Sata vuotta on kulunut ensimmäisestä suomalaisesta sarjakuvakirjasta. Sen kunniaksi kaikki kynnelle kykenevät julkaisevat nyt sarjakuvakirjoja. Sadoittain.
Työpöydälleni viimeisen kuukauden aikana kertyneistä sarjakuvauutuuksista riittäisi tarinaa koko lehden täydeltä. Poimitaan vain rusinat pullasta eli aloitetaan paremmuusjärjestyksessä. Ja otetaan kotimaiset ensin.
Kurkku poikki
Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet (WSOY) on syksyn sarjakuvatapaus. Se kertoo karun eleettömästi laittoman maahanmuuttajan tarinan nykypäivän Euroopassa. Marokkolainen ompelija Rashid jättää lapsensa ja vaimonsa kotimaahansa taatakseen heille edes jonkinmoiset elämisen edellytykset ja lähtee laivalla Euroopan Onnelaan rahaa ansaitsemaan. Mutta Eurooppa ei olekaan sellainen, miksi Rashid sen kuvitteli. Tietäväisen sarjakuvassa Eurooppa näyttää synkän puolensa – sen, jota me täällä rikkaassa Pohjolassa emme koskaan kohtaa tai sitten ummistamme siltä totaalisesti silmämme.
Muistan, miten taannoisen Saksassa tapahtuneen ruokamyrkytyshysterian jälkeen uutiskuvissa näytettiin, kuinka onnettomat espanjalaiset puutarhurit joutuivat kantamaan kurkkunsa kaatopaikalle ja vaativat muulta Euroopalta ja etenkin Saksalta vahingonkorvauksia. Minäkin olin kovin murheissani espanjalaisviljelijöiden epäreilusta kohtelusta. Tietäväisen kirjan luettuani espanjalainen puutarhurointi ei enää sympatiaani saa. Tuskin tekee mieli ostaa edes espanjalaista tomaattia. Lue kirja, niin tiedät miksi.
Ainoan miinuksensa Näkymättömät kädet -kirja saa prameasta ulkoasusta. Ensimmäinen painos on suunnattoman suuri ja kovakantinen – mieleen tulee Juhla-Kalevala, jonka paikka on olohuoneen kirjahyllyn edustavimmalla paikalla. Pölyttymässä. Aiheensa ajankohtaisuuden ja puhuttelevuuden vuoksi kirjasta olisi pitänyt ottaa kansanpainos, halpa pokkari, joka sujuvasti mahtuu jokaisen suomalaisen povi- tai perstaskuun ja tulee sieltä vaikkapa työmatkoilla kunnolla luetuksi. Ja sitten seuraava painos espanjaksi, kiitos. Kun aurinkorannoilta tulee seuraava vihanneslasti lentäen Suomeen, pakataan paluulento täyteen espanjankielisiä Näkymättömiä käsiä (Manos invisibles). Se olisi kulttuurivientiä se.
Kurkut poikki kreikkalaisiltakin
Petri Hiltusen uutuuden – Anabasis (Arktinen Banaani) – on kirjoittanut herra nimeltä Ksenofon. Kyseessä on maailmanhistorian ensimmäinen silminnäkijän kirjoittama sotareportaasi ja tarinan tapahtumat sijoittuvat aikaan 400 vuotta ennen Kristusta. Eli ei siis aivan tuoretta sotahistoriaa.
Tarttumalla Ksenofonin kertomukseen Hiltunen on harpannut urallaan huiman askeleen kohti kuolemattomuutta. Kannen maalausta myöten kirjan kuvitus on Hiltusta parhaimmillaan ja se kestää vertailun kansainvälisiin verrokkeihinsa kuten Eric Shanowerin Troijan sodasta kertovaan Age of Bronze -sarjaan tai vaikka Jacques Martinin klassiseen Alix-sarjaan, josta siitäkin on uusi osa suomeksi ilmestynyt (Tulivuoren uhrit).
