Sattuman kauppaa

Erilaisten pelien parissa puuhastellessa tulee välillä miettineeksi yhtä ja toista. Enemmän ehkä sitä toista.

Niin rooli- kuin tietokonepeleihin kuuluvat oleellisesti niiden sääntöihin liittyvät eri mahdollisuuksien todennäköisyydet. Tapahtumien satunnaisuudessa ja niiden ilmenemismuotojen määrittelyssä riittääkin pohtimista tuntikausiksi. Vaikka todennäköisyysmatematiikan teoriat eivät itseä kiinnostaisikaan, lienee jokainen kuitenkin joskus törmännyt niiden käytännön seurauksiin.

Ei ole ihan harva kerta, kun pelaaja iskee nyrkkinsä pöytään harmistuessaan epätodennäköisen (ja ikävän) tapahtuman osuessa omalle tai hahmon kohdalle. Mikäpä sen inhottavampaa, kuin juuri sen yhden prosentin katastrofimahdollisuuden toteutuminen kriittisessä tilanteessa! Kyllähän sen jokainen tietää, että todennäköisyydet pitävät paikkansa. Välillä vain tuntuu siltä, että kaikki epätodennäköiset sattumat osuvat murhaavalla varmuudella juuri omalle kohdalle.

Tosielämässä kukaan ei (kai) ole määritellyt, kuinka usein keskimääräinen ihminen epäonnistuu jossakin tietyssä tilanteessa. Jos olisikin, todennäköisyys mokailuun olisi varmasti pienempi kuin pelimaailmassa. Tämä tietysti siksi, että sekä upeilla onnistumisilla että surkeilla koheltamisilla saadaan peliin enemmän väriä ja tapahtumia. Pelkkä tasapaksu ja varma puurtaminen ei välttämättä jaksaisi innostaa pelaajia kovin pitkään sekään.

Eräänä päivänä pohdiskelin, kuinka monen pienen ja ennalta-arvaamattoman sattuman kautta tosielämän asiat tapahtuvat ja eteenpäin soljuvat. Elämämme on jatkuvaa valintojen ja ratkaisujen tekoa, ja jokaisesta eri lailla tehdystä valinnasta olisi voinut seurata jotakin ihan muuta. Valitettava tosiasia on, että ihminen harvemmin saa tietää, mitä olisi tapahtunut jos hän olisi tehnyt jonkin toisen ratkaisun.

Jossittelua

Niinkin arkinen asia kuin tämän palstan kirjoittaminen, johtuu monesta pienestä ja ennalta arvaamattomasta jonkun tekemästä valinnasta. Katsotaanpa taaksepäin:

 

Jos olisin aikanaan valinnut Atarin pelikonsolin Mattelin sijasta, en olisi EHKÄ koskaan kiinnostunut Dungeons & Dragonsista (joka oli vain Mattelille). Näin ollen en olisi ollut kiinnostunut ottamaan selville, millaiseen ihmepeliin tuo videopeli pohjautui.

Jos en olisi huomannut aamulehdessä ollutta juttua roolipeleistä, en EHKÄ koskaan olisi tilannut postitse ensimmäistä D&D -peliäni. Näin myös kiinnostukseni roolipeleihin olisi voinut jäädä kunnolla syttymättä.

Jos en olisi nähnyt Wargames-elokuvaa, en olisi EHKÄ hankkinut tietokonetta (C64) heti sitä seuraavalla viikolla. Tällöin olisin tuskin ostanut ensimmäisiä Mikrobittejäkään.

Jos en olisi kirjoittanut kommentteja lehden peliesittelyistä silloiselle päätoimittajalle, en olisi EHKÄ koskaan tullut hänelle tutuksi. Näin minua ei myöskään myöhemmin olisi kutsuttu Peliluolaa kirjoittamaan.

Jos en olisi tehnyt omia roolipelejä ja kaupannut niitä postitse, ei nykyinen pomoni olisi EHKÄ koskaan tullut tuntemaan minua. Niinpä en myöskään olisi nykyisessä työssäni pelien parissa.

Jos ei Mikrobitin toimitus olisi kyllästynyt Peliluolaan, en EHKÄ koskaan (!) olisi lopettanut sen kirjoittamista. Enpä sitten myöskään olisi koskaan ryhtynyt kirjoittamaan Pelit-lehteen.

Mutta näin monta satunnaista tapahtumaa on kuitenkin toteutunut. Yhdessä ne ovat aiheuttaneet sen, että tässä kirjoittelen. Enkä ole siitä ollenkaan pahoillani.

Toisaalta, JOS olisin jättänyt pelit ja koneet vähemmälle, keskittynyt opiskeluun tosissani, hakeutunut oikeisiin miesten hommiin ja pyrkinyt tosissani huipulle, kukapa tietää, mikä nyt olisin? Demareitten presidenttiehdokas, Porin Ässien maalivahtivalmentaja, Ranuan VPK:n päällikkö vai työtön diplomi-insinööri? Siinäpä se.

