Aseilla maustettuja teinifantasioita pelatessa tulee mieleen, miksei tehdä pelejä, joissa olisi kunnon tarina, joka etenisi kun ratkoisi erilaisia puzzleja. Niitä oli ennen.
Kerran peliketjun huipulla laidunsivat seikkailupelit. Nykyään ne eivät pelifirmojen laskelmien mukaan myy, sillä toiminnalla on helpompi hurmata kuin tarinaan ja pähkäilyyn painottuvalla interaktiivisella kerronnalla. Muistettavimpia seikkailupelejä nikkaroineet talot LucasArts ja Sierra ovat aikaa sitten sortuneet paineen alla ja siirtyneet massoja miellyttäviin osavuosikatsauspeleihin.
Perinteisen seikkailupelin genre on kuollut, sanotaan. Ei niitä kukaan halua pelata, sanotaan. Kummasti vainajan jäsenet silti vispaavat.
Ni mitä ne on?
Seikkailupeleihin kuuluu vahva tarina ja ne tarjoavat luontevan alustan elokuvista tai kirjallisuudesta tutuksi tulleelle suoraviivaiselle tarinankerronnalle. Vaikka vapaan interaktiivisuuden puolestapuhujat muuta väittävät, rikasta ja vaikuttavaa tarinaa on käytännössä mahdoton toteuttaa niin, että pelaaja voi tehdä mitä haluaa milloin haluaa.
Toki on mahdollista ja tärkeääkin luoda illuusio vapaudesta. Esimerkiksi taajaan ylistetty etsiväseikkailu Gabriel Knight 3 (Pelit 1/00, 94 pistettä) antaa pelaajan käyskennellä varsin vapaasti ja tutkia asioita omaan tahtiinsa. Rajaus on tehty aikablokeilla, eli yksi blokki kattaa muutaman tunnin peliaikaa, ja ajankulku ja juoni nitkahtavat eteenpäin vasta, kun blokin kriittiset asiat on ratkottu.
Tarinan lisäksi seikkailupelejä määrittävät puzzlet eli etenemisen haasteelliseksi tekevät ongelmat ja pähkinät. Ongelmat kehkeytyvät usein erilaisten tavaroiden hankkimisesta ja käyttämisestä. Miten saada X? Käyttämällä Y:tä. Mistä Y? Yhdistämällä A ja B. Jos puzzlet eivät ole onnistuneita ja vaihtelevia, pelaaja tuntee itsensä virtuaaliroudariksi, joka kuljettaa rihkamaa paikasta toiseen.
Seikkailupeleissä on usein mukana muutamia abstrakteja ongelmia, kuten savilaattojen liikuttelua symbolien mukaan tai shakkilaudalla loikkimista. Moiset puzzlet tuovat vaihtelua, mutta pelkästään abstraktiin napsutteluun keskittyvät pelit, kuten järkijättöisen suositut Mystit, eivät ansaitse seikkailupelin nimeä.
Keskustelut ovat suuressa osassa, eli draaman hallinnan lisäksi pelin luojalta vaaditaan taitoa kirjoittaa dialogia. Jaaritteleva sanailu tekee pelistä helposti tylsää puurtamista. Peleistä seikkailupelit vaativat eniten käsikirjoitusosastolta, mutta onnistuessaan elämys on vertaansa vailla.
Ylipäänsä seikkailupelejä ilmentää rauhallisuus ja se, että peleissä ei yleensä voi epäonnistua. Alkuaikojen äkkikuolemista kehityttiin pisteeseen, jossa oli turvallista kokeilla kaikkea omassa rauhassaan ilman pelkoa yhtäkkiä heilahtavasta viikatteesta.
Seikkailupelit alkoivat tekstiseikkailuina, joissa ruutu täyttyi tekstillä ja komennot kirjoitettiin käsin ja toivottiin, että kone ymmärtäisi. Sierran graafiset King's Questit aloittivat uuden ajan. Seikkailupelillä tarkoitetaan nykyään juuri point'n click -peliä, joissa pelaaja ohjaa ruudulla tepastelevaa sankaria halki lineaarisen tarinan ja ratkoo matkalla erilaisia ongelmia. Termi osoita ja klikkaa on tiukasti tulkittuna harhaanjohtava, sillä kaikkia genreen mukaan niputettavia seikkailuja ei ohjata hiirellä.
Kuolematonta huumoria
Klassiset seikkailupelit ovat jotakuinkin ainoa pelityyppi, jossa huumori toimii. Osasyy Lucasin ja Sierran menneiden aikojen seikkailumenestyksiin on juuri nokkela huumori. Kuka osaa mainita kolme nykypeliä, joita voi kutsua hauskoiksi?
