Sennheiser PC 360 -kuulokkeet

Hifi-kuulokkeista tunnetun Sennheiserin peliluureja kelpaa kuunnella.

Teen tunnustuksen, olen aina pitänyt Sennheiserin kuulokkeista. Elektrostaattisten Staxieni hajottua mikään ei oikein tuntunut miltään, mutta päädyin lopulta Sennheiser HD 600:n omistajaksi. Ne ovat palvelleet vuosia uskollisesti, mutta samasta suunnittelufilosofiasta huolimatta kaikki edullisemmat Sennheiserit ovat olleet pettymyksiä. Siksi odotin tutun valmistajan uusia pelikäyttöön tarkoitettuja PC 360 -kuulokkeita pelonsekaisella innostuksella. Ne voivat olla laadullisesti oikeastaan ihan mitä tahansa.

Jo ennen kuuntelua Sennheiserit aiheuttavat nimellään hämmennystä. Oikeasti, eikö kellään muka tullut mieleen, että kirjainyhdistelmä PC 360 saattaa synnyttää peliympyröissä mielleyhtymiä johonkin ihan muuhun kuin saksalaisvalmistajan uusimpiin luureihin? Luvulla ei ole mitään tekemistä Xbox 360:n kanssa eikä kuulokkeiden mukana tule konsolikäyttöön soveltuvaa sovitinpalikkaa, edellinen malli vain oli PC 350.

Käytössä PC 360:t ovat erittäin mukavat, sillä korvat mahtuvat kokonaan kuppien sisälle. Pehmikkeet on pinnoitettu miellyttävällä kankaalla tavallisen keinonahan sijasta ja päätä puristava voima on sopiva. Koko illan pituinen pelisessio hujahtaa huomaamatta ohitse ilman korvanlehtien tai pään kipeytymistä. Kaapeli on pitkä ja taipuisa, joten se ei pyöri koko aikaa jaloissa. Perinteisen mikrofonitangon juuressa on kytkin, joka sammuttaa pystyyn nostetun mikin. Näin ei tarvitse murehtia hälyäänistä, jos vaikka kissa istuu tangentin päälle musiikkia kuunnellessa.

Äänenlaadultaan kuulokkeet ovat asiallisen tasapainoiset. Sennheiserin halvempia luureja usein kiusaava bassokorostus ei ole häiritsevä ja musiikki kuin musiikki on vaivatonta kuunneltavaa. Aivan parhaasta A-ryhmästä PC 360:t pudottaa keskialueen pieni latteus, jonka huomaa erityisesti klassista kuunneltaessa. Soittimet erottuvat silti hyvin toisistaan, mikä on enemmän kuin mihin useimmat pelikuulokkeet pystyvät. Äänenvoimakkuutta voi säätää oikeassa kupissa olevalla potikalla, mutta maksimiteho on melko vaatimaton ja volyymiä on pakko nostaa tietokoneelta käsin. Tämä ei johdu kuulokkeiden impedanssista, sillä samalla ympäristöllä raskaammat HD 600:t toistavat ääntä huomattavasti lujempaa.

Sennheiser PC 360:t ovat mainiot pelikuulokkeet, joilla kehtaa myös kuunnella musiikkia. Avoin rakenne pitää bassojumputukset kurissa, mutta toisaalta se vuotaa reilusti ääntä ympäristöön. Näiden luurien kanssa kaikki muutkin tietävät mitä kuuntelet.

Keitä ovat shakturit ja miksi minun pitäisi välittää heidän paluustaan?

Distant Worlds (Pelit 5/10, 84 p) on uusin yrittäjä avaruusimperiumipelien tosi kapeaan kärkeen. Se on rakenteeltaan muuten varsin normaali tutki, tuota & tuhoa -peli, yhdellä merkittävällä erolla. Distant Worlds luo itsekseen elävän galaksin, joka pyörii tosiajassa ja niin halutessasi automaattisesti. Pelimieskeisari puuttuu asioihin ihan niin vähän tai paljon kuin haluaa.

Return of the Shakturi on laajennus, joka lisää peliin juonen pahoista shaktureista. Heidät ajettiin aikanaan pois, mutta nyt he... palaavat (pahaenteistä musiikkia).

Shakturissa oiotaan alkuperäispelin ryppyjä. Pieni, mutta tervetullut lisäys on peliin lisätyt hävittäjät ja niitä laukovat tukialukset, mitkä tekevät Battlestar Galactica -grafiikkamodeista heti parempia. Samoin tärkeimpien toimintojen niputtaminen ruudun vasempaan reunaan sutjauttaa pelaamista, ja muutakin pientä säätöä on tehty. Yllättäen suurin ärsyttäjä oli laivastojen tankkaus, vähänkin isommassa muodostelmassa ekoilta oli menovesi taas loppu kun viimeisiä tankattiin.

Suurin muutos on kokonaan uusiksi vedetty tutkimus. Satunnaistutkimuksen asemasta se on nyt tuttu tutkimuspuu, jossa voi kiipeillä jotakuinkin haluamillaan oksilla. Alusten oma suunnittelu kaipaisi samanlaista jättiremonttia, koska se on edelleen kotoisin planeetta Excelliltä. Jätän alukset ihan mielelläni tietokoneen ohjaamien insinöörien piirrettäväksi.

Distant Worldsissa tietokonepelaajat jopa sotakäynnissä edustivat rauhankulttuuria, sivilisaatioita tuhoavat iskut jäivät ihmispelaajan monopoliksi. Nyt tilanne näppituntuu paremmalta, ja ainakin shakturit vetävät pahiksen roolinsa kunnolla. Teknisesti edistyneet julmurit suorittivat määrätietoisia iskuja ja tuhosivat vallan innolla siirtokuntiani.

Shakturi siis siirtää Distant Worldsia parempaan suuntaan, mutta pelin ongelma on edelleen tietty sekavuus ja hämäryys. Jotenkin avaruuteen ei synny selkeitä alueita tai kriisipisteitä, vaan pienessäkin galaksissa homma tuntuu leviävän.

Jos Distant Worlds on jo tullut hankittua ja tuntui kivalta, Shakturi on kannattava investointi. Maksullinen päivitys tai ei, marginaalipeleille ja niiden pienkehittäjille suunnattu kehitysapu ei mene koskaan hukkaan.

Lisää aiheesta

  • Steelseries 7H & Steelseries Spectrum 5XB

    Steelseriesin Siberia-kuulokkeet yllättivät äänenlaadullaan. Yltävätkö valmistajan muut luurit samalle tasolle?

    Pelikuulokkeita änkeää nykyään joka tuutista. Erilaisia tuotesarjoja on niin paljon, että hitaampi ei pysy kyydissä. Siberia-kuulokkeiden rinnalle on tarjolla muun muassa…
  • Roccat Kone+

    Roccat viilaa esikoishiirensä entistä ehommaksi.

    Alkuperäinen Kone on hyvä pelihiiri, joka kärsii yhdestä isosta ongelmasta: rotta ei inahdakaan ilman ajureiden asentamista. Roccat palaa vanhan suosikin pariin plus-mallissa, ja tällä kertaa myös ajuriongelmaan on paneuduttu. Hiiri toimii…
  • Logitech G110

    Logitechin G-sarjan näppäimistö asuu monen pelaajan kotona. G110 on uusversio parin vuoden takaisesta G11-pikkuvelimallista.

    Makropainikkeilla varustettuja pelinäppäimistöjä on nykyään joka lähtöön, mutta Logitech ehti markkinoille ensimmäisten joukossa. Sen takia etenkin monen…