Pelintekijät ja pelaajatkin ovat pitkään unelmoineet pelistä, jonka maailma toimisi oikein ja tuntuisi aidolta. Segan kuulun pelisuunnittelija Yu Suzukin jättimäinen peliprojekti Shenmue pääsee tähän asti lähimmäksi unelmaa.
Sega
Dreamcast
Moninpeli: Ei.
Muuta: Sisältää passport-yhteysohjelman, jolla voi hakea netistä vinkkejä ja muuta sälää.
Kaupunki, jonka kadut ovat täynnä ihmisiä, joilla kaikilla on oikea elämä. Ihmiset menevät aamulla töihin, päivällä lounaalle ja palaavat illaksi kotiin tai lähipubiin. Päivällä katujen kiireinen ruuhka vaihtuu illaksi baarien ja loistavien valojen sekä humalaisten juhlijoiden öiseen neonmaailmaan. Jotta maailma tuntuisi aidolta, pitää siellä olla myös sää. Aurinkoista päivää saattaa seurata luminen aamu ja sen jälkeen maisemat ovat muutaman päivän lumisia ja kadut loskaisia.
Vuosi on 1986 ja paikka on Yokosuka Japanissa. Ryo Hazukin idyllisen suojattu elämä järkähtää, kun hän palaa kotiin vain törmätäkseen outoihin miekkosiin ja teräväkatseiseen lohikäärmekuvioiseen kaapuun pukeutuneeseen kiinalaiseen. Nämä kuulustelevat kovin ottein isukkia, joka ei olekaan sellainen puhdasotsainen suoraselkä kuin Ryo on luullut, vaan on nuoruudessaan sikaillut ja rötöstellyt Kiinassa.
Kiinalaiset hakkaavat isukin hengettömäksi ja Ryon tajuttomaksi. Viimeisinä sanoinaan Ryon syliin kuoleva isä lausuu tappajansa nimen: "Lan Di". Ryo vannoo kostoa ja lähtee matkalle kohti tappajia ja Kiinaa.
Puhuvia päitä
Jokainen päivä alkaa aamulla kotoa, mistä Ryo matkaa kulkemaan kaupungille johtolankojen perässä. Pääasiassa niitä metsästetään puhumalla ihmisten kanssa, mikä onkin aikamoista hakuammuntaa, sillä porukkaa on paljon ja kaikkien kanssa voi jutustella. Useimmilla tosin ei ole mitään järjellistä sanottavaa ja välillä homma menee täysin koomiseksi. Se on kai hinta siitä, että Ryo voi kysellä keltä tahansa vastaantulijalta vaikka sattuuko hän tuntemaan yhtään kiinalaista.
Keskustelut hoidetaan Kauniiden ja rohkeiden tyyliin äärimmäisinä lähikuvina. Kerrankin tunteita ja vitsejä välitetään myös eleillä ja ilmeillä. Tyypilliseen japsityyliin dialogi on surkean latteaa läpilukua, millä on onnistuttu pilaamaan lähes tyystin se mitä ilmeillä ja elekielellä on saatu aikaan.
Pahin pökkelö on päähenkilö Ryo, jonka ääni ei värähdä eikä ilme muutu vaikka eteen iskettäisiin millaista tunteiden paloa. Olisin mieluummin nähnyt ja kuullut pelin vaikka alkuperäisellä japaninkielisellä dialogilla ja englantilaisella tekstityksellä.
Tapaamisiin pitää saapua sovittuun aikaan ja useimmat kaupat, työpaikat ja ravintolat ovat auki vain tiettyinä aikoina. Usein pelissä joutuukin palloilemaan aikaa tappamassa tai sitten joutuu juoksemaan kauhealla kiireellä, jottei missaa tapaamista. Aikaa voi tappaa vaikka menemällä pelihalliin kokeilemaan Segan 80-luvun kolikkopelejä kuten Space Harrieria ja Hang-Onia, tai shoppailemalla.
Onneksi Shenmue ei ole pelkkää jutustelua. Ryo on ikänsä treenannut taistelulajeja ja pelin aikanakin voi harjoitella uusia liikkeitä. Osa tappeluista hoidetaan reaktiotesteinä, joissa pitää painaa oikeaan aikaan oikeaa nappia, minkä seurauksena Ryo hoitelee varsin filmaattisesti hidastusten kera vastustajansa katuun.
Myöhemmin mukaan tulee myös täysin vapaamuotoisia taisteluita, joissa Ryoa ohjataan aivan kuten missä tahansa mättöpelissä, tosin niistä poiketen vastustajia saattaa olla useampi kerrallaan. Mättöpelin upottaminen osaksi suurempaa peliä onkin mainio oivallus.
Peliin tulee kummasti tunnelmaa, kun Ryon kaltoin kohtelema kaveri on kerännyt jengin mukaansa ja odottaa aamusella Ryon kotiovella kosto mielessä. Mukana on liuta muitakin pieniä minipelejä, kuten trukeilla kisailua satamassa, johon Ryo värväytyy töihin.
Minipeleistä huolimatta Shenmuessa on hieman liikaa päämäärätöntä haahuilua. Toisaalta se, ettei peli vie pelaajaa tiukasti ohjissaan sopii hyvin pelin vapaaseen maailmaan, mutta välillä suoraan sanoen kyllästyy tunnelmoimaan ja nuuskimaan nurkkia ja haluaisi vain päästä eteenpäin.
Peli on oikeasti Shenmue Part 1: Yokosuka. Kokonaisuudessaan Shenmue on alunperin tarkoitettu yli kymmenosaiseksi jatkotarinaksi, josta tämä on vasta ensimmäinen osa. Pelissä ei koskaan päästä Lan Din kimppuun, eikä edes Kiinaan, vaan peli päättyy Ryon kotikaupungin satamaan. Tarina loppuu ennen kuin se edes pääsee kunnolla alkuun.
Shenmue kannattaa unohtaa jos odottaa peliltään tiukan tiivistä ja tarkasti etenevää juonta. Shenmuessa ympäristö ja pelin maailma ovat pääosassa, eikä pelistä saa juuri mitään irti jos vain etenee putkinäköisesti kohti tavoitetta katsomatta lainkaan sivuilleen.
Erikoiseksi Shenmuen tekee se, miten pelin maailma on saatu edes jollain tapaa uskottavaksi. Tyypillisesti peleissä hahmot ovat vain pelaajaa varten ja keskimäärin pelien ympäristöt ovat autioita tai niissä on vain pelaaja ja vihollisia. Shenmue rikkoo kaavan ja täyttää oman pienen maailmansa ihmisillä ja tapahtumilla.
Sääli ettei Shenmue pelinä ole paljon muuta kuin perinteinen seikkailu, jossa esineiden sijasta ravataan ihmisten perässä ja kisaillaan välipaloina pikkupeleissä ja pätkitään pahiksia kuonoon. Mukavaahan sekin on, mutta hieno maailma olisi ansainnut paremman pelin.
Shenmue kannattaa silti katsastaa jos kiinnostaa lainkaan millaiseksi pelien maailmat voisi parhaimmillaan tehdä. Omasta asenteesta riippuen Shenmue on joko löysä floppi tai yksi viime vuosien mullistavimmista peleistä.
