Kuollut, kuolleempi, kuollein
Ruudun takaa
Millaisen muistokirjoituksen laatisit itsestäsi, jos olisit sattunut kuolemaan jo eilen? Mitä tuli tehtyä ja mitä jäi tekemättä? Brasilialaiset Fábio Moon ja Gabriel Bá pohtivat tätä sarjakuvassaan Daytripper.
Elämä on usein pienestä kiinni – huolimaton askel, varomaton liike, väärä ajoitus – ja kuolema korjaa. Yksin New Yorkissa voi kuolla suosikkikirjailijani Lawrence Blockin mukaan kahdeksalla miljoonalla eri tavalla (Eight Million Ways To Die, 1982). Myös Brasiliassa kuollaan monin erin tavoin. Ja Etelä-Amerikassa kun ollaan, maaginen realismi on voimissaan, eikä kaikki kuolema suinkaan ole faktaa.
Yesterday
Brasilialaista sarjakuvaa ei meillä ole julkaistu. En muista ensimmäistäkään, eikä googlettamallakaan muisti virkisty. Jo siksi Egmontin tuore Daytripper on merkkiteos. Tosin sen on alunperin lehtisarjana julkaissut pohjoisamerikkalainen suurkustantamo DC, Vertigo-tuotemerkillään.
São Paulosta kotoisin olevat ja siellä vieläkin asuvat veljekset Fábio Moon ja Gabriel Bá kertovat sarjakuvassaan Brás de Oliva Domingos -nimisen lehtimiehen ja kirjailijan elämästä, ja tietysti monista mahdollisista kuolemista. Brás on nimittäin nuorena miehenä töissä sanomalehdessä, jossa hänen tehtäviinsä kuuluu kirjoittaa muistokirjoitukset viikon mittaan menehtyneistä merkkihenkilöistä. Työ lyö leimansa ja Daytripper-sarjakuvassa saa olla tarkkana, missä kulkee oikean ja kuvitellun kuoleman raja. Tai siis kaikkihan sarjassa on fiktiivistä, mutta hyvin kerrottuna tarina ja sen tapahtumat nousevat siivilleen ja alkavat elää oikeaa, omaa elämäänsä, mistä kirjalle suuri plussa.
Imagine
Daytripper koostuu kahdestatoista kohtauksesta Brás de Oliva Domingosin elämässä, alkaen lapsuusmuistoista ja päättyen Vanhus ja meri -henkiseen loppukohtaukseen. Brásin elämää ei kerrota kronologisesti, vaan sitä valotetaan eri vuosilta aina tarinan tarpeitten mukaan. Tällainen kerrontatapa on tuttu muun muassa Pulp Fiction -leffasta ja hyvin se toimii tässäkin. Lopputulos on paljon enemmän kuin osiensa summa.
Piirrokset on tehty rennosti, luonnosmaisesti ja ne on väritetty ymmärtääkseni vesiväreillä. Joka tapauksessa lopputulos on hienon maanläheinen ja päiväkirjamaisen todentuntuinen. Juuri näin tapahtumia taltioitiin ennen digiaikaa, manuaalisesti piirtäen.
Pieni kauneusvirhe Egmontin muuten kovin tyylikkäässä kovakantisessa versiossa on muutamalla sivulla tapahtunut painovärien vaihtuminen. Pahimmillaan se on kohtauksessa, jossa Brás tapaa kaupassa tulevan vaimonsa. Alkuperäisteoksessa henkilöiden kasvoilla on herkkää punaa, Egmontin versiossa vampyyrimäistä vihreää. Sisältöön tulee kieltämättä uutta särmää, mutta tässä tapauksessa sitä ei olisi tarvittu.
Tästäkin huolimatta Daytripperiin kannattaa tarttua. Se panee miettimään. Ja jos et minua muuten usko, niin usko muita: Daytripper oli ehdolla vuoden sarjakuvaromaaniksi tammikuun lopussa järjestetyillä Angoulémen sarjakuvafestivaaleilla. En ole kehuineni yksin.
Wallu
- Fábio Moon, Gabriel Bá: Daytripper, Egmont 2012, 256 sivua, hinta noin 20 euroa.
