Sega Superstars (PS2) – Pelibileiden fourpack

Bilemielisiä hemmotellaan: Singstar Party lisää laulettavaa karaokeiltaan, U-Move SuperSports viekottelee urheiluhenkisiä, Dancing Stage Fusion laittaa liikettä tanssijalkaan ja Sega SuperStars räväyttää Sega-suosikit kertarytinällä olohuoneeseen. Kaikkia pelejä yhdistää EyeToy.

Singstar Partyn karaoke on ideana varmasti tuttu juttu, eikä Konamin Dancing Stage -tanssipelisarjaakaan tarvinne isommin esitellä. U-Move Supersports ja Sega Superstars muistuttavat Sonyn omia EyeToy Play -hullutuksia. U-Move houkuttelee jalkapallo- ja golf-kentälle, curling-areenalle ja baseball-stadionille. Sega SuperStars vie Segan tuttujen klassikkopelien Sonicin, Nightsin, Monkey Ballin, Virtua Fighterin sun muiden maisemiin.

Nopeasti aloitettavat Singstar ja Dancing Stage Fusion sopivat bilepeleiksi erinomaisesti. Dancing Stage Fusionia varten tarvitaan vain tanssimatto, mutta muuten homman juju on selvillä heti. Tarkat tanssiliikkeet tuovat pisteitä ja kömpelö jorailu kostautuu failed-tekstillä.

Singstarin pelaamiseen riittää mikrofonin liitäminen Pleikkariin, ja kotielviksen ja olohuonemadonnan epävireinen ujellus täyttää nopeasti tilan. Lopulta nuottikorva löytää oikean sävelen, ehkä ensin sattumalta, sitten tottumuksesta, ja lopulta mölinän saattaa tunnistaa laulamiseksi.

U-Move SuperSports ja Sega Superstars vaativat enemmän virittelyä. Ensin on odotettava keskipäivää, mieluusti aurinkoista sellaista, vedettävä verhot sivuun, laitettava valot päälle, pestävä ikkunat, ja vihdoin kamera alkaa tunnistaa liikeradat edes suurin piirtein oikein.

Sega SuperStarissa voi yrittää virittää kameran herkkyyttä, mutta maksimiasetuksessa se tunnisti liikkeeksi paikallaan nököttävän tuolinkin. Joko meillä kummittelee tai sitten U-Move ja Superstar vaativat Sonyn EyeToy-pelejä paremmat valaistusolosuhteet.

Kaksin kaunihimpi

Singstar Partyssa nuotilleen laulaminen palkitaan pisteillä ja aplodeilla. Kiitos kolmen vaikeustason aloittelijakin pääsee tunnelmaan ongelmitta. Laulettavana on liuta hittejä vuosikymmenten varrelta. Biisikatras on kiitettävän monipuolinen, mutta edelleen baritonille kauhistus, sillä korkealta ja kovaa mennään lähes jokaisessa laulussa.

Itse pääsin helpoimmin sinuiksi Rakenna minulle voikuppi -klassikon ja Franz Ferdinandin mainion Take Me Out -renkutuksen kanssa. Enkä muuten olisi uskonut, että Bob Marleyn tuttu No Women No Cry on niinkin viheliäisen vaikea biisi vetäistäväksi.

Uutta ovat duetot, joissa kaksi pelaajaa laulavat vuoron perään omat värssynsä. Mukana on myös muutama duetoksi sävelletty biisi, mutta vapaa kaksinhoilaus onnistuu toki laulussa kuin laulussa.

Pass the Mic -kimppapelissä kahdeksan pelaajaa seikkailee seitsemässä kisassa, joissa uutta ovat duettoskabat eikä tiimikisailuakaan ole unohdettu. Koreografian voi vangita EyeToy-kameralla, jolloin artistin sijasta telkkarissa joraa itse. Erilaiset vinkeät efektit antavat vuoden rokkivideokilpailun äänestyssuosikille sen viimeisen silauksen. Session jälkeen Singstar näyttää kaiken lisäksi esityksen noloimmat palat pikauusintana, jolle Popstarsin tai Idolsin kauheudet eivät pärjää.

Jalkapalloa jallittelemaan

U-Move SuperSportsissa on riplaus- ja pukkauskisoja, golfia, baseballia ja curlingia. Valitettavasti pelit ovat yksinkertaisia, tylsiä ja nopeasti kaluttuja. Lisäksi teknologia ei toimi läheskään niin hyvin kuin Segan SuperTähdissä.

Etukäteen mielenkiintoiselta vaikuttanut jalkapallon jallittelu paljastuu käsittämättömäksi käsillä huitomiseksi. Kuvaruudulla olevaa palloa pitäisi mukamas pökkiä keppien välistä oikeaan suuntaan. Pallo kuitenkin singahtelee kädenheilautuksella ihan minne sattuu, joten hupi jää tahattoman komiikan tasolle.

Golf taistelee kaikkien aikojen tylsimmän golf-pelin tittelistä. Pelaajan on vain ja ainoastaan huiskittava ilmassa lentävän pallon kanssa törmäyskurssilla olevat lokit sun muut ötökät etäämmälle.

Curling naurattaa hetken. Pelaajan on sudittava jäätä, jotta kivi liukuisi paremmin. Liian tehokas harjaaminen johdattaa kiven maalin ohi. Heittoon ei voi vaikuttaa mitenkään, joten peliksi ei tuotakaan osiota viitsi kutsua. Curling taistelee tiukasti vuoden kököimmän peligrafiikan tittelistä.

