Kun Halo-peliin perustuva sarjakuva-albumi Halo Graphic Novel julkaistaan suomeksi, sen nimi on Halo Graphic Novel. Siinä on jokin logiikka.
Graphic Novel on edesmenneen sarjakuvaguru Will Eisnerin Yhdysvalloissa lanseeraama nimitys sarjakuvaromaanille. Comics kun tuntui Eisnerin korvaan väärältä sanalta esimerkiksi Art Spiegelmanin Maus-sarjasta puhuttaessa. Natsien kuolemanleireistä oli “koomisuus” kaukana. Suomen kielessä tätä murhetta ei ole, sillä sarjakuva on sanana neutraali. Vain muutama Nnirvin taannoin lanseeraama kukkahattutäti mieltää meillä sarjakuvan pelkästään lapsosten hauskuudeksi (Funnies).
Miksi Egmont sitten lanseeraa tänne suomenkielisen Halo-alpparin kannessa Graphic Novel -sanahirviön? Koska sopimus Marvel-kustantamon kanssa niin vaatii. Samanlaiset ulkomaisen kustantajan vaateet näkyvät myös esimerkiksi GUNNM eli Battle Angel Alita -manga-alppareitten kansissa. Japania ja amerikkaa pitää kansissa oleman. Tämä kaikki on tullut sarjakuviin elokuvien ja pelien puolelta. Jotta kansainvälinen markkinointi parhaiten tukisi suomalaistakin tuotetta, on kaikkinainen nimien ja logojen kääntäminen pahasta. Uskottavasti lähiaikoina Suomen seuraavaksi viralliseksi kieleksi määrätään kauppa- ja teollisuusministeriön mahtikäskyllä (Law and Order) englanti (tai sitten japani, kiitos innokkaiden otaku-sanien).
Janne Ankkasta tulee ikävä.
Suurta Haloa tästä alpparista on turha nostaa. Sinänsä tyylikkäät tekijänimet, kuten Simon Bisley (Slaine, Judge Dredd) ja Jean "Moebius" Giraud (Incal, Blueberry), eivät nosta teosta keskivertoa korkeammalle. Päinvastoin. Pahiten pettävät juuri kyseiset herrat. Moebiuksen sarja on sekä piirrosten ja sivujen ruudutuksen osalta kaameaa sekamelskaa: vanha herra sijoittelee ruutujaan sivuille kuin olisi juuri aloittanut aikuisopiskelijana Mäntsälän kansalaisopiston sarjakuvakurssilla. Ja sama ähky on vallalla Bisleyn sarjassakin. Tungokseen saattaa olla syynä liian pieni julkaisukoko. Eurooppalaisittain julkaistussa A4-alpparissa lopputulos olisi kenties ollut ilmavampi, nyt pienempi amerikkalaisformaatti rusinoi ja ruttaa kuvat. Käytetyt kirjasimetkin ovat sarjakuvaan sopimattomia. Onneksi jutut sentään toimivat.
Parhaiten Halonsa tekee mangapiirtäjä Tsutomu Nihei. 12-sivuinen tarina etenee tekstittä (okei, onhan siellä japaninkielisiä tehosteääniä) kuin höyryjyrä. Tehokkaasti ja tappavasti. Hyvin ovat Halot uunissa myös Joy Faerberilla, jonka tarinan ovat kuviksi keittäneet Ed Lee ja Andrew Robinson (Starman, Hawkman, Dusty Lonestar). Parasta koko alpparissa on silti lopun galleriaosuus, jossa on 22 taiteilijan näkemykset aiheesta Halo. Kuvallista herkkua on tarjolla muun muassa sellaisilta sarjakuvasuuruuksilta kuin Kent Williams, Geoff Darrow ja George Pratt.
Eisner tarkoitti graafisella romaanillaan koko kirjan täyttävää sarjakuvatarinaa. Sitä Halo ei ole. Koska se koostuu neljästä irrallisesta sarjakuvanovellista, sitä kai voisi kutsua nimellä Halo Graphic Short Stories. Tai lyhyesti vaikka Halo Shorts...
Unohda koko juttu.
Halosta
Halo Graphic Novel, useita eri tekijöitä, Egmont-kustannus, 2007, 128 sivua, hinta 14,90 euroa
Egmont julkaisi elokuussa DC Spesiaali -sarjassaan neljän jenkkilehden koosteen Warren Ellisin kirjoittamasta ja John Cassadayn piirtämästä Planetary-sarjasta. Kyseessä on liki Mooren Vartijat -luokkaa oleva, 27 lehden mittainen monikerroksinen supersankaritarina, joka myllertää maapallon oikeaa ja vaihtoehtoista historiaa ja liippaa läheltä myös Authority- ja Stormwatch-sarjoja. Mieleen tulee myös hakematta Mooren Extraordinary Gentlemen, sillä tässäkin on mukana tuttuja Sherlock Holmesista alkaen.
Sarjaa on koottu Yhdysvalloissa kirjoiksi vain 18 ensimmäisen lehden verran, koska sarjan päätösnumero odottaa vielä ilmestymistään. Sarjan alkupää julkaistiin lehtinä jo viime vuosituhannella, joten sarjan lopetus on kestänyt enemmän kuin kauan. Mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Ja 18 ekan lehden (ja kolmen cross-overin) luettuani olen valmis pitämään tätä Ellisin parhaana sarjana.
Jos olisin ollut Egmontin housuissa, olisin odottanut viimeisenkin lehden ja julkaissut koko tarinan yksissä kansissa. Näin pätkittäin luettuna satunnaisempi lukija putoaa viimeistään kahdeksannen lehden kohdalla kuin eno veneestä. (Olivatkohan ne jättiläisavaruusmuurahaiset siinä lehdessä?) Mutta silti: Nyt nopeasti kioskille ja rahat (6,90 euroa) Planetaryyn. Se kannattaa. Ja antaa toivottavasti Egmontille lisäpotkua koko sarjan Suomeen saattamiseksi.
