Ruokahalua

Viime vuodet ovat olleet peliteollisuudessa myllerryksen aikaa. Firmat ovat joko virallisesti yhtyneet tai mussutelleet toisiaan pala palalta, osake osakkeelta suurella mielihalulla. Ja eiköhän jokusella konkurssipesälläkin ole käyty haaskalla.

Japanissa meno on vauhdikasta. Vuosi sitten kuulimme, että pahasti ontuen askeltava Sega sai kaverikseen Sammyn. Viime mainitun suositut Pachinko-laitteet eli japanilaiset pajatsot pitävät tällä hetkellä uutta Sega Sammy Holdings -firmaa loistokkaasti pystyssä. Sitä edeltänyt Square-Enix-fuusio oli vieläkin suurempi yllätys, mutta toisaalta järkevä liike.

Kahden kilpailijan samankaltaiset mielenkiinnon kohteet voisivat olla ihan oikea kilpailuvaltti kiristyvillä markkinoilla. Final Fantasyn luoja Hironobu Sakaguchi lähti kuitenkin nopeasti matkoihinsa. Kaikkien pirtaan megalomania ei istu.

Pelit ja lelut

Viime toukokuussa Japanin suurin lelufirma, Gundam-roboteilla menestyvä Bandai, ilmoitti fuusioituvansa Namcon kanssa. Pienet seuraavat isoja: Takara ilmoitti heti perään tulevasta symbioosista Tomyn kanssa. Eikä trendi näytä loppuvan. Syksyllä kohuttiin Konamin ja Capcomin yhdistymisestä, ja nyt kuulimme Square-Enixin hotkaisseen Taiton.

Konami on sekin ehtinyt olla ahkera. Se on mutustellut talliinsa tämän vuoden aika Hudson Softin, Takara-lelutehtaan ja Genki-pelitalon sekä People Co:n, Japanin suurimman kuntosaliketjun. Hudson Softin myötä Konami sai itselleen kännykkäpeliosaamisen ja siihen liittyvät jakelukanavat ja nyt japanilaiset pelaavat kännyköillään ensimmäisiä Konami-klassikoita. Mutta mitä ihmettä Konami tekee jumppasaleilla?

Syynä yhdistymishinkuun ei välttämättä ole taloudellinen ahdinko. Taitolla, Bandailla tai Namcolla ei olisi ollut mitään välitöntä tarvetta fuusioitumiseen, ja Konamikin taatusti menestyisi ilman lihotuskuuria. Kyseessä on analyytikkojen mukaan osittain muoti-ilmiö. Tällä hetkellä japanilaiset pelifirmat ajattelevat, että yhdistyminen sopivan kaverin kanssa on järkevää, jos ei nyt niin ainakin muutaman vuoden aikajänteellä. Ainakin markkinat innostuvat ilmiöstä. Esimerkiksi Namcon, Bandain, Taiton ja Square-Enixin osakekurssit nousivat ostouutisten jälkeen.

Osataan muuallakin

Eikä ilmiö ole Nousevan auringon maan yksinoikeus. Jokainen tietää Electronic Artsin ruokahalun. Useampikin pienempi pelifirma on sulautunut siihen ilman isompaa hehkutusta. Samaa tekee Ubi Soft, josta taas EA on jo ehtinyt naukata kohtuullisen 20 prosentin palan! Saa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Syyt murrokseen ovat ilmeiset, vaikka japanilaiset analyytikot ovat nostaneet esille yhden yllättävänkin yksityiskohdan: Japanissa lasten osuus väestöstä vähenee vauhdilla. Kaikki tietävät nousevat pelintekokustannukset ja pelifirmat varautuvat näillä toimilla tulevaan. Pienellä aloittavalla yrityksellä ei ole mukamas enää varaa työstää nykykuluttajalle kolahtavaa kuvallista loistoa. Star Wreck, niin elokuva kuin onkin, puhuu tätä kiveen kirjoitettua totuutta vastaan.