Ikiklassikot kehiin

Sega Superstars huokuu nostalgiaa, sillä Sega-klassikot on muunnettu EyeToylla ohjattaviksi. Parhaimmillaan homma toimii loisteliaasti. Nights lennättää pelaajaan ilmojen teille, ja leijailun tunne on minuutin_pari parasta mitä EyeToy-pelaaminen on koskaan ollut. Sitten se alkaa, nimittäin jumalaton, polttava kipu olkapäissä, ja liitely muuttuu kestävyyskokeeksi. Jos ette usko, niin kokeilkaapa pitää molempia käsiä viisi minuuttia suoraan sivulle ojennettuina.

Monkey Ball kärsii samasta ongelmasta. Pallon vieritys käsiä keinuttamalla on loistava idea, mutta Nigthsista rispaantuneet olkapäät sanovat työehtosopimuksen irti heti normaalille vaikeustasolle päästyä.

Huitomiseen perustuvat Virtua Fighter ja House of the Dead muistuttavat Sonyn omia EyeToy Play -pelejä. Samba de Amigossa kädet saavat sujuvampaa kyytiä, ja homma tuntuu lähes aidolta Samba de Amigolta, jossa heilutellaan marakasseja musiikin tahtiin.

Puyo Pop yllättää ja on kimppapelinä hysteerisen hauska. Ilmasta niskaan valtoimenaan valuvat Puyot jäävät nalkkiin pelaajan olkapään ja kaulan väliin, josta niitä pitää kaikin keinoin pökkiä ja kallistella kohti oikeanväristä kaukaloa. Puyo Pop vieläpä todistaa, kuinka tarkkaan kontrollituntumaan EyeToy-kameralla voi päästä.

Crazy Taxi on nimeensä sopien yksi hulluimmista EyeToy-ideoista kautta aikojen. Pelaajan on huiskittava ja huudettava taksia sen minkä äänijänteistä lähtee, kunnes kuski huomaa kyydin tarpeessa olevan pelaajan. Viekö kyyti hullujenhuoneelle, sitä peli ei paljasta, mutta hauskuus kestää jälleen vain sen yhden maagisen minuutin.

Tanssi käsin ja pikkujoulusta jaloin

Dancin' Stage Fusion on reilun viidenkymmenen tanssittavan biisin paketti, joka uudistuneista valikoistaan huolimatta on samaa tuttua, turvallista mutta hikeen vievää tanssijalan turmaa. Uutta on se, että kolmen tanssin setissä kunkin biisin vaikeustason voi valita haluamakseen. Ennenhän vaikeustaso valittiin kisakierroksen alussa.

Kamera heittää pelaajan kuvaruudulle Singstarin tapaan. Mukana on lisäksi muutama EyeToy-vetoinen party-peli, joista kahdessa tanssitaan. Toisessa pelaajan on tanssiaskelten lisäksi huiskittava käsiään ruudulle tulevien ohjeiden mukaisesti. Jostain syystä valittavana on vain yksi ja ainoa helpohko vaikeustaso. Toisessa tanssipelissä ruutu täyttyy hämähäkinseitistä sun muusta roinasta, ja pelaajan on huiskittava tanssin lomassa lisää näkyvyyttä, jotta askelmerkeistä saisi selvän.

Muut EyeToy-vetoiset pelit voisivat olla periaatteessa mistä tahansa EyeToy-kokoelmasta, sillä vain yhdessä niistä käytetään ohjaimena kameran ja tanssimaton kombinaatiota. Breakout-klooni on puhdasta EyeToy-hupailua, jossa ruudulla huitomalla pompotetaan palloa tuhoutuvaan seinään.

Totuuden hetki

Singstar Party on varma hankinta edellisosan (= mikrofonit) ostaneille, mutta myyntiin tulee myös kahden mikrofonin ja pelin setti. Pelkän Singstar Partyn kolmekymmentä laulua ei ole paljon, mutta molempien pelien kuudestakymmenestä biisistä riittää jo vaihtoehtoja bileisiin.

Musiikkivalinnoista voi kiistellä loputtomiin. Itse olisin halunnut lisää räväkämpää musiikkia, ja joku kaipaa varmaankin suomipoppia. Silti Singstar Party toimii ja tekee sen minkä lupaa. Lisäksi kamera lisää hupia sopivasti sotkematta pelin perusideaa.

Dancing Stage Fusion on takuuvarma valinta kaikille Konamin tanssipelien faneille. EyeToy-osio jää lähinnä piristykseksi, mutta antaa pelottavan vinkin tulevasta: seuraavassa versiossa yhdistetään varmaankin karaokelaulanta, EyeToy-huiskiminen ja tanssiminen toisiinsa tuhoisin seurauksin. Johan nuo sanat nytkin rullaavat karaokemaisesti kuvaruudun alareunassa.

Singstar Partyn ja Dancing Stage Fusionin vahvuus on se, että niitä jaksaa pelata yksinäänkin. Toki molemmat toimivat myös bilepeleinä, ja Singstar on sopivassa seurassa häkellyttävän hauskaa puuhaa.

Sega Superstars on paikoitellen hauska ja yllättävän mielikuvituksellinen EyeToy-kimara. Superstarsia ei viitsi pelata yksin muutamaa kertaa pidempään, ei vaikka Nightsin leijailu niin hyvältä hetken tuntuukin. Kimarasta ainoastaan U-Move SuperSportsiin ei kannata koskea tikullakaan, ei vaikka löytäisi pelin alennuskorista.

82