Sensible Golf – Ruoho on vihreämpää vesiesteen tuolla puolen

Golfpeli? Miksi ihmeessä Cannon Fodderin ja SensiSoccerin tekijät haaskaavat aikaansa golfpeliin?

Ensireaktio Sensible Golfia testatessa oli "olen nähnyt tämän ennenkin". SensiGolf on miltei suora kopio GameBoyn golfista. Tuota yksinkertaista pallonpaukutusta unohtui usein pelaamaan tuntikausiksi, ja SensiGolfin imu on samaa luokkaa.

SensiGolf ei edes yritä olla realistinen. Grafiikka on söpötyylillä piirrettyä eikä peliin, luojan kiitos, ole viritetty mitään turhia golftossunvalintahirvityksiä.

Säännöt ovat SensiGolfissa yksinkertaiset. Valkoista palloa mätkitään mailalla pitkin ruohokenttiä, kunnes se sujahtaa reikään. Joka reiällä on oma par-luku, eli suositeltu optimiluontimäärä. Jos pallonsa onnistuu pulauttamaan vesiesteeseen, hukkaamaan ryteikköön tai lyömään kokonaan ulos pelialueelta, saa sakkolyönnin. Se, jonka loppupistemäärä (eli kokonaislyöntimäärän ja radan kaikkien reikien par-lukujen erotus) on pienin, voittaa.

Hole-in-One

Pelinäkymä on aina kuvattu ylhäältä. Lähestymislyönnit pelataan Cannon Fodderin näköisellä kartalla, mutta viheriölle pääsyn jälkeen puttaukset lyödään zoomatulla peliruudulla. Puttausalueelle on piirretty nuolia, jotka osoittavat aina alamäen suunnan. Yksinkertainen, mutta nerokas idea.

Pelattavuutta on vaikea pistää paremmaksi. Kaikki sujuu vakiintuneeseen LeaderBoard-tyyliin. Ensin pelaaja valitsee suunnan, johon aikoo pallon huitaista. Tikunvääntöä myöhemmin oikea maila on ilmestynyt esiin kassista. Napista naksauttamalla valitaan lyöntivoimakkuus ja kierre. Whammo_ valkoinen kolokuula kaartaa taivaan sineen ja putoaa viheriölle. Rentouttavaa.

Peli ei tunnista konsoliohjaimia, joten yhdellä napilla on tultava toimeen. Nopea napinpainallus aloittaa lyönnin valmistelut, ja pidempi napin hivelöinti avaa käytännöllisen karttaruudun, josta näkee koko pelialueen kerralla.

Kahisevaa takataskuun

Pelaajien ulkonäköä voi muuttaa hieman muuttamalla ihon, hiusten ja vaatetuksen värejä. Näin eri pelaajien hahmot erottuvat selvemmin, mikä on hyvä juttu, koska neljä pelaajaa voi olla radalla samanaikaisesti. Tällöin lyöntivuoro on aina sillä, jonka pallo on kauimpana reiästä. Kilpailuhenki kohoaa kummasti, kun vastustajan menestystä voi koko ajan verrata omaansa.

Pakollisten harjoitus- ja yksittäispelien lisäksi löytyy mahtava turnausoptio, jossa jopa 72 kädellistä voi ottaa mittaa toisistaan. Kausipeli on kuten turnaus, mutta siinä kierretään koko kauden kentät läpi. Hyvistä sijoituksista saa rahapalkintoja, ja peli pitää yllä taulukkoa pelaajien rahatilanteesta.

Turnaus- ja kausipelien kaltainen ratojen koluaminen on niin aikaavievä urakka, ettei kukaan täysjärkinen jaksa pelata niitä kerralla loppuun. Onneksi tietokonepelaajien suorituksia ei ole pakko seurata, ellei tahdo. Pelin saa reikien välillä tallennettua levylle. Valikkojärjestelmä on varsin pitkälle samankaltainen kuin SensiSoccerissa, eli selkeä ja toimiva.

Kultapilven musta reuna

Peliin pätevät samat haukut kuin kaikkiin Sensituotteisiin. Sensible Softwaren miekkosten olisi jo syytä huomata, että kahdeksassa vuodessa Amiga-rintamalla on tapahtunut jotain. Peli ei hyödynnä mitenkään koneen lisämuisteja, kiintolevyä tai AGA-piirejä. Raivostuttavaa. Viive siirryttäessä reiältä toiselle ei ole hirmuinen, mutta tuntuu, että golf-auto olisi poikaa. Ei tarvitse olla fakiiri arvatakseen, että tulossa olevassa PC-versiossa ongelmaa ei ole.

Testiversiossa oli vielä pari ikävää bugia. Joskus pallon onnistui lyömään puiden väliin niin hankalaan paikkaan, että sen saamiseksi takaisin tasaiselle ruohomatolle tarvitsi monta kymmentä yritys-erehdys-lyöntiä _ ja samalla pelitulos lupsahti vessanpöntöstä alas. Joskus peli kaatui, jos pallon puttasi reikään liian kovaa.

Sensible Golf on kiva peli niin yksin kuin kaverien kanssa. Pelaaminen on todellista aivonlepuutusta, ja ratoja on pitkälti päälle parikymmentä, joten innostus ei hetkessä katoa.

85