Shadow Hearts käsittelee vakavia teemoja huolettomasti: ensimmäinen maailmansota ja historian merkkihenkilöt yhdistetään mustaan magiaan ja demoneihin.

Omaperäinen miljöö, naseva juoni ja kiinnostavat sankarit ovat roolipelien tukipilareita, mutta veri punnitaan vasta taistelutantereella. Shadow Hearts: Covenantin vuoropohjainen taistelusysteemi loistaa omaperäisen tuomiorengas-menetelmänsä ansiosta.

Kahakat ratkaistaan neliön muotoisilla ja ympäristön mukaan koristelluilla, litteillä taisteluareenoilla. Aloitusmuodostelmat hajoavat parissa vuorossa, vaikka kamppailijoita ei liikuteta suoraan. Toisin kuin Final Fantasyssa aseella huitaiseva tappelupukari jää vastustajan viereen, ja osumat paiskovat kohteita ympäri areenaa.

Vastustajia rangaistaan perus- ja kanveesi-iskuilla sekä kahdella heittoliikkeellä. Kamppailijoiden sijainnilla on merkitystä vain loitsun vaikutusalueelle jäävien vihollisten suhteen, sillä suurpiirteiset hyökkäykset eivät satuta kavereita.

Iskut ajoitetaan hetkeä ennen hyökkäystä ilmaantuvalla tuomiorenkaalla, joka muistuttaa goottistylistin ehostamaa piirakkakuviota. Soikeaan tauluun ilmestyy puuhastelun tyypistä riippuvia osumaviipaleita, ja yläreunaan tupsahtaa nopeasti liikkuva viisari. Sekunnin tai pari rullaava viisari pyörähtää vain yhden kierroksen.

Toiminta menee mönkään, jos peukalon nykäisy ei tapahdu samaan aikaan kun viisari ylittää osuma-alueen. Neljän tai viiden vaihtelevan kokoisen osuma-alueen hyökkäykset edellyttävät mukavan tiukkaa keskittymistä. Ajoitusviisarin ansiosta valppautta tarvitaan kaikissa kahakoissa eikä vain pomomatseissa.

Iskujen tehoa kasvatetaan näppärillä hyökkäysyhdistelmillä. Komboon valmistautuva hahmo passaa oman vuoronsa ja juoksee yhdistelmän aloittajan viereen. Tilanteeseen sopiva ensimmäinen iskijä valitaan toimintavuoroja kuvaavasta naamapalkista. Jos välissä on vihollinen, sen isku saattaa rikkoa tiiviin kombomuodostelman. Yhdistelmät katkeavat tylysti myös yhden osuma-alueen missaukseen.

Kombohyökkääjien välissä vilahtaa kuvionäppäimen symboli noin sekunnin ajan. Myöhästynyt tai väärä painallus siirtää vuoron takaisin vihollisille. Yhdistelmähyökkäykseen voi osallistua koko neljän sankarin aktiiviryhmä, ja hyökkäykset voivat olla joko tavallisia lyöntejä tai magiaa.

Historian havinaa

Shadow Heartsin kutkuttavan omalaatuisen maailman tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1915 ja ensimmäisen maailmansodan pauhuun. Perusvire tuo mieleen Potter-fantasian: miljööt pohjautuvat todellisuuteen, mutta magia ja yliluonnolliset olennot hallitsevat mutkikkaan juonen käänteitä. Sidokset reaalimaailmaan jäävät ikävän usein kepeän tyylittelyn varaan, sillä valtaosa vastustajista on omituisia hirviöitä.

Eiffel-tornilla ja muilla historiallisilla ikoneilla leikittelevät maisemat ja aidot paikannimet luovat lystikkään ilmapiirin, mutta ympäristöjen tekninen taso vaihtelee rajusti. Täyteen kalustettuja ja ajankuvalle uskollisia huoneita saattaa seurata liuta palikkamaisia käytäviä ja katuja.

Matkustelu hoidetaan Final Fantasy X:stä tutulla suoraviivaisella valikkoputkella. Kun paikka on tutkittu ja pomot hutkittu, listaan aukeaa uusi kaupunki tai hirviökeskittymä. Paikoitellen puuduttavaksi äityvä lineaarisuus vaivaa asutuskeskuksia ja luolastoja myös ruohonjuuritasolla.

Kaupungit ja kylät ovat usein vain muutaman vierivän ruudun ja vaihtelevien kamerakulmien ryydittämiä kokonaisuuksia. Leijonanosa lupaavan näköisistä ovista on pysyvästi säpissä, joten rento tutkimusmatkailu on pannassa. Putkisyndrooman vaikutukset lievenevät parinkymmenen pelitunnin jälkeen, mutta alkumatka talsitaan rautalangasta väännettyjen askelmerkkien mukaan.

Alueita rajoitetaan häpeämättömästi voimakentillä. En ole aiemmin törmännyt yhtä roisiin karsinointiin, sillä matka katkeaa usein ilman syytä vaikka keskelle katua. Suurkaupungissa alueita voisi rajata suhteellisen uskottavasti väkijoukoilla, liikenteellä, tietöillä tai onnettomuuksilla. Mikä tahansa tekosyy olisi parempi kuin immersiota syövä ilmaa vastaan hiihtäminen. Selväpiirteisissä luolastoissa ja metsissä ongelmaa ei juuri ole.

Persoonallista poppoota

Maailmanhistorian mullistuksiin sotkeutuneen Sapientes Gladio -salaseuran ympärille kietoutuva tarina saa potkua poikkeuksellisen kiinnostavista sankareista. Porukan jäsenet eivät ole tyypillisiä perämetsän ikiteinejä, joiden henkinen tasapaino järkkyy jokaisesta rasahduksesta, vaan kovan koulun käyneitä kehäkettuja. Alkukahinoiden jälkeen tapahtumien polttopisteessä hyörivän ja kirouksen heikentämän Yurin mahtipontinen Godslayer-kunnianimi on ansaittu.

Jokaisella sankarilla on eri tavoin käyttäytyvän tuomiorenkaan ohella hahmokohtaisia erikoiskykyjä. Yuri muuttuu tarpeen tullen demoniksi ja tsaarin tytär prinsessa Anastasia kaappaa taikakameralla hirviöitä apulaisiksi. Lihaksikas fransmanni Joachim muuttuu hämärien joa-rytmien pakottamana välillä näkymättömäksi, kultalepakoksi tai Grand Papillon -supersankariksi.

Tiimin muut jäsenet ovat vähintään yhtä kummallisia. Joukon jatkeena roikkuu muun muassa nukkemestari Gepetto, valkoinen Blanca-susi ja povekas napatanssija Lucia. Siirrettävien taikamerkkien ja erikoisesineillä säädettävien tuomiorenkaiden ansiosta ryhmän roolitusta ei valeta betoniin. Sopivasti rukattuna jokainen hahmo osaa loitsia tai lyödä tehokkaasti. Useimmiten kummatkin hommat sujuvat riittävän hyvin.

Shadow Hearts: Covenantin kohokohtia ovat kiinnostava maailma, kiehtovat sankarit ja ovelat matsijipot. Kuorrutteena on vielä viljalti ronskia huumoria. Tuomiorenkaan ja kombojen näprääminen pitää mielenkiintoa yllä tasapaksujen luolastojen matsiputkissa.