Fuusioituminen on tuttua auto- ja lääketeollisuudesta. Autofirmoja taitaa olla yhden käden sormilla laskettava määrä, vaikka tuotemerkkejä on toki kymmenittäin. Eipä ihme, että autot maistuvat nykyisin toisiltaan. Lääketeollisuus taas perustelee yhdistymiskierrettään taivaisiin nousseilla lääketutkimuskustannuksilla.

Tasaista myyntiä

Mutta peliteollisuudessa on omat piirteensä, joita muussa teollisuudessa ei ole. Lääkkeitä myydään tasaisesti, samoin autoja kuukaudesta toiseen. Pelin tehokas ja taloudellisesti merkittävä hyllyaika on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta muutamissa viikoissa. Hyvin harvat pelit myyvät nykyisin miljoonia.

Capcom oli toden teolla helisemässä, kun se ei saanut edellisen vuosineljänneksen kuluessa myyntiin yhtään hittipeliä. Tilanne on taloudellisesti kestämätön, mahdoton yhtälö. Yksi Squaren ja Enixin yhtymisen syy oli todennäköisesti Enixin tuiki rauhallinen julkaisutahti. Yllättäen Konamin hyppy jumppasalibisnekseen ei tunnukaan enää järjettömältä idealta. Jumpassa käydään tasaisesti ympäri vuoden eikä yksi epäonnistunut hardcorepump- tai heavydeluxespinning-lanseeraus isommin tahtia haittaa. Bisnespohjaa on laajennettava tasaisen tulon lähteille tai sitten laajennuttava niin, että tulojen virta edes hieman tasoittuu.

Tavallinen sunnuntaipelaaja tuskin murrosta huomaa. Anttilan hyllyssä näkyvät edelleen NHL:t, FIFAt, räiskinnät ja tutut rallipelit.

Uusia innovatiivisia pelitaloja pongahtaa edelleen pinnalle, todennäköisesti kuitenkin entistä harvemmin. Uudet jakelukanavat voivat onneksi helpottaa niiden tilannetta. Pienet netin kautta ladattavat pelit, siis muutkin kuin kännykkäpelit, voivat olla yksi kasvureitti aloittaville pelifirmoille. Ja sitten joku isompi ne nälissään hotkaisee.

Mammuttitautiin sairastuneita pelitaloja uhkaa kuitenkin yksi tauti: ähky. Ison laivan ohjaaminen nopeasti virtavissa vesissä ei ole helppoa. Pelibisneksessä ähkytautiin tukehtuneita ei vielä ole, muualla kylläkin. Enron-skandaali tulee mieleen ensimmäisenä. Vaikka Enron myi aika vakaan kysynnän tuotetta, nyt sitä pilkotaan pienemmiksi palasiksi oikein pokasahalla ja pikatahtiin.

Lisää aiheesta

  • Viimeinen

    Kaikki loppuu aikanaan. Niin myös kolumnini. Melkein sata palstaa on paljon, kuukaudesta toiseen ja toiseen. Joskus on pakko vetää henkeä.

    Viimeinen virallinen palsta pakottaa pohtimaan, mitä on tapahtunut (omassa) pelaamisessa ja peliteollisuudessa sitten ensimmäisen vuonna 1998…
  • Sellofaanin suloinen suhina

    Tietoa peleistä tulee joka tuutista, radiosta, televisiosta, netistä ja lehdistä. Aina näin ei ole ollut.
    Nykyään peliuutisia ja pelejä sivuavaa tietoa löytää aviisista kuin aviisista. Internet pullistelee pelisivuja ja jokaisella pelillä on omat kotisivunsa. Pelikuvat, trailerit ja demot…
  • Oma imu paras imu

    Jotkin pelit imuttavat, jotkin eivät. Joskus huonokin peli voi niitata nojatuoliin viikoksi. Mikä tekee pelistä imukykyisen?
    Pelit imuttavat meistä jokaista eri tavoin. Toinen jumittuu yksinkertaiseen puzzlepeliin, toinen tutkailee sivilisaationsa etenemistä aamuyöhön kolmannen ihmetellessä…