Roolipeleissä seikkaillaan aina puhtoisilla sankareilla, mutta Squaresoftin Saga Frontierin 2:n päähenkilö on vaihteeksi erilainen. Gustave on kuin kuningas Arthur, joka ei saanutkaan vedettyä miekkaa kivestä.
Monelle nimi Squaresoft on tuttu ainoastaan Final Fantasyistä. Squaresoftilla on kuitenkin myös toinen pitkän tien kulkenut rooliseikkailusarja, jonka jatkumoa Saga Frontier 2 oikeastaan on.
Saga-sarja on huiman suosittu Japanissa ja sen ensimmäiset osat tunnetaan Final Fantasy Legend- ja Romancing Saga -sarjoina. Saga Frontier oli ilmestyessään floppi ja kakkonen yrittää nyt paikkailla sitä, mikä meni vikaan.
Ilman animaa ei ole elämää
Tarina alkaa taistelukentältä, jossa kuningas Gustave XII johtaa joukkojaan. Taistelun ollessa kiihkeimmillään kotilinnasta kiirii ilosanoma: kuningas on saanut perillisen.
Nuori Gustave XIII on vanhempiensa silmäterä aina seitsemän vuoden ikään saakka, jolloin hänelle koittaa ensimmäinen kuninkaallinen velvollisuus, Firebrand Ceremony. Nuoren prinssin pitää tarttua maagiseen miekkaan, joka paljastaa onko nuorukaisesta hallitsijaksi.
Koe ei onnistu ja paljastuu, ettei Gustavessa ole lainkaan animaa, luonnon maagista energiaa. Energiaa pitäisi olla kaikissa elävissä olennoissa ja kuningas julmistuu lapsensa omituisuudesta. Hän kieltää poikansa, joka joutuu lähtemään äitinsä ja vanhan opettajansa kanssa maanpakoon.
Gustavesta kasvaa katkera kakara, sillä hän on kummajainen maailmassa, jossa taiat ovat arkipäivää. Hän aikoo vielä joskus päästä valtaistuimelle ja selvittää, miksi on juuri sellainen kuin on.
Pelin toinen pelattava päähenkilö on Wil Knights, nuori aarteenetsijä. Hänen tavoitteenaan on koluta tutkimattomia luolastoja ryhmänsä kanssa ja löytää mahdollisimman paljon rikkauksia. Jossakin vaiheessa kaksikon polkujen pitäisi risteytyä ja tarinoiden kietoutua toisiinsa.
Mälsää mättöä
Ennen kuin pelaaja pääsee kipittämään askeltakaan Gustavena, on katseltava läpi tapahtumaköyhä esittelyjakso, joka kertoo Gustaven elämän varhaisvuosista. Introa ei voi hypätä yli ja kestää parikymmentä minuuttia ennen kuin pelaaja pääsee padiin kunnolla käsiksi.
Tapahtumat ovat varsin yksinkertaisia. Lineaarinen juoni etenee pääasiassa ei-interaktiivisilla tarinanpätkillä, joiden välissä on tarkoitus kävellä tiettyyn paikkaan ja lahdata matkan varrella vastaan tulevan viholliset. Mitään muuta varsinaista vuorovaikutusta ei maailman ja pelihahmon välillä ole. Taustat ovat vain kauniita taustoja ja harvoilla vastaantulevilla ihmisillä on mitään hyödyllistä sanottavaa.
Suurin osa ajasta kuluu erilaisissa luolastoissa, kellareissa ja raunioilla taistellessa. Kun vastaan tulee vihamielinen epäkuollut, maahinen tai muu hirviö, siirrytään automaattisesti taistelumoodiin. Jos pelihahmon mukana on muuta porukkaa, voi valita, taisteleeko ryhmänä vai jollakin hahmolla yksin. Ryhmätappelussa vastaantullut vihollinen kutsuu usein kaverinsakin paikalle.
Taistelusysteemi on vuoropohjainen. Jokaisella ryhmän jäsenellä ja vihulaisella on yksi mättöyritys vuorossa. Käytettävissä on valikoima kullekin hahmolle ominaista magiaa ja aseita, joita kannattaa käyttää hahmon taitojen ja persoonallisuuden mukaan.
Miinusta tulee taisteluiden mitäänsanomattomuudesta. Itseään toistavat kahakat, tylsiä ja samantapaisia vihollisia vastaan alkavat puuduttaa nopeasti. Parasta antia ovat loppujen lopuksi kaksintaistelut, joissa liikesarjansa voi valita yksilöllisemmin.
Vesivärejä ja klassista musiikkia
Ensinäkemältä Saga Frontier 2 on silmiähivelevän kaunis. Kaikki taustat ovat upeaa, pastellinsävyistä vesiväritaidetta pienine yksityiskohtineen. Pudotus maanpinnalle tulee, kun näkee pelin hahmot. Ne ovat todella palikkaisia virityksiä ja tuntuvat sointuvan yhteen ympäristönsä kanssa kuin savusilli kaurapuuroon.
Taustalla soi koko ajan klassistyylinen musiikki, joka istuu hieman huonosti pelin henkeen. Sillä on ilmeisesti yritetty saada aikaan eeppistä vaikutelmaa, mutta pikemminkin se ärsyttää. Taistelukohtausten reippaampi musiikki ei ole juuri sen vetävämpää. Muut ääniefektit ovat tavanomaisia iskuja, mäjäyksiä tai suhahduksia ja varsinainen puhe hoituu pelkästään puhekuplilla.
Hyviä roolipelejä ilmestyy harvoin, eikä Saga Frontier 2 valitettavasti tuo mitään riemusanomaa nytkään. Se on pelattavuudeltaan on ihan kohtalainen ja laajuutta on lupailtu riittävän yli 140 tunniksi.
Gustaven kohtalo ei imaise mukaansa. Teennäinen, keskiaikatyylinen tarina ei antisankarilla roolitettunakaan jaksa innostaa ja viimeistään ikävystyttävät ja loputtomilta tuntuvat taistelut tappavat innokkaimmankin roolipelurin mielenkiinnon. Jos tämäntyyppinen perusroolipelaaminen lajityyppinä viehättää ja on jo läpikalunnut muut vaihtoehdot, Saga Frontier 2 saattaa kiinnostaa hetken.
70
