexin tyypit rummuttavat taistelua jumalia vastaan vuorovaikutteisena tapahtumana, jossa pelaajat päättävät, ketkä jumalista voittavat, mikä vaikutus niillä tulee olemaan ja mitä maailmalle ylipäätänsä tapahtuu. Gielinorin kohtalo puidaan kolme kuukautta kestävissä eventeissä, joista ensimmäinen käynnistyy samalla sekunnilla kuin RuneScape 3 itse. Miten tämä kaikki käytännössä tapahtuu, siitä ei vielä paljastettu mitään.
Antihype...
Myönnän suoraan, että en ole RuneScape-jyrä. Jagex tarjosi neljän tunnin siivut kolmosta, sitä ennen nyyppäilin treenimielessä perus-Runessa. En siis ole häävi kommentoimaan RuneScapen todellista arvoa nettiropena, sillä monimutkaisemmat questit ja yhteisön luonne paljastuvat vasta kymmenien pelituntien jälkeen. Sen voin kertoa, miksi ennakkoreissulta palattua mieleni ei tehnyt runettaa sen enempää.
Suunnitteluvastaava Mark Ogilvie painotti esityksessään, että RuneScape tarjoaa kaikille jotakin. Sen voi ottaa Facebook-pelin kaltaisena ajantappona, jota naksutella rennosti chättäilyn lomassa. Tai siinä voi syventyä tehtäviin, jotka vaativat etukäteissuunnittelua ja pelin täydellistä hallintaa. Tai sitten voi mättää menemään lukuisia minipelejä pelkästä kevyen viihteen ilosta. Omaa avatariaan ei ole pakko kehittää tappiin ennen kuin jotakin jännittävää tapahtuu. ”RuneScapessa on vähemmän kyse loppupelistä ja enemmän matkasta pelin halki”, Ogilvie kertoi ylpeänä ja tähdensi useaan kertaan, kuinka paljon erilaista sisältöä Runesta löytyy.
Se käy hyvin ilmi jo lyhyen tutustumisen perusteella. Tehtäviä on pirusti, tutkittavissa paikoissa ja kehitettävissä skilleissä löytyy, koko ajan joka tuutista puskee esiin lisää esineitä, hahmoja, kaupankäyntiä, mitä ikinä! Pelaamiseen pääsee myös hetkessä kiinni, kaikki on tehty helpoksi ja ymmärrettäväksi. Edes hahmoluokilla ei tarvitse vaivata päätään, sillä kaikki hahmot osaavat kaikkea (mikä on ihan siisti juttu).
Mutta kun… osiinsa purettuna pelattavuus on kovin yksitoikkoista. Onko kauheasti väliä sillä, taisteleeko, kalastaako vai craftaako, jos niissä kaikissa vaaditaan lähinnä istumalihaksia? Se ei vielä riitä, että yhteen peliin on tungettu kymmenen edestä tavaraa, jos sisältö on pääosin grindaamista expan perässä. Syvällistä kokemusta ei saa aikaan pinoamalla päällekkäin paljon pintaa.
Koska Runen pitäisi tarjota jokaiselle jotakin, tarina & tunnelma -tyyppinä paneuduin questeihin. Ogilvien mukaan pelissä ei ole ”tyhjänpäiväisiä lähettipoikatehtäviä”, mutta en voi sanoa olevani aivan samaa mieltä. Dialogin tai loren tasossa ei ole hirveästi kehuttavaa, sillä Gielinor tarjoaa hyvin turvallista keskiaikaisfantasiaa kaikkine kliseineen (plus vähän väkinäistä huumoria). Jagexin lupaamat The Sixth Age -juonitapahtumat tietysti kutkuttavat, mutta paha hehkuttaa jotakin, mitä ei ole omin silmin nähnyt.
Pienenä huolenaiheena on itse HTML5, sillä vain Chrome pyörittää RuneScape 3:sta kunnolla tällä hetkellä. Muille selaimille toimivuutta fiksaillaan parhaillaan ja se on tulossa ”hyvin pian”. Testiversiota ei oltu vielä optimoitu ja se oli herkkä kaatumaan.
Powa to da people
Jagexin tilaisuudessa toisteltiin mantraa siitä, että RuneScapea kehitetään juuri siihen suuntaan, mihin pelaajat toivovat. Fraasit ”valta on pelaajien käsissä” ja ”asiakas on aina oikeassa” kuultiin useammin kuin kerran. Keitä nämä pelaajat sitten oikein ovat?
RuneScapea pidetään usein lasten mörppinä, jolla harjoitellaan ennen siirtymistä oikeiden nettipelien pariin. Muutama vuosi sitten Jagexin toimitusjohtaja Mark Gerhard harmitteli tätä näkemystä ja kertoi pelaajien keski-iän olevan 16 vuotta. Isoimmat piikit olivat tuolloin ikävuosien 14 ja 18 kohdalla.
Mikä mielenkiintoisinta, vuotta aiemmin Jagexin aikaisempi toimitusjohtaja Geoff Iddison sanoi ikähaarukan liikkuvan välillä 8–18 vuotta, ja että trendi oli nuorempaan päin. Sekä Iddisonin että Gerhardin tietoja vääristää tosin se, että aika pitkään alle 13-vuotiaat joutuivat valehtelemaan ikänsä päästäkseen pelaamaan. Totuus on tuolla jossakin, mutta hyvin todennäköisesti Runen pelaajakunta on nuorempaa kuin isoissa client-mörpeissä. Alaikäisiä houkuttelee aivan varmasti se, että RuneScapea voi vääntää pitkälti ilmaiseksi.
Ikäjakauma ei ole ainoa kysymysmerkki. Runen 200 miljoonaa luotua tiliä eivät vielä tarkoita, että pelillä olisi niin monta aktiivista pelaajaa tai varsinkaan maksavaa sellaista. Vain Jagex tietää tarkat luvut. Firman jättiläismäisestä kasvusta voinee kuitenkin päätellä jotakin.
Hyvä S U O M I
Se, että RuneScape vetoaa isoihin massoihin on sille taloudellinen voitto, mutta samalla pelilliset ja taiteelliset ansiot joutuvat vähän hassuun valoon. Kun sisällön täytyy vedota kaikkiin, käy helposti niin, että lopputulos maistuu tylsän tasapaksulta. Jokaiselle jotakin on ei mitään kellekään (© Ruger Hauer, 2010).
Toisaalta, jos kaipaa kevyttä selainropeilua, huonomminkin voisi valita kuin RuneScapen. Ainakin uuden kolmosversion ansiosta vanha peli on pian entistä ehompi. Ei muuta kuin ennakkoluulot minimiin ja omaa mielipidettä muodostamaan.
Ainakaan ei ole yksin apajalla, sillä väkilukuun suhteutettuna eniten runettajia löytyy – mistäs muualta kuin Suomesta! Kaikkien aikojen menestyksekkäin riimuilija edustaa hänkin sinivalkoisia rivejä, minkä näkee jo nimestä: S U O M I. Saavutettuaan ensimmäisenä maailmassa kokemuspisteiden maksimimäärän, S U O M I vaihtoi tänä keväänä nimekseen ”Quit for LoL” (kunnes Jagex puuttui asiaan).
Jos tässä ei ole ironiaa, niin ei missään.
Aleksandr Manzos
