Sänkivaaralainen Arkisoftware on iskemässä omien sanojensa mukaan kultasuoneen. Heidän jo toista vuotta työn alla ollut SimFinn-simulaationsa ilmestyy näillä näkymin juuri sopivasti yhtä aikaa PlayStation 2:n Euroopan-ensi-illan kanssa.
Miksi näin suuri panostus vielä julkaisemattomaan pelikoneeseen, Arkisoftwaren johtaja Mikko Mäkinen? "No joo, olisihan me voitu tehdä se tavallisellekin Pleikkarille, mutta toisaalta päästäksemme käsiksi realistiseen, pelin idean ansaitsevaan toteutukseen tarvitsimme uusinta teknologiaa", hän vastaa.Eikä käy kiistäminen, etteikö SimFinn näyttäisi ensimmäisten demojen perusteella oikeaoppiselta. Räntäsade piiskaa mutamälliköitä suvereenisti, pakkasviima heiluttaa lumen alla kököttäviä vaivaismäntyjä vakuuttavasti ja kokonaisuutena kaamosajan tunnelma on tavoitettu valloittavasti. Taiteilija Esko Pääkkönen on myös yltänyt uskomattomiin sfääreihin. Paletissa on säästelty: murretut, synkät värit on valittu huolella ja tasaisenharmaat lakeudet on mallinnettu taidolla viimeistä pikseliä myöten.Ulkoiset puitteet ovat siis kunnossa. Mutta miten itse peli, pääpelisuunnittelija Ville Virtanen? "No meillä on tarkoitus kuvata ihan tavallisen jumalan selän takana asuvan suomalaisen työttömän elämää, päivä päivältä." Mutta eikös tuo nyt kuulosta hieman tylsältä näin ensialkuun, voisitko kertoa mitä pelissä oikein tapahtuu? "No eihän siinä tietenkään tapahdu paljon mitään jos katsoo asiaa toimintapeliviihteen näkökulmasta. Sehän on koko pelin pohjimmainen idea ja realismin hinta. Olemme kuitenkin yrittäneet etsiä pienistä, tavallisista arkipäivän asioista jännitystä ja haastetta ja olemme onnistuneet siinä mielestämme ansiokkaasti."Pelin alussa sankarin voi tietenkin nimetä kaimakseen tai halutessaan vaikkapa parhaimmaksi kaverikseen tai pahimmaksi vihamiehekseen. PlayStation 2:een kytkettävän digitaalikameran kautta hahmon kasvot voi kuorruttaa halutessaan omalla hipiällä. Muidenkin strategisten ruumiinosien digitaalista siirtomahdollisuutta pohditaan parhaillaan.Jo heti ensimmäinen episodi on haasteellinen. Pelaajan on toimeentulon turvaamiseksi päästävä keinolla millä hyvänsä kirkonkylille sosiaalitoimistoon raha-asioille yhden pelipäivän aikana, muuten nälkä alkaa kalvaa ja game over uhkaa. Jokaisessa kunnon pelissä on oltava kaahausperiodi, joten pelaajan ensimmäinen tehtävä on körötellä liiterissä lojuvalla Trabantilla kylille, jos pakkasen hyydyttämä auto hyrähtää henkiin. Teknikonalut voivat hyppiä tässä vaiheessa onnesta, sillä ilman konepellin alle vilkaisemista homma hyytyy lähtöruutuun. Eikä kyseessä ole mikään hanikanvääntöpelleily vaan huolella yksityiskohtia myöten mallinnettu moottori on pantava palasiksi ja etsittävä vika omin avuin. Työkalut on tietysti käytävä pöllimässä vaikka haulikkohullun naapurin vajasta, kunhan pihalla pörräävän vahtikoiran ensin saa harhautettua takavasemmalle.Lopulta matka pitkin lumista auraamatonta "pikataivalta" pääsee vauhtiin. Vauhtia on kuten arvata saattaa niukalti