Itse tarina on yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen: 10 000 kreikkalaista palkkasoturia tulee huijatuksi mukaan sotaretkelle, joka päättyy surkeaan tappioon syvällä Persian valtakunnan sydämessä. Kreikkalaiset eivät kuitenkaan myönnä tappiotaan ja luovuta aseitaan, vaan lähtevät epätoivoiselle paluumatkalle kimpussaan koko miljoonamiehinen Persian armeija. Paluumatka ei sitten olekaan kovin helppo eikä yksinkertainen, mistä todistuksena sekin, että nyt ilmestynyt 64-sivuinen Anabasis: Kyyroksen sotaretki on vasta tarinan alku. Ja jatkoa odotan jo nyt vesi kielellä.
Kurkkua kuivaa
Arktiselta Banaanilta on tulossa myös mielenkiintoinen klassikkopainos. Ami Hauhion piirtämä ja Reino Helismaan kirjoittama Maan mies Marsissa -sarja ilmestyy vihdoin alkuperäisessä sivuformaatissaan. Edellinen, vuonna 1947 ilmestynyt albumiversiohan rikkoi raa’asti sivutaiton ja käsitteli sarjaa kuin kuvakirjakuvitusta. Ja siitä huolimatta kyseistä opusta on myyty antikvariaateissa vielä viime aikoina lähes sadan euron kappalehintaan. Kateuden herättämiseksi kerrottakoon, että minulla oli näitä taannoin viisi, ostettuna joskus 70-luvun lopulla hämeenlinnalaisesta divarista markan kappalehintaan. Ei ole enää.
Maan miestä odotellessa voi lukaista sarjakuvapomo Otto Sinisalon kirjoittaman ja supersarjakuvaguru Rami Rautkorven yhteistyön tieteistuotoksen eli Fasilitaattori-albumin. Siinä mennään eikä meinata. Esipuheessa Tähtivaeltaja-Jerrman vertaa tekijöitä Ellisiin, Millariin ja Morrisoniin, mutta vertailu on turhaa. Sarja on ihan kelpoa seikkailua tylyssä tulevaisuudessa, hahmot on piirretty hyvin, mutta teknisten taustojen piirtäminen on vielä viime vuosituhannelta. Ajalta ennen harppia ja viivoitinta.
Ja lopuksi on kenties annettava ahkeruus- ja peräänantamattomuuspalkinnot Miha Rinteelle Lopunperä-sarjan toisen osan omakustantamisesta ja Ken Mikaelille, joka on saanut esikoisalbuminsa (Egomania: Naurutalon vangit) Banaanin kustannettavaksi ja vielä oikein Näitä tulee kokonainen sarja -lupauksin, vaikka jutusta tuntuu unohtuneen juoni tykkänään. Kuvat ovat toki kelvolliset.
Angry Birds -sarjakuvakin
Tätä se minun uneni tiesi: Nyt on Angry Birds sarjakuvanakin, netissä tietenkin. Moon Festival -sarjaa piirtää kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ankkapiirtäjä Kari Korhonen. Jopa niin hyvin, että Angry Birds -sarjakuvaa ei hevin kotikutoiseksi uskoisi. Parempaan olisi tuskin kukaan Suomessa yltänyt. Persoonallisempaan ja mielenkiintoisempaan kyllä.
– Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet, WSOY 2011, 216 sivua, hinta noin 27 euroa
– Ksenofon – Hiltunen: Anabasis – Kyyroksen sotaretki, Arktinen Banaani 2011, 64 sivua, hinta noin 20 euroa
– Sinisalo – Rautkorpi: Fasilitaattori – Maailmankaikkeuden vaarallisin mies, Zum Teufel 2011, 64 sivua, hinta noin 16 euroa
– Miha Rinne: Lopunperä 2 – Ison Mustan Pöön Suo, Lehmäoja 2011, 48 sivua, hinta noin 16 euroa
– Ken Mikael: Egomania – Naurutalon vangit, Arktinen Banaani 2011, 64 sivua, hinta noin 13 euroa
– Kari Korhonen: Angry Birds – Moon Festival, http://shop.angrybirds.com/blogs/moon-festival
