Mallista on helppo piirtää. Sen todistaa Sangatsu Mangan markkinoille tuoma Manga - piirtäjän opas. Mutta mitä jos malli onkin elävä ja liikkuu koko ajan?
Mangaa ja animea ei voi lähikuukausina välttää vaikka kuinka tahtoisi. Siitä pitävät huolen Helsingissä syyskuussa avattava suuri japanilaisen sarjakuvan näyttely Mangaa ja japanilaista nykytaidetta ja syksyllä Suomen ensi-iltansa saava Hayao Miyazakin uusin Liikkuva linna (Howl's Moving Castle) -elokuva.
Näyttelyn myötä markkinoille ilmestyy uskottavasti mangaa muodossa jos toisessakin. Sangatsu Manga otti varaslähdön ja julkaisi jo keväällä piirustusoppaan kaikille mangafaneille. Sen on kirjoittanut ja kuvittanut 17-vuotias Katy Coope. Tekijän iästä voisi äkkiseltään päätellä, että tätä kirjaa tuskin on suunniteltu kaltaisilleni piirtäjävanhuksille, mutta ei anneta sen häiritä vaan tartutaan rohkeasti chibiä hiustupsusta.
Pikainen selaus paljastaa, että oppaassa ei kerrota itse sarjakuvan tekemisestä mitään, annetaan vain alkeisopastusta hahmojen piirtämisessä. Mikä sekin on toki perusteltua, onhan hyvä piirustustaito yksi sarjakuvan tekemisen peruspilareista.
Mutta sittenkin... Eikö sarjakuvan pitäisi lähteä liikkeelle siitä, että tekijällä on jotain sanottavaa kanssaihmisilleen? Ja tämän sanottavan myötä syntyvät hahmot, joille tekijä antaa sarjassa tehtävän: luonteen, taustan, ulkoasun, jopa tavan puhua. Coope ei millään tavalla perustele, miksi hänen suunnittelemansa hahmot ovat sellaisia kuin ovat. Ainoa peruste hahmoille on se, että näin niitä on Japanissa viime vuosina piirretty ja ne näyttävät söpöiltä.
Kirjan mukaan kaikki hahmot saavat alkunsa pyöreistä muodoista. (Kuutiokin mainitaan peruselementtinä, mutta sitä käytetään vain taustarakennelmissa, ei hahmoissa.) Perusajatus on siis sama kuin Walt Disney -vainaalla hänen suunnitellessaan Mikki Hiiri -nimistä merkkituotettaan. Ja mikä ettei, ympyrähän on muotona ihmismieltä miellyttävin. Kaikkien markkinointitutkimustenkin mukaan.
Itse piirtämisen ongelmat ohitetaan näppärin oikopoluin. Esimerkiksi nenä, joka on mitä ilmeisimmin vaikea piirtää, hoituu Coopen mukaan käyttämällä hieman vinksahtanutta L-kirjainta ja silmät, jotka ovat mangan näkyvin elementti, hoituvat väärinpäin olevalla J-kirjaimella. Ja suu on tietysti O. Hoh hoo ja hymiö päälle.
Kirjan sijasta kehottaisinkin aloittelevia piirtäjiä hankkimaan ilmeikkäitä ystäviä, joiden pärstävärkkejä ikuistamalla oppii taatusti enemmän, ja palaute piirroksista tulee nopeasti ja joskus kiivaanakin.
Tällä välin Japanissa
Onneksi manga kaikkineen on monipuolisempaa kuin Manga - piirtäjän opas antaa ymmärtää. Jo 1960-luvulla japanilaisen sarjakuvan mestari Osamu Tezuka näytti Astro Boy -sarjan hahmoja luodessaan, että nenänkin voi piirtää monella tavalla, jopa perunanenä kelpasi.
Kuvallisesti komeinta jälkeä toukokuussa kehumani Hiroaki Samuran (Blade of the Immortal) ohella on tehnyt Takehiko Inoue Vagabond-sarjassaan. Jälleen kerran aihe on ammennettu samurai-ajalta. Nyt kertomuksen pohjana on kaikkien aikojen kuuluisin japanilainen miekkamies Miyamoto Musashi, jonka elämää on aiemminkin useaan otteeseen kuvattu kirjoissa ja elokuvissa ja tv-sarjoissa. Tarina ei siis kenties yllätä, mutta sen esillepano on kerrassaan upea.
Suosittelen Vagabondia luettavaksi ja katsottavaksi kaikille niille, jotka haluavat opetella oikeaa mangatyylistä piirräntää.
Mangaa
Manga - piirtäjän opas, Sangatsu Manga, 64 sivua, 7,90 euroa.
Vagabond (ilmestynyt 20 osaa englanniksi), Viz, 216 sivua, 9,95 dollaria.
