Scifiklassikko saa uuden mahdollisuuden Steamissa, samoin pelaajat

Steamissa julkaistaan Outcast-klassikon päivitetty Outcast 1.1 -versio, minkä kunniaksi Pelit.fi julkaisee scifiseikkailun arvostelun päivittämättömän version vuodelta 1999. Arvostelu on yhä ajankohtainen, tosin antiikkiset resoluutiopohdinnat eivät pidä enää uusversion kohdalla kutiaan.

Kimmo Veijalainen ei kirjoittaessaan tiennyt, että Outcastista tulee yksi pelihistorian parhaista peleistä, joita vain harva on pelannut.

Älä anna historian vääryyksien toistua: Outcast 1.1 ilmestyy Steamissa 18. joulukuuta.

outcast11

"Ennustus tulee täyttymään. Ulukai on saapunut taivaista murskaamaan Fae Rhanin ja vapauttamaan kansamme." _Shamaz Zokrace

Kukapa ei Stargatesta pitäisi? On se hienoa, kun kerrankin Maan ihminen on se edistyneempi alien, joka high-techillään aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa alkuasukkaiden joukossa. Belgialainen Appeal kuuluu varmasti myös faneihin, sillä Outcastin Stargate-lainoja ei ole edes yritetty peitellä. Perustus mullistavimmalle keksinnölle sitten tietokoneen lasketaan uuden vuosituhannen kynnyksellä.

Kahden tiedemiehen, William Kaufmannin ja Anthony Xuen tutkimustyön tuloksena armeija saa vuonna 2007 rakennettua laitteen, jolla onnistuu materian lähettäminen toiseen ulottuvuuteen. Löydettyyn rinnakkaismaailmaan lähetetään luotain, joka tuntikaupalla välittää kuvaa vieraan kulttuurin luoman rakennuksen sisältä. Sitten esiin astuu outo humanoidi, joka yksin tein ampuu luotaimen. Jotain menee hirvittävästi pieleen. Maassa laboratorio romahtaa mustaksi aukoksi, joka alkaa laajeta eksponentiaalisella nopeudella. Laskujen mukaan itse Maa on muisto vain 25 päivän kuluttua.

Krapulaisena maapalloa pelastamaan

On lähetettävä korjausryhmä paikantamaan ja fiksaamaan seonnut luotain. Kaufmann ja Xue ovat itsestäänselviä joukon jäseniä, mutta pitkittyneen reissun varalta mukaan laitetaan myös Marion Wolfe, joka on erikoistunut vieraaseen biologiaan. Porukan muskelit tarjoaa Cutter Slade (olenko ainoa, jonka mielestä nimi on kornin macho?), eliittisotilas, joka potkittiin poliittisen ajojahdin tuloksena laivaston hylkeistä, ja joka nyt viettää aikaansa grogilasin ääressä. Lasin ääressä mies on silloinkin, kun häntä tullaan noutamaan.

Cutterin siirtolaitteeseen astumisen ja seuraavan heräämisen välillä on pimeä jakso. Cutter herää yksin, muukalaisten kylässä, vieraissa vaatteissa, oranssin paitansa rinnuksissa outo logo. Häntä kutsutaan Ulukaiksi, Olemuksen Sieluksi, ennustuksen täyttäjäksi. Taskussa on surkea rupupyssy 30 ammuksella, muu aseistus samoin kuin suurin osa high-techistä ovat jo levinneet ympäri tätä outoa maailmaa, Adelphaa. Niitä kun pidetään Yodien eli jumalten lähettäminä pyhinä, onnea tuottavina esineinä.

Tästä alkaa peli. Kolme muuta ihmistä pitää löytää, sitten luotain, ja siinä ohessa tulisi auttaa paikallisia kukistamalla hirmuhallitsija Fae Rhan. Pelaajalle tarjotaan kokonainen mystinen, kuuteen täysin erilaiseen saareen jaettu vaihtoehtomaailma, kaunis ja vaihteleva maailma, jolla on jopa oma kielensä ja uskontonsa, historiansa ja kliseensä muinaisineen sun muineen.

outcast15

Ei sanat riitä kertomaan...

