Screamer – Revittäjä

PC:lle ei pitkään aikaan ole tullut kunnon kaahauspelejä, sillä viimeaikaiset autopelit ovat olleet lähinnä ajosimulaattoreita. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että komeat autopelit ovat tämän joulun suurin buumi. Need for Speed, Fatal Racing, Destruction Derby ja Screamer ovat pikkuhienouksia lukuunottamatta kaikki kuin samasta muotista tehtyjä.

Homman nimi on siis helppo ajettavuus ja reipas kromaus. Screamerissa ei tuhrata aikaa rengaspaineiden, välitysten tai aurauskulmien kaltaiseen säätämiseen, ajamaan pääsee heti. Käsi- tai automaattivaihteisia urheiluautoja on tusinan verran. Eroja on huippunopeudessa, kiihtyvyydessä ja pidossa.

Yksinpelissä pääsee ajamaan kolmella radalla: kahdella kaupunkiradalla ja vuoristotiellä. Lisäksi on yöajoa sekä kaksi muuta rataa, joihin ei pääse yksittäisissä kilpailuissa. Radat voi käydä läpi myös sarjassa, jolloin jatkoon pääsee vain jos sijoittuu kolmen parhaan joukkoon. Vaikeusasteita on kolme ja ne vaikuttavat vain tietokoneen ohjaamien autojen osaamiseen.

Muiden autojen lisäksi vastustajana on aika. Radoilla on tarkistuspisteitä, joiden läpi pitää ehtiä tietyn ajan sisällä tai kisa loppuu lyhyeen. Erikoisuuksina mukana on slalom ja cone attack, joissa aika ei riitä, ellei aja joko radalla olevien porttien läpi tai kartioiden yli.

Radat ja radanvarret ovat kuin parhaista kolikkokaahailuista. Valtavasti kaikkea pientä kivaa, kuten eteen pörräävät helikopterit tai kaupungissa vilistävät raitiovaunut. Itse radat ovat mukavan vaihtelevia rankkoine korkeuseroineen, tunneleineen ja kallistuksineen. Kaupunkiradalla on jopa pari mukavan tiukkaa risteystä, joten pelkästään hana pohjassa ei näitä kisoja voiteta.

Tietokoneen ohjastamia autoja on yhdeksän. Kovin hääppöistä vastusta niistä ei ole, mutta ajotaidon puutteen ne korvaavat aggressiivisuudella: vähän väliä joku tuuppaa kylmästi takapuskuriin tai runttaa sivulta. Autot eivät mene rikki vaikka kuinka rytyyttäisi, mutta väärässä paikassa tuuppaus voi viedä auton hallinnasta.

Kimppakivaa

Parhaimmillaan Screamer on ajettaessa lähiverkossa enimmillään kahdeksaa kaveria vastaan. Moninpeliä tulikin testattua varsin rankasti, sillä Screamer oli Tietokonepelaamisen Suomen Mestaruus -kisojen finaalipeli. Teknisesti homma toimii moitteetta, yhtä sulavasti kuin yksinpelissä. Ikävä juttu, ettei kaksinpeli onnistu modeemin tai sarjakaapelin välityksellä.

Vaikuttavinta Screamerissa on sen ulkonäkö. Grafiikka ei paljon jää parhaista kolikkopeleistä ainakaan SVGA:lla eikä lainkaan häpeile konsolikaahausten rinnalla. Kuvakulma voi olla ohjaamosta, auton puskurin päältä tai kahdelta etäisyydeltä auton takaa.

Prameus kostautuu laitevaatimuksina, sillä minimikokoonpanolla peli tahmaa VGA-tarkkuudella vaikka ottaisi kaikki yksityiskohdat pois. Nopeimmilla 486:lla VGA-tarkkuudella ja kaikilla herkuilla peli pyörii sujuvuuden rajoilla, SVGA-grafiikka on ainoastaan nopeimpien Pentiumien etuoikeus.

Ääniin on kiinnitetty tavallista enemmän huomiota, vaikka moottorien äänet ovatkin ikävää ujellusta. Kolaroinnit ja muu auton ympäriltä kuuluva älämölö on kiitettävän rehvakkaa, esimerkiksi tunnelissa ajettaessa äänet muuttuvat aidon oloisesti erilaisiksi. Musiikki tulee suoraan CD:ltä ja on aiheeseen sopivaa hardrock-räminää, jonka kerrankin jätin suosiolla soimaan.

Screamerin suurin ongelma on lystin lyhyys. Ratoja on aivan liian vähän ja vastus on aivan liian helppo. Yksinpeli vesittyy alun huuman jälkeen satunnaiseksi huviajeluksi ja jäljelle jää vain moninpeli, ja sekin niille harvoille, jotka voivat ylipäätään pelata verkon kautta. Screamer on kuitenkin komea, riittävän yksinkertainen ja huiman pelattava autopeli.

87