ja lopulta bensakin loppuu kesken. Pelaajan on pakko iskeytyä jalkapatikkaan ja suunnattava kohti lähintä huoltamoa. Oivaltava pelaaja oikaisee läheisen metsän läpi ja varmistaa perillepääsyn virka-aikaan. Metrisen hangen läpikahlaaminen on sekin mallinnettu upeasti, lumi pöllyää ja lumen peittämät kuusenoksat vihmovat kasvoja.Lopulta pelaaja pääsee perille sosiaalitoimistoon ja SimFinnin reaaliaikainen strategiapeliosuus voi alkaa. Pelintekijät ovat ylpeitä saavutuksestaan. Pelaajan on löydettävä oikeat lomakkeet yli sadanviidenkymmenen lomakkeen joukosta, etsittävä oikeat liitteet ja tositteet, käytävä kesken kaiken verotoimistossa ja kirkkoherranvirastossa. Säpinä on melkoinen mikäli haluaa saada raha-asiansa kuntoon aikataulussa.Mukana on myös erinomainen toimintapeliosuus, jossa on etuiltava lääkärin vastaanotolla ja saatava käteensä lääkärinlausunto alle viidessä minuutissa. Episodi on eittämättä haasteellinen. "Jo 15 pelitestaajaa on irtisanonut itsensä jäätyään jumiin lipukeviidakkoon", toteaa pelintestaajapomo Erkki Raivio. "Toisaalta mitäpä me tekisimme pelitestaajilla, jotka eivät pääse alkua pitemmälle."Lopulta kukkaro paksumpana pelaaja voi kipaista paikalliseen keskiolutkuppilaan juhlimaan suoritustaan. Tunnelma on tallennettu jälleen huolella. Savun hämyinen ilmapiiri, jukeboksista kaikuva itsetuhoinen rallatus ja nurkassa nököttävä ihkaoikea 20 pennin pajatso luovat järisyttävän tunnelman. Puhuminen tai pukahtaminen ei ole tarpeen vaikka sekin on periaatteessa mahdollista. Ilta kuluu rattoisasti ilman äänihuulien käyttöä.Erityisen ylpeitä Arkisoftwaren kaverit ovat pajatson mallinnuksesta. Syykin on ilmeinen. Pelipajan kahvihuoneesta löytyy peräti kaksi mekaanista klassikkopajatsoa. Pelintekijät ovat intohimoisia jasson pelaajia ja aikataulussa pysyminen onkin käynyt melkoiseksi haasteeksi. "On siinä tekemistä kun yrittää repiä koodaajia jassosta irti", huokailee johtaja Mäkinen.Lopulta juhlat loppuvat ja arkiset aamuaskareet odottavat. Pelaajan on pantava pökköä pesään ja kiehautettava aamupuuro. Ja se on tietenkin lapottava sisään vapisevin käsin mahdollisimman nopeasti ennen kuin kylpyhuoneen kutsu käy liian voimalliseksi. Tavallisellakin peukalo-ohjaimella elämys on sanoinkuvaamaton, mutta vasta tarkoitusta varten kehitetyllä erikoisohjaimella, vinkeästi vispaavalla motoroidulla lusikalla episodi pääse oikeuksiinsa. Tehokkaimmillaan kokemus on kun kiehauttaa oheismateriaaliksi viiden minuutin vellin. Pelin deluxe-version paketissa tuleekin mukana pari pikavellipussia ja rullallinen vessapaperia.Suupielet ja rinnukset puuron peitossa poistuin Arkisoftwaren toimistosta. Suomalainen pelitalo on nousemassa aikakirjoihin maailman pisimmälle mietityllä ja realistisimmalla simulaatiollaan. Suomalaiseksotiikka vetoaa myös varmasti aina yhtä Suomi-hulluihin japanilaispelaajiin. Bonuslisukkeena pelissä ovat tietenkin aidot, oikeat revontulet. Ne singahtavat taivaalle ohikiitäväksi hetkeksi vuoden kiivaan tahkoamisen jälkeen.
