Aku Ankka ja Tex Willer ovat siirtyneet useiden eri piirtäjien myötä sujuvasti isiltä pojille ja pidemmällekin. Nyt tähän samaan ikuisuusjatkumoon pyrkii myös Lucky Luke.
Tapasin joskus 1980-luvulla Helsingin sarjakuvafestivaaleilla Lucky Luken piirtäjän, nimimerkki Morrisin (Maurice de Bevere, 1923-2001). Kuivakkaasta piirrosjäljestään tunnetuksi tullut piirtäjä osoittautui itsekin kovin kuivakkaaksi tyypiksi. Hyvä ystäväni ja Punaniska-näköishahmo Rauli "Rallu" Nordberg oli tehnyt ihailemastaan sarjasta Morrisille lahjaksi tyylikkään pastissin, jossa Daltonin veljeksistä se tyhmin ja nälkäisin eli Averell popsi hyvällä ruokahalulla veljensä Joe Daltonin jalkaa. Herra Morris tuskin hymähti kuvan nähtyään ja teos siirtyi vaivihkaa jonnekin sivummalle.
Mutta eihän sarjakuvapiirtäjän kummoinenkaan humoristi tarvitse olla, riittää kun käsikirjoittaja hallitsee vitsin väännön. Näin oli parivaljakko Morris-Coscinnyn kanssa. Morrisin alkuaikoina yksin väsäämät Lucky Luket ovat yksioikoisia seikkailukertomuksia, mutta kun Asterixista tuttu René Coscinny (1926-1977) tarttui sarjaan, se sai kaviot alleen.
Coscinny on varmasti yksi sarjakuvahistorian nerokkaimmista käsikirjoittajista. Hän pystyi muutamalla nasevalla lauseella luomaan hahmoilleen uskottavan persoonallisuuden. Seuraava keskustelunpätkä käyköön esimerkistä:
"Vielä kerran, kuka minä olen?"
"Sinä olet idiootti!"
"Hienoa! Sen vain halusinkin tietää!"
Tuskin jäi kenellekään epäselväksi, ketkä siinä kinastelivat.
Mutta aika kuluu ja sankarit saavat väistyä. Luken tekijäparivaljakosta poistui ensin Coscinny. Häntä paikkaamaan palkattiin useitakin käsikirjoittajia, mutta heikoin tuloksin. Egmontin juuri uudelleenjulkaisema Yksikätinen rosvo on hyvä huono esimerkki tältä kaudelta: väkinäistä vitsinvääntöä alkuperäispiirroksin.
Morrisin kuoltua olisi luullut sarjan jo lopahtavan, mutta kuka nyt hyvin lypsävää lehmää tappaisi, ja niin alettiin kuumeisesti etsiä uutta piirtäjää. Achdé (oik. Hervé Darmenton, 1961-) vastasi siveltimellään kustantajan huutoon, ja näin saivat alkunsa Lucky Luken uudet seikkailut. Kaunis Quebec -albumin kannessa komeilee uuden alkua osoittava numero yksi. Ja hyvin Achdé Morrisin saappaat täyttää. Kuvat ovat kelvollista katsottavaa ja väritys on kehittynyt Luken alkuajoista raikkaampaan suuntaan.
Jos Kaunis Quebec johonkin kaatuu niin käsikirjoitukseen. Herra Gerra on mahduttanut kirjaan liikaa toimintaa ja historiaa, eikä hahmojen kunnolliseen tyypittelyyn ole jäänyt aikaa. Samasta tuutista joka rosvo.
Saatuaan Asterix-kirjastonsa valmiiksi Egmont aloittaa nyt Lucky Luke -kirjasarjan julkaisemisen sarjan keskeltä. Koviin kansiin on koottu kolme 60-luvun alun albumia. Kustannusteknisistä syistä kirjan sarjat on uudelleen suomennettu, mikä on vahinko, sillä pidin aikaisemmista Otavan käyttämistä Heikki Kaukorannan käännöksistä. Kun Luke ennen meni sepän luo hevostaan kengittämään, hän sanoi: "Terve!" Nyt, astuessaan ilmeisesti hevostenkengitysvirastoon, Luke toteaa lakonisesti: "Päivää." Komea kirja kuitenkin.