Vaikka monet parhaimmista seikkailupeleistä lähestyvät jo eläkeikää, ne ovat edelleen kokemisen arvoisia pelielämyksiä. Kerronnaltaan klassikkoseikkailut pieksevät useimmat nykypelit vasemman käden pikkusormella. Varsinkin nykyräiskintään ja kloonaamiseen uuvahtanut voi saada seikkailupeleistä piristysruiskeen.
Vanhojen seikkailujen pelaamisessa on kaksi ongelmaa. Toinen on psykologinen: pystyykö sietämään karua matalaresoluutioista grafiikkaa? Ja toinen: saako vanhan pelin toimimaan nykykoneessa? Jälkimmäiseen ongelmaan auttavat netistä löytyvät kätevät apuohjelmat ja ensimmäiseen kunnon potku persuuksille.
Menneisyyden vangit
Kaikki seikkailupelit eivät ole kestäneet aikaa, mutta LucasArtsin pelien nerokkuus pitää ne soittolistalla vuodesta toiseen. Ne ovat niin hyviä, että niitä pelasivat jopa seikkailupelejä vihaavat ihmiset. LucasArtsin kultavuosien seikkailupeleistä useita saa edelleen halpapeleinä.
Jos hankit elämäsi aikana vain yhden seikkailupelin, sen on oltava LucasArtsin loistava Grim Fandango (Pelit 12/98, 91 pistettä). Grim Fandangon tarina yhdistelee meksikolaista kansanperinnettä ja film noir -rikosdraamaa kuolleiden maailmassa. Vainajien matkanjärjestäjä Manny Calavera seikkailee tyyliltään uniikissa paperinukke-esityksessä ja Grim Fandango onkin mielikuvituksellisimpia pelejä koskaan. LucasArtsin tyyliin musiikit ovat huippulaatua.
Muita vielä kohtuuvaivalla saatavilla olevia LucasArtsin seikkailuja ovat klassisen Monkey Island -jatkumon tuoreimmat vesat The Curse of Monkey Island (Pelit 10/97, 90 pistettä) ja Escape from Monkey Island (Pelit 12/00, 82 pistettä). Pelit eivät ihan onnistu tavoittamaan ensimmäisen kahden Apinasaari-pelin hurmoksellisen hauskaa tunnelmaa, mutta ovat yhtä kaikki mukavaa pelattavaa.
Ikivanhalle klassikolle Maniac Mansionille kirjoitettu jatko-osa Day of the Tentacle (Pelit 5/93, 94 pistettä) on hassu tarina kolmesta enemmän tai vähemmän pihalla olevasta nuoresta, jotka yrittävät kolmessa eri ajassa pelastaa maailmaa hullun tohtorin luoman megalomaanisen lonkero-otuksen ihmiskunnan orjuutussuunnitelmilta. Day of the Tentacle on paketoitu yhteen sarjakuvaan perustuvan Sam'n Max Hit the Road (Pelit 8/93, 93 pistettä) -pelin kanssa, jonka pääosassa mesoavat etsiväkoira ja hyperkineettinen jänis.
Lisäksi tällä hetkellä lähinnä vain Iso-Britanniasta tilattavissa oleva LucasArts Entertainment Pack on vakavan harkinnan arvoinen. Se on kokoelma, joka sisältää pelit Sam'n Max, Full Throttle (Pelit 5/95, 93 pistettä), The Dig (Pelit 1/96, 95 pistettä) ja Grim Fandango Windows-yhteensopiviksi päivitettyinä. Paketin jokainen peli on helmi. Nettihuutokaupoista voi löytyä kahden ensimmäisen Monkey Islandin lisäksi myös loistava Indy-seikkailu, Indiana Jones & Fate of Atlantis (Pelit 4/92, 92 pistettä).
Kilpailijan keinot
Lucasin pahin kilpailija Sierra on myös aikoinaan julkaissut monia loisteliaita seikkailupelejä. Edelleen halpiksena saatava Gabriel Knight 3 on valionäyte tarinankerronnasta. Hieman hankalalla 3D-moottorilla toteutettu etsiväkertomus on juoneltaan huikaisevan syvä ja pelinä haastava ja jopa vaikea.
Revolution on naavaparroille tuttu esimerkiksi scifi-seikkailustaan Beneath a Steel Sky (Pelit 4/94, 82 pistettä). Steel Skyta ei ole enää saatavilla, mutta Revolutionin hienot Broken Sword -pelit löytyvät halpapelihyllyiltä. Revolution päästi juuri esikoisensa Lure of the Temptressin (Pelit 5/92, 84 pistettä) vapaaseen levitykseen.