Ensivaikutelma Outcastista oli "näyttää hyvin ranskalaiselta", ja nimenomaan negatiivisessa mielessä. Kirjoitushetkellä ei peli ole vielä solahtanut läpi, sillä yksi saarista on vielä kokonaan tutkimatta, ja valtaosa langanpäistä roikkuu vielä ilmassa. Mutta näin 40 pelitunnin jälkeen, kun alueesta pyöreät 80 prosenttia on koluttu, voin vain todeta: näin upeita pelejä ilmestyy erittäin harvoin. Ensimmäinen pelisessio kesti 12 tuntia, jona aikana vain istuin ja pelasin iho kananlihalla.

Peli on tunnelmaltaan yhtä mukaansatempaava ja mystinen kuin LucasArtsin seikkailupeli The Dig, toimintaosuudet pärjäävät puhtaille 3D-räiskinnöille, kun taas hiiviskelyosuuksista tulee mieleen Metal Gear Solid. Todellakin, Outcast on sekoitus vähän kaikkea, mutta silti kyseessä on ihastuttavan tuore ja omaperäinen peli. Jo pysäytyskuvissa Outcast näyttää taideteokselta, mutta liikkeessä (vaikka peli ei tue 3D-kortteja) se hakkaa ulkonäössä valtaosan 3D-kiihdytetyistä peleistä.

...se nähtävä on

Outcast on sekoitus vektorirakennuksia ja -hahmoja vokselimaastossa, vähän Delta Forcen malliin. Vähän. Grafiikka tekee vielä vähän aikaa sitten vakuuttaneesta DForcen pelimoottorista reliikin kertalaukauksella.

Kuvittele seisovasi tornissa, ja katsovasi sieltä alla levittäytyvää maailmaa. Näkyvyyttä on joka suuntaan kilometrikaupalla. Maasto kumpuilee kauniisti, eikä rakennuksien määrässä ole pihtailtu. Aurinko heijastaa todella upeasti sitä kohti katsottaessa, ja vesi liplattaa kauniisti laitureihin, joissa kalastusalukset hiljaa keinuvat. Vesi on mainitsemisen arvoista: se on läpikuultavaa, aaltoilevaa ja heijastavaa.

Ihmisiä ja eläimiä on näkyvissä kymmenittäin, kaikki touhuavat jotain järkeenkäypää. Herättyään he hakevat puita uuniinsa, käyvät tavernassa kuuntelemassa huilunsoittajaa ja kanniskelevat tavaroita ympäriinsä tai painuvat muihin töihinsä. Vedäpä ase esiin kansoitetulla torilla, ja ihmiset juoksevat kauhuissaan karkuun tai jäävät katatonisina tärisemään pää käsiensä välissä.

Näköalueen ulkopuolella oleva maasto katoaa rakennuksineen sumuun kauniisti, ei töksähtäen. Vaikkapa vuoren huippu ilmestyy hissuksiin sumusta esiin ennen sen alaosaa _ sumu siis harvenee korkeammalla hyvin aidon näköisesti. Muutkin efektit ovat hienoja. Kun hyppää uimaan, leviää kropasta laineita ympäristöön. Vedenalaiset räjähdykset on toteutettu niin realistisesti, että leuka loksahtaa takuulla, eikä maan päälläkään ole parempia räjähdyksiä vielä eteen sattunut.

Kaikella on hintansa. Outcast on raskas peli. Ilman kikkailua grafiikan enimmäistarkkuus on 512x384, joka on taisteluun liian hidas. Kun 400x300 tökki vielä sekin, tippa linssissä taivuin antiikkiseen 320x240-tarkkuuteen. Mutta peli pehmensikin legoilun varsin hyvin. Kun vielä kokeilin kaikkein pienintä tilaa, 16:9-kuvasuhteen cinemascope-moodia, jossa ruudun ylä- ja alalaitaan jää mustat surureunukset, olin myyty. Peli pyöri pehmeästi ja nopeasti. Mieluummin megapelattavuus ja ohi lipuva maasto kuin tarkan erottelukyvyn töktök-diaesitys.

