Shadowcaster – Muutostiloja

Puolisentoista vuotta sitten Amigalle ilmestyi Dungeon Master -variantti The Black Crypt, joka herätti runsaasti ihastusta teknisesti hiotun toteutuksensa ansiosta. Mustan Haudan ohjelmoinut Raven Software on nyt vaihtanut PC-koneisiin ja roolipeliesikoinen sai shadowkasteessa nimen Shadowcaster.

Shadowcaster on toimintapainotteinen roolipeli, jonka myyntivalttina on muotoaan muuttava sankari. Pelimaailma on toteutettu (sattuneesta syystä) hyvinkin wolfensteinmaisella grafiikalla. Lupaava idea ja ohjelmointiryhmä ei aina kuitenkaan riitä.

Huimaa juonenkuljetusta

Olipa kerran Kansa, jonka parhaille pojille jumalat soivat muodonmuuttamisen lahjan. Tämä ei miellyttänyt kadetta rupusakkia, joka teki sopimuksen pahojen jumalien kanssa ja sai myös palkakseen muodonmuuttamisen lahjan. Käryn käydessä syttyi sisällisota, jonka hyvät voittivat nippanappa menettäen kuitenkin muutoskykynsä, jolloin pahat palasivat johtajansa Vesten johdolla ja voittivat uusintaottelun.

Onneksi hyvät jumalat siirsivät Kirt-nimisen lapsen meidän maailmaamme turvaan, ja siellä hän kasvoi isoisänsä kanssa sentti kerrallaan, kunnes eräänä yönä ilmeisesti itse Veste hyökkäsi isoisän kimppuun, joka kuitenkin ennätti palauttaa pojan takaisin satumaahan. Veste on rauhan este, ja näin ollen poistettava päiviltä tramppaamalla läpi vähän yli kahdenkymmenen tason ja tappamalla läjäpäin pahoja muodonmuuttajia.

Yhden hengen ryhmä

Stratocasterissa pahaa vastaan nousee vain yksi sankari, mutta saavutetuista ryhmäeduista ei tingitä: Kirt pystyy muuttamaan muotoaan. Kirt pystyy muodonmuuttamisen lisäksi hiljakseen palauttamaan sekä terveyttään että taikaenergiaa. Vieraiden muotojen käyttäminen, puhumattakaan erikoiskykyjen hyödyntämisestä, verottaa nimittäin Kirtin taikaenergiaa, ja sen tippuessa nollaan hän muuttuu takaisin ihmiseksi.

Rasittavasti pelioptioista ei löydy nukkumista, joten parempi varata jotain tekemistä niiksi ajoiksi kun energianpalautus on korkealla prioriteettisijalla, sillä se kestää semmoisen 15 minuuttia. Joissain paikoissa löytyy rajallisia energianpalautuspisteitä, ja toki taikajuomiakin on tarjolla, joskin tehossa on toivomisen varaa.

Meet The Muut

Perusmuotonsa lisäksi Kirtillä on kuusi muutakin kuorta. Maorin on kuusiraajainen, infrapunasilmillä varustettu leijonasoturi. Pieni ja heikko Caun pystyy parin pikkutaian lisäksi parantumaan kymmenen kertaa Kirtiä nopeammin, ja onpa hänellä vielä parannustaikakin. Opsis on lentävä velho, jonka repertuaarin käyttökelpoisempaan päähän kuuluu ajanhidastus, laajennettu kartoitus ja Kuolonhenkäys. Kahpa taas on sammakko-olio, joka parin vedenalaisen taistelutaian lisäksi pystyy uimaan pinnan alla hukkumatta. Ssair on lentävä tuhokone tulihönkäyksellä ja voimakkaalla hännällä. Viimeinen muttei vähäisin on Grost, kivigolem, joka uskomattoman kestävyytensä lisäksi pystyy satunnaisesti vaikka pilkkomaan kiviseinää.

Kaikki muodot eivät suinkaan ole Kirtin käytössä heti alusta alkaen, vaan ensin pitää löytää pyramidit, joista muoto löytyy. Valitusta olomuodosta riippuen pelissä voi hyppiä, uida, sukeltaa ja lentää.