Genren uusin tapaus Syberia (Pelit 12/02, 89 pistettä) on pakko-ostos seikkailupelaajalle. Sen ainoa negatiivinen puoli on lyhyys ja näin myös tarinan köykäisyys, mutta muulta toteutukseltaan Syberia on priimaesimerkki seikkailupelistä.
Ennen nettirope Anarchy Onlinea Funcom putkautti maailmaan The Longest Journeyn (Pelit 3/00, 90 pistettä), scifiä ja fantasiaa sekoittavan pitkän seikkailun. Journeytäkin saa edelleen alennettuun hintaan.
Kun mennään vielä muutamia vuosia taaksepäin, törmätään suoranaiseen hyvien seikkailupelien tulvaan, mutta näiden vanhusten hankkiminen on hankalaa, koska pelejä ei enää myydä aktiivisesti. Yksi oljenkorsi suomalaisellekin on, nimittäin nettihuutokauppa Huuto.net. Sieltä minäkin olen pelastanut monta tuuliajoilla olevaa seikkailupeliä ja vieläpä kohtuuhintaan.
Jatkoa osalle
Osa klassikoista palaa. Yksi odotetuimmista seikkailuista on Syberia 2, joka jatkaa Kate Walkerin tarinaa siitä, mihin ykkösosa jäi. Peli on tarkoitus julkaista syksyllä ja kuvat näyttävät odotetusti pikkusikamaisen kauniilta. Toinen suuren profiilin julkaisu on Funcomin The Longest Journey 2.
Himottu jatko-osa on myös George Stobbartin seikkailuja jatkava Broken Sword: The Sleeping Dragon. Pelin myötä Broken Sword -jatkumo siirtyy 3D-aikaan, ja mukana on tekijöiden mukaan enemmän toimintaa. Peli ilmestyy PC:n lisäksi kaikille konsoleille Gameboy Advancesta lähtien. Pelin tekee ReVolution Software, julkaisija ei ole vielä tiedossa.
LucasArts on tekevänsä kakkososat Sam'n Max- ja Full Throttle -peleille. Pressitiedotteiden mukaan pelit ovat toimintaseikkailua ja pääkone on PlayStation 2, mikä yhdistettyä julkaistuihin kuviin ja LucasArtsin nykytyyliin aiheuttaa skeptisiä väristyksiä takapuolessa. Full Throttlen karski prätkäjätkä Ben ansaitsisi kunnon pelin, joten pysykäämme toiveikkaina Full Throttle: Hell on Wheelsin suhteen.
Tulevaisuudet tuulet
Vanhojen sotaratsujen mahdollisesti uupuessa toiminnan suohon kurvin takaa kuuluu jo mustien hevosten kavioiden kapse.
Amerikassa seikkailupelien banderollia menestyksellä liehuttava Dreamcatcher on rantautunut vuoden alussa Eurooppaan, mikä tietää kasvavaa näkyvyyttä lajityypille. Dreamcather on esimerkiksi Syberian suojelusenkeli. Seikkailupelirintamalla Dreamcather kulkee nimellä The Adventure Company.
Seikkailupelejä ei ole hylännyt myöskään 3 Skulls of the Toltecsista pienelle piirille tuttu Revistronic Media. The Westerner -länkkäriseikkailu tuo takaisin Toltecsin sankarin Fenimore Fillmoren. Tekijät kehuvat pelihahmojen muistuttava Toy Story -elokuvan 3D-laatua, ja kuvien perusteella väite kuulostaa pitävältä.
Tulevista julkaisuista lähimpänä on espanjalaisen Pendulo Studiosin Runaway # A Road Adventure, joka on todella hyvän näköinen. Peli yhdistää käsin piirretyt taustat cel-shading-tekniikalla tehtyihin hahmoihin ja tykittää tämän ruudulle komealla 1024x768-resoluutiolla. Peli on kerännyt maailmalla kehuja vasemmalta ja oikealta. Runaway on julkaistu espanjaksi pari vuotta sitten ja englanninkielinen, ehostettu versio on tulossa piakkoin.