 

Mieti siis, kun ensi kerran teet minkä tahansa vähäpätöiseltä tuntuvan valinnan. Juuri se voi muuttaa elämäsi kokonaan. Mihin suuntaan muutos tapahtuu verrattuna muihin mahdollisuuksiin, sitä et ehkä koskaan saa tietää. Mystistä.

Figuuripoliisi

Suomi saa syyskuussa ensimmäisen figuuripoliisinsa. Virka on perustettu Englannin johtavan pelitalon Games Workshopin avustuksella. Figupoliisin tehtävänä on valvoa, että kaikki GW:n figut maalataan virallisin maalein ja virallisin siveltimin tarkasti oikean värisiksi. Minkäänlainen oma ideointi tai pelaajan mielikuvituksen käyttö ei siis ole enää sallittua, puhumattakaan muiden kuin virallisten maalien käytöstä.

Figuuripoliisi kiertää GW:n tunnuksin merkityllä Rhinollaan ympäri maata Virallinen Värikartta ja Oikea Maalausopas mukanaan. Hänellä on normaalit poliisimiehen valtuudet. Esimerkiksi kotitarkastus pelaajan asuntoon voidaan suorittaa, mikäli kaksi henkilöä ilmiantaa hänen maalanneen jonkun GW:n miniatyyrin vastoin virallista ohjetta. Väärin maalatut figuurit sekä maalaamiseen käytetyt välineet tuomitaan menetetyksi valtiolle. Takavarikoiduista figuista on tarkoitus järjestää vuosittain näyttely, jonka tarkoituksena on saada nuoret maalarit miettimään holtittoman maalailun seurauksia.

Jokainen voi miettiä, millaiseen kaaokseen väärä vapaus johtaa. Mitä ihmettä siitä tulisi, jos jokaisella pelaajalla olisi oma näkemys Bretonnian Velhottaresta? Entä jos joku maalaa Dark Eldar Incubin keltaiseksi?! Ajatelkaapa, että pelaajan goblineiden iho olisikin sutaistu jollain muulla vihreällä kuin goblin greenillä! Kaikkihan me tajuamme, mihin tuollainen anarkismi johtaa.

Onnea Suomen ensimmäiselle figuuripoliisille, toivottavasti töitä riittää.

Tapahtumia

Kuluva elokuu tarjoaa/tarjosi kolmena peräkkäisenä viikonloppuna koettavaa fantasia- , bitti- ja scifihörhöille.

Sen lisäksi, että Assembly oli elokuun alussa, FINNCON 1999 järjestetään Turussa 14.–15.8. Hyvää tapahtumassa on ainakin sen ilmaisuus sekä Babylon 5:n käsittely.

Seuraavana viikonloppuna 20.–22.8. on Espoon Dipolissa perinteisen Ropeconin vuoro. Sisäänpääsy maksaa, mutta yleensä pääsylipun hinnalle on kyllä saanut vastikettakin. Tänä vuonna mukana ovat muun muassa itse mr. Cyberpunk, Mike Pondsmith sekä lähettiläämme Nottinghamissa, Tuomas Pirinen.

Press stop!/b>

Juuri lehden painoon mennessä sain tiedon, jota kokemusteni mukaan hiukan pelkäsinkin. Figuuripoliisin virka peruttiin, koska tutkimuksissa se havaittiin tarpeettomaksi. GW:n pelien harrastajilla on Suomessa niin tiukka itsekontrolli maalausohjeiden ja värien suhteen, että tarvetta enempään valvontaan ei ole.

Lisää aiheesta

  • Roolipelaamisen riemua

    Tässä lehdessä olen uusi. Nimeni ja kuvani näkyvät yllä. Joillekin lukijoille olen varmasti tuttu Mikrobitin sivuilta, jossa viime vuoden syksyyn asti hoitelin Peliluolaa. Tästä numerosta alkaen palstani löytyy suunnilleen tältä paikalta.

    Palstallani aion keskittyä edelleen…
  • Roolipeli tappoi pelaajan!

    Roolipelaaminen on lyhyen historiansa aikana saanut osakseen paljon ennakkoluuloja ja suoranaista vastustustakin. Ennakkoluulot eivät ole niin vaarallisia ja väärät luulot on helppo oikaista, mutta roolipelien varsinainen vastustaminen on ikävämpi asia.

    Suomessa ropevastaisuus on jäänyt…
  • Taisteluun!

    Eräs kiinnostavimpia asioita roolipelien seikkailuissa ovat epäilemättä taistelut. Monessa pelimaailmassa ja -kampanjassa ne ovat oleellinen osa peliä ja sen tapahtumia. Pelataan sitten örkkejä vilisevässä Keski-Maassa tai Darth Vaderin hallitsemassa Imperiumissa, aina löytyy vihollisia…