Turpiin vaan ja onnea

Telecaster on suoraviivainen taistelupeli. Jos se liikkuu, se tapetaan. Tappelut vaativat minimaalisesti taktiikkaa, eli yleensä seisotaan vastakkain ja mätkitään niin nopeasti kuin ohjelma salli. Muodonmuutoksen ajaksi hirviöt pysähtyvät kohteliaasti odottamaan. Eri hahmojen kyvyt on aika vajavaisesti hyödynnetty: eksoottisempia kykyjä a la infrapunanäkö, telekinesia ja seinien hajoittaminen tarvitaan yleensä kerran, pari.

Muutenkin peruskaavaa on vähän yksinkertaistettu. Normaalistihan näissä peleissä kannetaan selkä vääränä kaikkea tarpeetonta roinaa, mutta 'Casterissa näppeihin jää taikasauvoja (-torvia ja muita), voima- ja terveysjuomia, ongelmanratkaisuun tarvittavia esineitä sekä muutama haarniska ja ase, kuitenkin paljon totuttua vähemmän. Pikku outoutena jokaisella hahmolla on oma inventaarionsa, ja tavaroita ei voi siirtää kuin lattialle tiputtamalla ja muotoa muuttamalla.

Shadowcasterin hirviöiden tekoälykkyysosamäärä on liki nolla. Ne jäävät kulmiin kiinni, törmäävät toisiinsa ja jumittuvat yrittäessään yhtä aikaa käytävään pelaajan perään ja muutenkin välillä tuntuvat unohtavan pelaajan olemassaolon. Niinpä näppärä pikku pelaaja painelee välilyöntiä ja kilkuttelee shurikeneilla pikku hiljaa hirviöt kuoliaiksi. Veste on varmaan pieni ja köyhä paha, jolla ei ole varaa kuin sekunda-avustajiin.

'Casterin ongelmatkin on ilmeisesti skaalattu näille hirviöille. Kohtasin vain yhden varsinaisen edes vähän aivotyötä vaativan ongelman (joka liittyy sammakoihin ja niiden herkkuihin), muuten probleemit ovat tasoa löydä esine ja sille käyttöpaikka. Niinkuin käsi lyömäasennossa oleva ritaripatsas ja kauempaa nurkasta löytyvä kivimiekka. Ratkaisu ylittää käsityskykyni.

Lainatavaraa

Shadowcaster käyttää muodikasta virtuaali-3D-grafiikkaa, mutta sen sijaan että Raven olisi tehnyt oman viritelmänsä, he mennä pyrähtivät koodikauppaan ja ostivat Id Softwaren Wolf3D:ssä käyttämän grafiikkaenginen. Mikäpä siinä, paitsi että etukäteen vihjailtiin pelin käyttävän Underworld-engineä, joka olisi ollutkin parempi ratkaisu. Ihan suora Wolfenstein-klooni ei SCaster kuitenkaan ole. Grafiikkaa on parannettu, mutta kaikki tapahtuu edelleen tasaisella alustalla suorin kulmin. Ihan kivan näköistä kuitenkin, varsinkin sumu-, vesi- ja veriefektit. Vastaan tulevat hirviöt on animoitu muutamalla framella, ja pikselöityvät turhan pahasti lähietäisyydellä. Käyttöliittymä on ihan toimiva ja pelissä on hyvä automaattikarttakin.

Musiikki vaihtuu tilanteiden mukaan, ja pelissä on jonkin verran myös samplattuja efektejä, jotka kuitenkin rajoittuvat lähinnä eri hahmojen ähkäisyihin kun niitä kurmotetaan. Hirviöiden kuolinkorahduksia tai askeleiden ääniä ei korva tavoita. Black Cryptissä homma hoidettiin paljon paremmin.

Väänsin Shadowcasterin läpi muutamassa illassa ihan kiinnostuneena koko ajan, ja itse asiassa pelin loppunäytös tuli lähes yllätyksenä. Mikään klassikko ei Shadowcaster ole eikä edes kovin vaativa projekti, mutta kyllä maailmassa on tilaa helpoillekin peleille. Sääli, että pelin ainoasta uudesta ideasta eli muotoaan muuttavasta sankarista ei ole saatu kaikkea irti.

82