Salaa kentälle hivuttautuvien seikkailupelien takana on erityisesti eurooppalaisia pikkufirmoja, esimerkiksi Tsekinmaalla tunnutaan olevan innostuneita perinteisestä seikkailusta. Sieltäpäin on tulossa tummanpuhuva The Black Mirror, jota tekijänsä tituleeraavat kauhuseikkailuksi. Pelistä on julkaistu demo, jonka englanninkielinen käännös kaipaa tosin rankkaa viilausta. Rikkana rokassa on venäläisen Buka Entertainmentin synkistelevä Midnight Nowhere, jonka ruumishuoneelta heräävän sankarin seikkailut on tarkoitus julkaista tänä vuonna.
Itsetehdyn apinasaaren salaisuus
Jos kaupalliset pelit eivät miellytä, pelit pitää tehdä itse. Se tulee halvemmaksi, samalla saa osakseen tuttavien ja sukulaisten varauksettoman ihailun.
Esimerkiksi peliporukka nimeltä Tierra on jo julkaissut ilmaiseksi Sierran klassisten King's Quest 1:n ja 2:n epäviralliset, mutta pätevät uusversiot. Kyseisten pelien materiaalien tekijänoikeudet ovat tosin kyseenalaiset, ja aloittelevan seikkailupelintekijän kannattaisi keskittyä mieluummin omiin ideoihinsa kuin olemassa olevien ja suojattujen ideoiden kopioimiseen. Päinvastoin kuin LucasArts, Sierra ei ole puuttunut fanien tekemisiin, joten mikäs siinä.
Oikeasti seikkailupelin tekeminen on raskas ja pitkä urakka, mutta apua löytyy internetistä. Innokkaimmat ohjelmointitaitoiset seikkailufanit eivät ole tyytyneet väsäämään omia pelejään, vaan luoneet ohjelmia, joilla kuka tahansa voi toteuttaa haaveensa seikkailupelin tekemisestä!
Seikkailupelien tekemiseen löytyy useita ilmaisia ja toimivia kehitysympäristöjä. Helpoin ja ehkäpä suosituin on AGS (Adventure Game Studio). AGS on seikkailupelimoottori, jossa on graafinen käyttöliittymä, eli tyystin ohjelmointitaidotonkin voi tehdä sillä komean seikkailupelin. AGS:n apuohjelmilla hoituu kaikki grafiikoiden piirtämisestä huoneiden ja tavaroiden määrittelyyn, eli teoriassa (ja usein myös käytännössä) ahkera aktivisti voi tehdä AGS:llä hienon, kokonaisen seikkailupelin.
AGS:n varteenotettavia kilpailijoita ovat esimerkiksi MAD, AGAST (Adventure Game Authoring System), SLUDGE (Scripting Language for Unhindered Development of a Gaming Environment) ja uusin tulokas Wintermute. Kaikki nämä ovat harrastekäytössä ilmaisia, joskin SLUDGEssa on maksullinen puolensa.
Omalle pelilleni moottoria etsiessäni päädyin AGASTiin johtuen sen tehokkuudesta. AGAST vaatii käytännössä jonkinlaista ohjelmointikokemusta tai ainakin rohkeaa asennetta uuden opetteluun. Vastalahjaksi saa erittäin tehokkaan skriptauskielen, jossa on hyvät graafiset ominaisuudet ja jolla on täysin mahdollista tehdä LucasArtsin 2D-parhaimmistoa vastaavia pelejä. Lisäbonuksena AGASTin yhteisö on internetin kohteliaimpia ja avuliaimpia ja ohjelman tekijät vastailevat aktiivisesti aloittelijoidenkin kysymyksiin.
AGASTilla on tehty jo ainakin yksi kaupallinen seikkailupeli, hyvännäköinen Eye of the Kraken (sivulla XXX).
Kokemuksesta voin sanoa, että kaupallista tasoa havittelevan grafiikan ja varsinkin animaation tekeminen on jättimäinen urakka, eli ensipeli kannattaa suunnitella mahdollisimman pieneksi, parin ruudun minipeliksi. Pelin tekeminen on kaiken tuskan jälkeenkin erittäin hauskaa, ja seikkailupeliyhteisö on aina kiinnostunut uusista yrittäjistä.
Bileet hautausmaalla
Netissä elää yhteisöjä joka sormelle, ja sieltä löytää muutamia oivallisia seikkailupeleille, niiden pelaamiselle ja niiden tekemiselle pyhitettyjä sivustoja.
Suurin ja kaunein seikkailupelisivusto on Just Adventure. Se tarjoaa röykkiöittäin tietoa uusista ja vanhoista seikkailupeleistä. Sivustolla on tulevien seikkailujen julkaisulista, arvosteluja, kolumneja, tekijöiden haastatteluja eli kaikkea mitä kasvava seikkailupelaaja tarvitsee.
