Miltä maistuisi päivä George Bushina? D.C. Truen Shadow Presidentissä hoidellaan Yhdysvaltojen politiikkaa vuoden 1990 kesästä eteenpäin, jolloin Irak ei ollut vielä hyökännyt Kuwaitiin, Neuvostoliitossa oli Gorbatshov vallankahvassa ja nationalismin ylevä aate oli vasta nostamassa päätään.
SimPresident
Shadow President muistuttaa Maxisin Sim-sarjan pelejä: pelissä ei ole varsinaista voittoa eikä tarkoitusta. Tärkeimpinä tehtävinä on voittaa vaalit sekä välttää salamurhat ja potkut. Varsinainen poliittinen ohjelma on täysin pelaajan eli varjopresidentin päätettävissä: agendaan voi sisällyttää nälänhädän poistoa ja konfliktien ratkaisua, pieniä taktisia sotilasoperaatioita tai sitten voi antaa plutoniumin palaa kunnolla.
Varjopresidentti hoitaa putiikkia maailmankartan, budjetin, ulkomaanavun ja avustajien avulla. Kartan ja hiiren avulla valitaan jokin maa aktiiviseksi, ja avustajien tarjoamilla toiminnoilla voidaan valittuun maahan kohdistaa esimerkiksi ydiniskuja, sotilasavustusta, kulttuurivaihtoa ja muita operaatioita. Presidentille tärkeät maailmantapahtumat ilmestyvät ruudulle tiedotteina sekä näkyvät kartalla punaisina kriisipesäkkeinä.
Kaikki presidentin miehet
Presidentin avustajat tarjoavat operaatioiden lisäksi myös tietoja ja raportteja maailmantilanteesta sekä yksittäisistä maista. Presidentti saa ministereiltään myös neuvoja, onko jokin operaatio järkevä vai ei.
CIA-avustaja tarjoaa tietoja CIA:n maailmantietokannasta. Halutusta maasta saadaan tärkeimmät tiedot, esimerkiksi Suomesta on talletettu vuoden 1990 poliittinen tilanne Kristiina Halkolasta Pertti Paasioon, sekä tavanomaisemmat tiedot sotavoimista, taloudesta (työttömyys 4%!) ja liikenneverkosta.
Informaatiotulva satoine muuttujineen ja taulukoineen tuntuu välillä masentavalta, mutta tarpeellisen tiedon oppii kuitenkin kaivamaan esiin nopeasti, sillä suuri osa joka paikasta esiin tulvivasta informaatiosta on pelin kannalta merkityksetöntä. Silti kynnys peliin on kielitaitovaatimuksia lukuunottamatta aika pieni, yksinkertaisiin sääntöihin pääsee nopeasti sisälle.
Pelin grafiikka on hieman huolimattoman näköistä, mutta riittää kuitenkin strategiapeliksi. Tietyissä tilanteissa ilmestyvät näppärät minianimaatiot ja sopivat ääniefektit piristävät pelaamista. Käyttöliittymä on toteutettu osittain epästandardisti, mikä saattaa hämmentää joissain kohdissa.
Tänään Irak, huomenna maailma!
Eniten Shadow Presidentissä kiehtoo todellisuuden tuntu. Valtioiden toiminta on enimmäkseen hyvin realistista, olettaen että pelaaja toimii järkevästi. Vuoden 1990 lopulla julistin sodan Ruotsia vastaan, jolloin Norja ja Tanska tarjoutuivat vastaanottamaan joukkoja ja avustamaan sotatoimissa. Lopputuloksena Yhdysvallat, Norja ja Tanska antoivat ruotsalaisille isän kädestä. Kyllähän skandinaaveilla on aina kinaa ollut, mutta ei kuulosta kauhean realistiselta, vai mitä?
Toisinaan ontuvan realismin lisäksi ehkä suurempi ongelma on, että Shadow President on ajoittain vähän tylsä varsinaisten tavoitteiden puuttuessa. Manuaalissa ehdotetut jalot tavoitteet köyhyyden poistamisineen eivät kauheasti kiinnosta kun ainoa palaute on jonkin prosenttiluvun muuttuminen. Shadow Presidenttiä pelaa enemmän kokeilumielessä tyyliin "mitähän kiinalaiset tuumaavat kun tiputan pari ydinpommia Pekingiin". Shadow President jääkin kiinnostavaksi kokeiluksi eikä valitettavasti pelinä kestä kauempaa pelaamista.
81