outcast16

Oikea seikkailu

Outcast tarjoaa suuren vapauden pelata haluamallaan tavalla. Pelin voi ottaa toimintapainotteisena tai seikkailupainotteisena. Toimintaosuuksista sen verran, että aseissa on tätä kuuluisaa munaa, ja maastoa tulee käyttää hyväkseen. Vaikkapa sotilasleireihin voi hiipiä sisään tai taistella tiensä auki UZA-SH leimuten. Valinta on sinun.

Seikkailuna Outcast on periaatteessa yksinkertainen, eikä juonikaan, vaikka sisältääkin yllätyksensä, ole kovin ihmeellinen. Suuri syy pelin viehätykseen on uskottava virtuaalitodellisuus. Valtaosa peliajasta kuluu hahmojen etsimiseen ja sitten näiden kanssa keskustelemiseen. Eli valikosta valitaan kysyttävä asia ja sitten nojataan taaksepäin ja kuunnellaan puhuttua, halutessa tekstitettyä dialogia.

Pelattavuus on mainio. Cutter osaa juosta, kiivetä, hyppiä ja uida, eikä taitojen kontrollointi tuota ongelmia. Peliä on hyvä ohjata hiirellä ja kontrolloida tavaroiden käyttöä ja sen sellaista näppäimistöltä. Pelimaailmaa voi tiirailla Cutterin silmien takaa, tai sitten tombimaisesti virtuaaliminänsä selän takaa. Kivana yksityiskohtana muistiinpanoja ei tarvita, peli lisää saadut vinkit automaattisesti muistikirjaansa ja tummentaa ne, kun kyseiset pikkutehtävät on suoritettu. Myös muukalaissanasto kirjautuu automaattisesti käännöksineen. Esinepuzzleja on harvassa.

Cutterilla on apunaan myös erilaisia hitech-vemputtimia, kuten zoomaavat kiikarit, näkymättömyyslaite, vihollisia houkutteleva hologrammikuva, telesiirtolaitteita. Näitä ei ole pakko käyttää kuin erittäin harvoin, yleensä varovaisuudella pärjää. Esineiden tuhlaamisessa ei muutenkaan ole mieltä, sillä esimerkiksi happipulloille tulee selkeä käyttökohde pelin edetessä.

outcast14

Mahtava äänimaailma

Outcastin musiikki on erinomaista klassista, jylhää ja taianomaista. Eikä ihme, musiikin on purkittanut Moskovan sinfoniaorkesteri kuoroineen. Välillä tosin tuntui hieman koomiselta, kun musiikki tykitti huippukohdassaan Cutterin rämpiessä mudassa keskellä ei mitään. Kun päivän kuuntelee putkeen moista, niin yöllä nukkumaan mennessä pyörivät yhä silmissä Outcastin maagiset maisemat ja päässä soi uljas humu.

Ääniefektit ovat hyvät ja 3D-ääni todella pääsee oikeuksiinsa kuulokkeilla pelatessa. Esimerkiksi kaupungeissa pystyi seppien luokse suunnistamaan pelkästään äänen perusteella, ja taistellessa paljastaa narskahtava sora takaviistosta hyökkäävän sotilaan. Bugeja oli hyvin vähän, mitä nyt paikkaamattomalla versiolla äänet välillä katosivat. Webistä imutettu kasimegainen pätsi korjasi ongelman. Tekstissä oli pari kirjoitusvirhettä, ja yksi selvä erehdys: kohdattu hahmo puhui kaupungin itäosasta tekstin mainitessa länsiosan.

Outcast on paras näkemäni peli sitten I-Warin. Jos pelin nyt väkisin määrittelee toimintaseikkailuksi, se voidaan huoleti todeta myös lajityyppinsä parhaaksi. Jos ei koneesta löydy vaadittavia tehoja, niin nyt tuli sitten syy raudan päivitykseenkin. Pisteet puhukoot puolestaan.

96