Just Adventuren palvelimilla on myös pdf-muodossa ilmestyvä seikkailupelilehti The Inventory. Lehden voi imuroida ilmaiseksi ja tulostaa paperille. Lehdessä on mielenkiintoisia juttuja, kuten Syberian tekijöiden pitkä haastattelu, mutta ulkoasultaan lehti on aika rupuinen.
Toinen ehdottomasti tutustumisen arvoinen seikkailupelisivusto on Adventure Gamers, jolla on myös haastatteluja, uutisia ja muita juttuja seikkailupelien ympäriltä.
Mainittuja kahta sivustoa seuraamalla yksikään seikkailupelijulkaisu ei luiskahda sivu suun. Sivut tarjoavat kaupallisten pelien lisäksi tietoa myös harrastelijapeleistä, joita niitäkin on netissä varsin paljon. Silkoille harrastelijapeleille eli indie-seikkailuille omistautuneista sivustoista mainittakoon Adventure Developers ja The Crow's Nest.
Huhut seikkailupelien kuolemasta ovat suuresti liioiteltuja. Tulevia julkaisuja silmäillessä tilanne näyttää jatkossa yhä paranevan, ja kenties tarjonta lisää kysyntää. Ehkä massatkin vielä löytävät seikkailupelien mukaansatempaavien tarinoiden hohdon. Sitä odotellessa omistautuneet harrastajat pitävät genren eloisana ja vetreänä.
Linkkejä
www.justadventure.com # Just Adventure
www.adventuregamers.com # Adventure Gamers
www.adventuredevelopers.com # Adventure Developers
www.trumgottist.com/crowsnest # The Crow's Nest
www.adventuregamestudio.co.uk # AGS
www.allitis.com # AGAST
mad-project.sourceforge.net # MAD
www.hungrysoftware.com/tools/sludge # SLUDGE
www.dead-code.org # Wintermute
Vanhat pelit uusissa koneissa
Vanhimmat seikkailupelit on tehty dinosaurusten käyttämälle DOS-käyttöjärjestelmälle, joten niiden toimivuus nykykoneissa ei ole itsestään selvää. Ongelmia ilmenee silloin, kun haluaa saada äänet kuuluviin. Entisaikana äänikortit säädettiin toimimaan pelikohtaisesti, eikä Windowsin mukanaan tuomasta kytke ja pelaa -helppoudesta ollut tietoakaan.
LucasArtsin fanit ovat kunnostautuneet vanhojen pelien rukkaamisessa. ScummVM-virtuaalikoneen avulla voi ajaa Lucasin vanhoja pelejä nykykoneissa ja useilla käyttöjärjestelmillä. Ohjelmassa on vielä puutteita, mutta sen avulla voi jo pelata monta peliä alusta loppuun läpi. Ohjelman kotisivuilla on ajantasainen yhteensopivuuslista.
LEC Quick & Easy on apuohjelma, joka sijoittuu toisten apuohjelmien päälle. Sen tarkoitus on tehdä apuohjelmien hallinnasta lasten leikkiä. Ohjelma tukee ScummVM:n lisäksi paria muuta apuohjelmaa ja lisäksi hienoa ääniemulaattoria nimeltä VDMSound.
VDMSoundin olemassaolon tarkoitus on yksinkertainen: se mahdollistaa DOS-pelien (ja -ohjelmien) äänien toiminnan Windows NT-, 2000- ja XP-koneissa.
Teknisistä syistä VDMSound ei toimi 9x-sarjan Windowseissa. Win9x-sarjan käyttöjärjestelmäthän pyörivät käytännössä DOSin päällä, eli niihin voi viritellä toimivat ajurit äänikortille, mutta DOS-ajurien virittäminen vaatii jo kokemusta.
Vaikka apuohjelmien kotisivuilla ovat kattavat ohjeet niiden käyttämiseen, ei niiden asentaminen ole tietokoneista tietämättömälle helppo temppu. Ennen osakkeidensa rahastamista ja pelien hankkimista kannattaa kokeilla esimerkiksi vanhan pelin demolla onnistuuko pyörittäminen kunnolla.
Pähkäilyn takana odottava palkinto on kuitenkin suuri, kun pääsee käsiksi pelihistorian seikkailuaarteisiin. Apuohjelmien ja WindowsXP:n yhteensopivuustilojen avulla sain kaikki kokeilemani vanhat seikkailupelit toimimaan äänineen päivineen.
Pääjutuissa mainituista vanhemmista peleistä suurin osa toimii suoraan nykykoneissa ja loput VDMSoundin tai ScummVM:n avulla.
