"Mahdollisesti paras Amiga-beat'em up", valistaa Shadow Fighterin kansi. Peräti 17 taistelijaa on ehditty valjastaa mukaan ja kahdeksan hahmon lisälevyke luvataan alkuvuodesta! Takakannessa väitetään kullakin olevan vähintään 25 liikettä kera 150 animaatioruudun. Taustoja on sudittu 80 eri värillä ja parallaksivierityskerroksia luvataan peräti 64 (?!).
Osa lupauksista täytetään kunniallisesti. Hahmoja on todellakin paljon ja liikkeitä riittävästi. Animaatio on kunnollista, mutta toisinaan töksähtävää. Lattian monitasovieritys on hienon näköistä. Taustat ovat kuitenkin rujot värikylläisyydestään huolimatta.
Päämääränä on Shadow Fighteriksi sukeutuneen, käveleväksi kuolemaksi kirotun 17. vuosisadan samurain vapauttaminen ikuisesta kirouksesta voittamalla hänet taistojen taistossa. Ensin on kuitenkin kuritettava joukkio muita ruhtinaallisen palkkion perässä hiippailevia taistelulajien taitajia. Virkistävä erikoisuus on Pupazz-nukke, jonka avulla voi hioa taitojaan ennen varsinaiseen mestaruustaistoon ryhtymistä.
Shadow Fighterin kontrollit ovat sutjakkaat, erikoisliikkeet saa suht helposti nitkutettua esille, vaikka niiden toistaminen hädän hetkellä onkin vaikeaa. Helpoimmalla vaikeustasolla voi valita hahmonsa vain viiden taistelijan joukosta, mikä on rasittavaa. Kaksinpelissä kaikki hahmot ovat sentään ilman rajoituksia käytettävissä.
Shadow Warriorin viimeistely tökkii. Välillä iskut osuvat vaikka hahmojen välillä näyttäisi olevan puoli metriä ilmaa. Lyönnit tussahtavat kohteisiin ponnettoman tuntuisesti, mikä osin johtuu keskinkertaisista ääniefekteistä. Vängällä mukaan ängetty veri paljastuu lattialle mystisesti ilmestyväksi pateettiseksi punaiseksi sutuksi. Erikoisliikkeet ovat aivan liian tehokkaita verrattuna perinteisiin iskuihin.
Shadow Fighterin tunnelmaa latistaa myös kliseinen henkilögalleria, joka on kooste kaikista mahdollisista beat 'em up -hahmoista maan ja taivaan välillä. Jopa koripallon kanssa touhuava Shaq-Fu-klooni on ehditty ängetä mukaan. Taustat tuovat mieleen leegion mätkintäpelejä. Kuluneiden stereotyyppien sijasta Gremlin olisi saanut marssittaa vastukseksi söpösankareita, anime-hamoja, eläimiä, kaloja, maailmanpolitiikan mahtimiehiä _ ihan mitä ja ketä muita tahansa! Shadow Fighterin hahmoilta puuttuu yhteinen kuvallinen tyyli ja teema.
Shadow Fighter tarjoaa onneksi riittävästi vastusta ja vauhtia, mikä tekee siitä Shaq-Fu'ta moninverroin paremman beat 'em upin, joskaan se ei tuo lajityyppiinsä mitään uutta. Kunnioitettavasti ohjelmoitu 64 tason parallaksivierityskään ei ole uusi oivallus: kauniisti vierittyvä lattia on kloonattu Streetfighterista.
Rise of The Robots -fiaskon jälkeen pelikauppiaat odottavat kuumeisesti seuraavaa mätkintämenestystä. Shaq-Fu ja Shadow Fighter jäävät pakkohankinnoiksi vain ja ainoastaan pahaa beat 'em up -pulaa kärsiville, joten odotukset kohdistuvat Mortal Kombat 2:n tietokonekäännöksiin. Hulvattoman hienon SNES-version jälkeen Amiga 500 -demo näyttää korostetun vaatimattomalta. Probe on onneksi luvannut kuvallisen ilotulituksen sijasta keskittyä ennen kaikkea pelattavuuden hiomiseen...
78
