Kolmesta pelikonsolien jättiläisestä Sega toi markkinoille uuden sukupolven pelikonsolin ensimmäisenä. Aikaisemmin koodinimellä Katana tunnettu Dreamcast on kuin ristisiitos japanilaista pelikulttuuria ja PC:n viimeisintä tekniikkaa internet-yhteyksien kera.
Segalla ei ole mennyt viime aikoina hyvin. Heidän edellinen pelikonsolinsa, vuonna 1995 julkaistu Saturn jäi PlayStationin jyräämäksi ja kolikkopelipuoli, Segan perinteisesti vahva alue, on ollut viime vuodet jatkuvassa alamäessä. Dreamcast saattaa olla Segan pelastus.
Tiivistetty PC
Dreamcast on kuin kompaktisti pakattu moderni PC. Sen lisäksi, että sillä voi pelata, sillä pääsee internetiin, sillä laitteessa on sisäänrakennettu modeemi. Suomessa Dreamcastin nettiyhteyksiä ei vielä pääse käyttämään, koska palvelu avataan vasta talven aikana. Samalla pitäisi ilmestyä ensimmäiset nettipelaamista tukevat Dreamcast-pelit.
Teknisesti Dreamcast on varsin mielenkiintoinen viritys. Sen grafiikkaa pyörittää NEC:n ja Videologicin kehittämä PowerVR2-piiri. Resoluutio on television takia vain 640x480, mutta vastapainona grafiikkaa on pehmennetty niin, ettei sahalaitoja juuri näy. Väripaletti, polygonien määrä ja efektit eivät häpeä lainkaan ja menevät osittain jopa ohi tämän hetken PC:n grafiikasta. Käyttöjärjestelmänä Dreamcastissa on Windows CE ja DirectX, mikä takaa sen, että monet PC-pelit kääntyvät helposti Dreamcastille.
Dreamcastin padiohjaimessa on neljä tavallista nappia, ja niiden lisäksi kaksi analogista liipasinta, digitaalinen ristiohjain ja analoginen tatti. Ristiohjain on ikävän vanhanaikaisesti todellakin risti, joka kärsii vaikeasti onnistuvista vinottaisista liikkeistä. Tarkan tuntuinen tatti sen sijaan pysyy mukavasti peukalon alla. Liipasinten analogisuudesta on hyötyä autopeleissä. Ohjaimia voi liittää Dreamcastiin suoraan neljä kappaletta.
Ohjaimen etureunassa on kaksi suurta tyhjää paikkaa. Niihin voidaan liittää tärinöitä aiheuttava force feedback -lisävaruste sekä pienellä näytöllä ja peliohjaimella varustettu VMU-muistimoduuli. Monet Dreamcastin pelit tukevat VMU:ta siirtämällä sille minipelejä ja pelihahmoja, joita voi räplätä itsenäisesti ilman Dreamcastia. Jotkut Segan uudet kolikkopelit tukevat VMU:ta, jolloin ennätyksiä ja pelihahmoja voi siirtää pelikoneesta toiseen.
Dreamcast on mainio laite niille, jotka ovat hankkimassa PC:n vain toimintapelejä ja kevyttä surffailua varten. PC-pelaajalle Dreamcast tarjoaa hyviä ja näyttäviä toimintapelejä, joille ei ole kunnollista vastinetta PC:llä.
Ensimmäiset pelit
Tällä hetkellä Dreamcastin kohdalla pelikauppojen hyllyt ammottavat tyhjinä, sillä pelit myytiin heti loppuun. Mekään emme saaneet kokeiltavaksi kuin pari peliä. Toivottavasti tilanne paranee ennen joulua.
Sonic Adventure
Sininen vauhtisiili on palannut! Jokaisella konsolilla on oltava maskottinsa ja Sonic on aina ollut yhtä kuin Sega. Hirvittävää vauhtia pitävän Sonicin rinnalla Mario näyttää lihavalta köntykseltä.
Sonic on siirtynyt kolmiulotteisiin maisemiin, mutta tavaramerkiksi muodostunut nopeus on tallella, tosin Sonic Adventure ei ole enää pelkkä nopeatempoinen tasohyppely kuten silloin joskus. Peli jakautuu kahteen hitaampaan seikkailualueeseen, joista siirrytään nopeampiin toimintaosuuksiin. Niissä Sonic näyttää kyntensä viilettäen huimaavia silmukoita ja kierteitä sellaista vauhtia, ettei silmä pysy aina perässä. Vauhdista huolimatta Sonic Adventuren grafiikka on upeata katsottavaa.
Sonic on siitä harvinainen peli, että sitä voivat pelata ketkä tahansa ikään katsomatta. Se on harmiton, iloisen värikäs ja helposti opittava, mutta silti haastava toimintaseikkailu. Se on peli, jollaista ei muilla pelikoneilla ole.
Virtua Fighter 3 Team Battle
Jos Sonic on Segan pelikonsolien tunnus, ovat Virtua Fighterit aina olleet Segan kruununjalokivi pelihalleissa. Muutaman vuoden ikäinen Virtua Fighter 3 on sarjan paras ja monien mielestä edelleen kaikkien aikojen mättöpeli.
Virtua Fighter 3 Team Battle ei ole erityisen vauhdikas eivätkä liikkeetkään ole järin näyttäviä, vaan pääpaino on realismia tavoittelevassa kaksinkamppailussa. Siinä se onnistuu paremmin kuin yksikään konsolien mättöpeli. Pelin grafiikkaa on ehditty jo moittimaan siitä, ettei se ota kaikkea irti Dreamcastista. Moitteet ovat sikäli turhia, että näyttävyydessä peli jää jälkeen vain pelihalliversiosta ja jenkeissä Dreamcastille ilmestyneestä Soul Caliburista.
Tärkein, eli tarkat kontrollit ja nopea toiminta ovat tallella. Peli on lievästi heikompaa grafiikkaa lukuunottamatta identtinen kolikkopelin kanssa. Euroopassa myytävä PAL-versio on käännetty laiskasti, eli ruudun ylä- ja alalaidassa on sururaidat ja ruudunpäivitystä on tiputettu alkuperäisestä. Mitään ylimääräisiä pelimuotoja tai herkkuja pelissä ei ole vaan se on suora käännös kolikkopelistä. Sellaisenaan se täyttää paikkansa Virtua Fightereita pelihalleissa sormet verillä hakanneiden pelihyllyssä.
Hitachi SH4 RISC 200 MHz (128 bit)
Grafiikkapiiri: PowerVR2
Äänipiiri: Yamaha SISP
Käyttöjärjestelmä: Windows CE + DirectX
Muisti: 16 Mt SDRAM
CD-ROM: 12-nopeuksinen, kapasiteetti 1 Gigatavu
Modeemi: 33.6K, sisäänrakennettu
Hinta: 1 790 mk
Maahantuoja: Brio Oy
Muuta: Mukana tulee peliohjain ja demoromppu.
